maanantai 29. syyskuuta 2014

Lempeät lemmikit

Kesä meni kohinalla ohi ja syksy tekee tuloaan ihan tosissaan. Onneksi on ollut upea syksy, ollaan saatu nauttia vielä kohtuullisen lämpimistä päivistä ja aurongosta. Ennen kuin blogini siirtyy "syysmoodiin", muistellaan vielä muutaman postauksen verran kesää =D.

Luonnossa on monia ihania kukkia. Jokainen loistaa omalla tavallaan ja tuo luontoon vaihtelua. Olen aina pitänyt jotenkin erityisen paljon lemmikeistä. Niissä on jotain herkkä ja puhuttelevaa.




Lemmikit kuuluvat lemmikkien kasvisukuun. Lemmikkien suvussa on noin 50 eri lajia. Vaikka lajeja on noin monta, sopii kaikki jotakuinkin sama kuvaus. Pieni sininen kukka, jossa on viisi terälehteä. Lemmikit kukkivat keväällä ja alkukesällä.




Koska en ole todellakaan mikään hyvä kasvituntija, en pysty sanomaan, mikä tämä laji on niistä monista lemmikeistä. Mutta kaunis se on, vai mitä sanotte?




Luin netistä, että tästä kauniista kasvista myös valkoiset ja vaaleanpunaiset muodot ovat varsin yleisiä. Lemmikki on hyvin yleinen ja se kasvaa lähes kaikkialla. Ompa jopa niin, että joihinkin maihin se on levinnyt suosittuna puutarha kukkana.




Suomenkielisen nimen tälle kauniille ja herkälle kukalle antoi 1800-luvun puolivälin jälkeen Elias Lönnrot. Hän kehitti tuolloin aktiivisesti kasvitieteen sanastoa.




Lemmikkiä on pidetty monessa maassa herkän lemmen, uskollisuuden ja ikuisen rakkauden symbolina. Antaisiko siihen vaikutteita kukan kaunis väritys: sininen on niin taivaan kuin ystävyyden ja nuoren rakkauden väri. Lemmikki on useissa kielissä "älä unohda minua".

perjantai 26. syyskuuta 2014

Tallinna - Helsinki

Loma meni meidän mielestä aivan liian nopeasti. Niin vain koitti se aamu, jolloin köydet irroitettiin viimeisen kerran ja veneen keula suunnattiin kohto Suomea ja kotisatamaa. Lähdimme aikaisin aamulla, vaikka olikin luvattu tyyntä koko päiväksi. Tankkasimme veneen, soitto satama-alueen valjojalle, että olisimme poistumassa ja kotimatkalla oltiin. Olimme olleet tapamme mukaan Old City Marinassa, joka on isojen laivojen välissä, joten sinne ei mennä eikä sieltä tulla pois ihan miten vaan.

Olimme käyneet loman aikana neljässä majakassa ja loman loppu metreillä pääsin kuvaamaan vielä kaksi! Näihin ei tosin päässyt sisälle vierailulle =D.


    Tallinnamadala tuletorn 59.71205 N, 24.7315 E


Tallinnasta kun lähdetään kohti Helsinkiä, tulee jonkin matkan päästä vastaan Tallinnan majakka. Kiinnostuin tästä majaksta ja yritin etsiä siitä tietoa netistä. Valitettavasti en löytänyt suomenkiellellä juuri mitään. Sen sijaan Eestinkiellä onneksi löytyi ja löytyy ystävä joka osaa auttaa, kiitos Kaisa käännös avusta. Tallinnan matalalla olikin todella mielenkiintoinen historia!


Suomenlahdella, 7,5:n merimailin päästä Aegnan saarelta, sijaitsee vaarallinen matalikko laivaväylien varrella, joka on kautta aikojen huoletuttanut merenkävijöitä. Ensimmäiset merkinnät tästä matalikosta on olemassa merikartoilla jo vuodelta 1695. 1782 Peeter ensimmäinen käski laittaa paikkaan matalikosta varoittavan merkin. Ensimmäiset merkit olivat kivimerkkejä Aegnan ja Naissaaren saarilla, jota kertoivat, mistä kohtaa oli turvallista kulkea. Ensimmäisen kerran ehdotettiin kenraali-majurin Leontin toimesta majakan rakentamista paikalle vuonna 1828. Tuolloin hanke kuitenkin kaatui työmise ja materiaali pulaan.


Vuonna 1837 kapteeni Treskin esitteli Tallinna matalalle tulevan majakkalaiva projektin. Myöskään tämä ei vielä onnistunut. Makkalaivan tarpeellisuus tuli kuitenkin uudelleen esiin vuoden 1956 tutkimuksessa, jossa kartoitettiin Eestin rantoja ja niiden turvallisuutta laivaliikentelle. Tutkimuksen jälkeen päätettiin matalalle rakentaa majakkalaiva, joka sitten ankuroitiin vuonna 1858. Laivan 12 metriä korkeassa mastossa oleva valo loisti 7 merimailin päähän. Vuosien saatossa majakkalaivat vaihtuivat ja vaihtoivat väriä. Ennen varsinaisen majakan rakentamista vuonna 1925 majakkalaiva vaihdettiin pookiksi.


Merimetsot lepäsivät majakalla =D.


Nykyisen majakan rakennustyöt aloitettiin vuonna 1960. Tallinnan satamassa rakennettiin tyhjiö, joka upotettiin mereen. Sen päälle oli tarkoitus rakentaa itse majakka. Jäät kuitenkin rikkoivat jalustan keväällä 1961, joten projekti oli aloitettava alusta. Nykyinen majakan jalusta on 2000 tonnia painava ja se upotettu seitsemän metