maanantai 27. tammikuuta 2014

Mietteitä valokuvaamisesta

Kuten aivan blogini alussa totesin, olen harrastanut valokuvaamista jo kolme vuotta ja reilusti yli puolet tuosta ajasta laukonut kameran automaatti asennolla. Joo-o, ihan kivoja kuvia on tullut silläkin. Olen kuitenkin päättänyt, että haluan oppia oikeasti valokuvaamaan. Käyttämään kameran säätöjä ja että se olen minä kameran takan, joka määrä, millainen kuvasta tulisi, ei kameran automaattisäätö.


Blogini ensimmäisessä postauksessa olin sitä mieltä, että kuvia ei saisi käsitellä. Että kuva tulisi osata ottaa niin hyvin, ettei sitä tarvitse käsitellä. Nyt kun olen perehtynyt aiheeseen paremmin, käymällä jopa kuvauskurssilla, olen oppinut, että kuvaaminen digiajassa on kaksi jakoista. Ensin pitää ottaa hyvä kuva. Siis sellainen, jossa säädöt ovat jotakuinkin kohdillaan. Ja sitten hienosäätö tehdään kuvankäsittelyllä. Sen avulla voi jopa pelastaa pieleen menneen kuvan. Kaikkia kuvia ei toki tarvitse käsitellä, osa on hyviä ihan selaisenaan (tai ainakin minun silmää miellyttää). Ja osa voi olla niin pielessä, että niille ei ole kuvankäsittelyssä enään mitään tehtävissä.


Ankara opiskelu aiheen parissa on siis käynnissä. Hankin ennen joulua itselleni Lightroom 5 kuvankäsittelyohjelman. Asensin ohjelman koneeseeni ja kun avasin sen, meinasin lentää pyrstölleni (onneksi istuin jo valmiiksi sohvalla). Ei  m i t ä ä n  käsitystä siitä, kuinka ohjelmaa tulisi käyttää. Toimintalogiikka oli totaalisen erilainen verrattuna muihin kuvankäsittelyohjelmiin. Iski epätoivo, että mitä tuli ostettua (onneksi sain sen sentään alennuksella).


Ei auttanut muu kuin ottaa härkää sarvista kiinni, piti ostaa opas. Tovin jouduin odottelemaan, sillä Pekka Potkan kirja Photoshop Lihgtroom 5 valokuvaajille ilmestyi vasta tammikuun puolivälissä. Sellaisen posti toi minulle menneellä viikolla ja nyt näkyy valoa tunnelin päässä. Teos on todella hyvä ja ennen kaikkea asiat on todella hauskasti kirjoitettu. Olen jopa nauranut pari kertaa äänneen Pekan jutuille. Voin suositella kirjaa lämpimästi. Lightroomin selätys on siis käynnissä =D.


Toinen perisyntini automaattiasennon lisäksi valokuvaamisessa on ollut se, että määrä korvaa laadun. Joka paikasta pitää ottaa monta kuvaa, varmuuden vuoksi. Kovalevyt paukkuvat kuvien määrästä. Lisäksi kuvaan "lennossa" jolloin ei ole aikaa zoomailla ja tuumailla, vaan pitää ottaa kuvat nopeasti. Merellä vene on liikkeessä, ulkona perhe liikkuu (ja äiti yrittää kuvata ja pysyä perässä). Olenkin ajatellut, että jossain vaiheessa otan sen kolmijalan mukaan (kunhan saan ostettua paremman) ja menen oikein valokuvaamaan. Lisäksi olen suunnitellut siirtyväni kuvaamaan RAW muotoon. Silloin ei tarvisisi ottaa niin montaa kuvaa samasta kohteesta.


Kaivelin tänään esiin toukokuussa 2013 ottamani kuvat mustikankukista. Nämä olivat RAW muodossa ja pääsin niihin vasta nyt käsiksi, kun hankin Lightroomin. Mikään vanhemmista ohjelmista ei niitä nimittäin avannut. Makailin mustikkapuskassa macroni kanssa ja kuvailin kukkia. Muurahainen tuli minua morjestamaan, joten sain kuvan hänestäkin =D.


"Hei sinä siellä kameran takana, oli kiva tavata, mutta minun pitää jatkaa matkaa"!

Valokuvaaminen harrastuksena on juuri siksi niin mielenkiintoista, että oppimista riittää. Koko ajan voi hioa omia taitoja ja haaveilla paremmasta kalustosta. Vinkiksi vielä teillekin, ketä valokuvaaminen kiinnostaa, että äskettäin on perustettu uusi blogi nimeltä Kuvakulmia. Blogissa käsitellään valokuvaamista, vinkkejä kuvaamiseen ja onnistumisen iloa ja mikä parasta, aiheet ovat kansantajuisia. Ei ohjekirjoja, vaan konkreettisia esimerkkejä ja vinkkejä. Minuun tämä blogi osui ja upposi samantien. Kannattaa käydä tutustumassa blogiin tästä. Siellä voi esittää myös toiveita, millaisia vinkkejä ja neuvoja tarvitsee juusi itse tarvitsee.

Tällaisilla mietteillä aloitellaan tämä tammikuun viimeinen viikko. Haavenna edelleen hyvä kuva, mutta usko siihen, että jonain päivänä sen otan, on vahva =D.

Aurinkoa teidän kaikkien arkeen!

24 kommenttia:

  1. Kyllä Raw muokkauksella ainakin värejä saa kuviin.
    Joitakin olen nyt kokeillut itsekin, ihan Elements riittää siihen myös.
    Se vaan, miten säätöjä käyttää, on hakusessa minulla ainakin.
    Taidampa kurkata linkkiin, kiitos.
    Hyvää uutta viikkoa ja antoisia kuvaushetkiä .)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, niitä säätöjä täällälin opetellaan ja siksi kaikki mahdolliset vinkit ovat enemmän kuin tervetulleita. Ihan ensin tuntuu, ettei muutoksia edes kunnolla näe, mutta sitten onneksi alkaa silmä pikku hiljaa erottamaan juttuja =). Ihanaa viikkoa myös sinulle!

      Poista
  2. Voi ei Kati, olet Sinä mahtava kuvaaja jo nyt! Ja sivumennen sanoen oikea tehopakkaus ;) Tuo muurahaisen kuvaaminen on kyllä ammattilaisen työtä, itse en saisi sitä edes kuvaan sillä nehän liikkuu koko ajan. Viimeisessä kuvassa sillä näkyy silmät ja NENÄKIN...Olipa ihana aamun- ja viikonaloitus!
    Terveisin Marja, Olli ja Mona

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Marja <3! Itse en tunne vielä osaavani, mutta onneksi voi opetella =). Ja se muurahainen suorastaan tyrkytti itseään kuvaan, tuli siis sattumalta. Tosin moni asia luonnossa kuvaamisesta tulee ihan sattumalta (ainakin minulle) =). Terkkuja hirmuisesti Ollille ja suloiselle Monalle rapsutuksia rutkasti <3!

      Poista
  3. Hienoa! Ajattelutavan muutos. Moni pitää kuvankäsittelyä jotenkin "epäurheilijamaisena". Eihän se sitä ole, vaan siinä ikään kuin kaivetaan tiedostosta ne asiat esiin, jolla saadaan se tunnelma aikaiseksi, miten kuvaaja on asian kokenut. Ja laatu on tärkeämpi kuin määrä! Upeita kuvia, kaikissa on joku juttu, kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Olli! Itsekin olin jotenkin naivisti alussa sitä mieltä, että kuva pitää ottaa hyväksi. Nyt kun olen perehtynyt aiheeseen ihan kurssien kera, niin silmät ovat avautuneet ja tuo kaksijakoisuus oivallus on tullut. Pitää olla hyvä kuva ja siitä hiotaan sitten täydellinen =D. Tosin täydelliseen minulla on vielä matkaa, mutta mikäpä sen mukavampaa.

      Poista
    2. No ei se Picassokaan 1/1000 sekunnissa taulujaan maalannut... Eikä huonosta kuvasta (asettelu pielessä, tarkennus poskellaan, palanut puhki) saa hyvää enää millään shopilla tai ruumilla. Hyvään kuvaan kuuluu kuvan ottaminen, ja sen viimeistely.

      Poista
  4. Upeita kuvia, Katinka! Sinulla on hyvä silmä kuville! Rakennuskohteesikin ovat mainiosti kuvattu! Ja kiitos linkistä.
    Näitä kuviasi varmaan katsovat monet valokuvauksenharrastajat, joten esitän yhden kysymyksen / huomion. Nykyään on kovasti muotia ylivalottaa kuvia, sillä saa kauniin, sadunomaisen tunnelman. Mutta minua ovat nuo kuvat vähän alkaneet häiritä. Katselin juuri yhden kiinteistöfirman asuntoja, ja siellä oli useampikin "ylivalotettu" asunto. No, trendeissä pitää olla mukana. Mitä sanovat harrastajat tästä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, saman olen itsekin huomannut kiinteistöfirmojen kuvissa ja sisustusblogeissa. Vähän ristiriitaisia tunteita ne herättää, mutta taiten tehden se toimii, joten sallittakoon. Ei ole helppoa ylivalottaa hyvin ja kauniisti, olen kokeillut. :)

      Poista
    2. Tökkii. Oikein valotettu, hyvällä kalustolla otettu kuva on parempi. Filttereillä pilaa helposti kuvansa.

      Poista
    3. Kiitos Tuuloa! Kaikki kannustavat sanat rohkaisevat yrittämään =D. Olen samaa ylivaloitusta katsellut muutamien kuvaajienkin kuvissa ja miettinyt, että onkohan se jotenkin muotoa? Tai sitten heidän tyyli? Ja että pitäisikö sitä yrittää luoda oma tyyli? Kovasti on mietittävää tämän valokuvaamisen ympärillä =).

      Poista
  5. Hyvällä maulla käsiteltyjä kuvia! Hei, säähän osaat jo! Lightroomilla puuhailijan kannattaa tosiaan unohtaa jpg ja keskittyä rawaamiseen, sillä kuvista saa paljon enemmän irti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pasi kannustuksesta, se tulee tarpeeseen =D. Usko meinaa välillä loppua mutta onneksi välillä tulee pieniä ahaa elämyksiäkin. Meikäläisen perisynti on kärsimättömyys. Pitäisi osata heti kaikki. Pitää nyt vaan antaa itselleen aikaa opella. Ehkä sitä jonain päivänä... se hyvä kuva... =D.

      Poista
  6. Joo ja vielä yksi juttu... Niin tosiaan, automatiikka-asento kannattaa nyt tosiaan viimeistään unohtaa, kun olet alkanut tosissaan harrastamaan kuvaamista. Sama kannattaa unohtaa myös tarkennuksen kanssa, eli miettiä mihin haluaa tarkentaa ja valita kohdetta vastaava tarkennuspiste käyttöön. Huomaan, että näissä kuvissa kameran automatiikka on todennäköisesti valinnut kameran mielestä "parhaan" tarkennuspisteen ja käyttänyt sitä. Sinulla on nyt oikea asenne, olet oikealla tiellä! :) Montako juttua tässä vielä tuli... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. =D monta, mutta kaikki ihan totta. Nuo kuvat oli otettu keväällä macrolla ja automaatti oli päällä (häpeän huokaus). Tuon macron kanssa olen muutenkin tuskaillut, siinä on joteinkin hirveä kapea tarkennusalue. Macro on Canonin EFS 60mm f/2,8. En ole vielä löytänyt siitä sellaista säätöä, jolla saisin paremman tarkennus alueen, tosin vikana on varmaan ollut juuri se automaatti =D. Nyt pitää opetella käsin säätämään.

      Poista
    2. Kaikissa makroissa on hyvin kapea syväterävyysalue. Sillä, että putkella pääsee lähelle on siten myös "varjopuoli". Syväterävyysaluetta pystyy isontamaan pienentämällä aukkoa eli kasvattamalla f-arvoa esim Av-moodissa. Tietenkin samalla putken valovoima pienenee ja tarvitaan pidempiä valotusaikoja tai ISOmpia herkkyyksiä. Tästä johtuen "tosimakroilija" kuvaa aina jalustalta. :) "Ongelmasta" löytyy lisää makroilusivustoilta, esim täältä: http://www.mikkosaari.fi/makrokuvaus/

      Joka tapauksessa makroputkella kuvatessa kannattaa aina valita yksi tarkennuspiste käyttöön. Itse valitsen makroillessa yleensä keskimmäisen pisteen ja huolehdin rajauksesta vasta Lightroomissa jälkikäteen.

      Pidemmissä makroissa ilmiö korostuu, eli kun polttoväli kasvaa (tuossa 60mm), niin syväterävyysalue kapenee entisestään.

      Poista
  7. Hienoja mietteitä, joita täälläkin on järkkärin takana tullut mietittyä. Itsekin olen jotenkin ollut tosi varovainen kuvien muokkaamisen kanssa, tosin varmaan siitä syystä, etten tykkää kovin käsitellyistä kuvista. Välillä on oikein hävettänyt lisätä vaikkapa saturaatiota kuviin, vaikka sillä väreistä saakin lämpimämmät ja rikkaammat. Tuo on mielestäni hieno ajattelutapa, että kuvan pitää olla hyvä, jotta siitä saa käsittelyllä entistä paremman ja kaivettua kuvasta esiin ne ominaisuudet, jotka silmä näkee kuvaushetkellä, mutta joita kamera ei käsisäädöistä huolimatta aivan samalla tavalla tallenna. Itse myös syyllistyn täyttämään koneen kovalevyä "sarjatulella" kuvatuilla otoksilla. Tuosta synnistä tuskin pääsen eroon, koska käteni ovat siinä määrin epävakaat, että yleensä toisesta kuvasta tulee tarkempi kuin ensimmäisestä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sarjatulta =D, tuo oli hyvin sanottu! Siltä se välillä kuullostaa täälläkin, varsinkin kun ollaan merellä ja vene liikkuu. Otan monta kuvaa ihan varmuuden vuoksi ja sitten muka niitä poistan koneella (kuitenkaan sitte mitään raaski poistaa). Samoin olen myös kanssa varonut ehkä liikaakin kuvien käsittelyä, peläten juuri sitä, ettei niistä tulisi yliampuvia. Toisaalta olen huomannut, että joillakin kuvaajilla on jopa oma tyyli käsitellä kuvat tietyllä tyylillä. Olen sitäkin mietiskellyt, että pitäisikö luoda oma tyyli, sellainen joka miellyttää omaa silmää ja sitten jännityksellä katsoa, että miellyttikö muiden =D.

      Poista
  8. Itse kuvaan vielä jpg kuvia mutta jossain vaiheessa alkaa rawit tulemaan kuviin mukaan. Kuvaan yleensä manuaali asetuksella ja säädän kaikki itse. Lauantaina oli paksut rukkaset kädessä ja laiskana ajattelin että, säätelen vain aukkoa niin pääsen helpommalla. Kotona katselin kuvia koneella ja kameran automatiikka ei kyllä suoriutunut toivotulla tavalla. Laiskuus siis kostautui :-(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on tämä Rawailu myös ihan alkutekijöissä. Jpg fortmaatilla on tähän saakka menty ja vahvasti. Vaan nyt ajattelin pikku hiljaa alkaa harjoittelemaan. Lauantaina vaeltelin kameran kanssa Kaivopuistossa, kuvat on vielä kamerassa, en ole uskaltanut siirtää koneelle ja katsoa totuutta silmiin, miten onnistuin =D. Talvella kuvaamisessa tulee minullekin tuo hanska haaste, kädet palelee tosi herkästi ja rukkasten kanssa on kuvaaminen todellista räpeltämistä. Joten vinkkejä hyvistä kuvauskäsineistä otetaan ilolla vastaan =).

      Poista
  9. On muuten yksi asia, joka kannattaa pitää automaatilla. Nimittäin valotuksen mittaus, eli mitä se mittari siellä kamerassa näyttää, kun sulla on aukko ja suljinaika manuaalilla. Nikon kutsuu sitä joksikin dynaamiseksi 3d blahblahblahiksi. Se osuu kyllä melkein just presius aina. Jos laitat valotuksen mittauksen tarkennuspisteestä päälle, niin tuloksena on paljon enemmän huonoja kuvia. Ehkä joissain muotokuvissa se toimii, mutta muuten ainakin mulla kamera saa hoidella tämän homman. Täytyyhän senkin jotain tehdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä vinkki, kiitos kovasti! Pitääkin ottaa selvää, millä nimellä Canon sitä kutsuu =). Just tällaisia vinkkejä on kiva saada.

      Poista
  10. Olipa tutuntuntuisia ajatuksia ja mielenkiintoista luettavaa.
    Tilasin Ligthroom nelosen ja Potkan kirjakin on hyllyssä mutta jotenkin kärsivällisyys ei riittänyt opiskeluun. Mutta ehkä joku päivä!
    Joku vipu tuolla päässä saattaa olla väärässä asennossa kun en oikein innostu kuvankäsittelystä. En välttämätä osaa edes perustella syytä! En tiedä onko hupsua ajatella että oma kädenjälki näkyy tai ehkä se olisikin parempi toisinpäin tässä tapauksessa.
    Deletoin armotta kaikki epäkelvot kuvat, otan kuvat jpg- muodossa.
    Tästä postauksesta ei löydy vinkkejä ei edes rivien välistä. Hienoa että olet selvästi innostunut ja valmis oppimaan uusia asioita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tärkeintä varmasti onkin löytää se oma paras tapa tehdä, se mikä itsestä tuntuu mukavalta =). Minullakin on vielä moni asia todella hakusessa, mutta aikaa aikaa vaan (vaikka olenkin todella kärsimätön luonne). Kuvasi ovat olleet oikein kauniita ilman käsittelyäkin. Tosin kuvankäsittelyllä voi fiksata ihan vähänkin, tehdä hienosäätöä =D.

      Poista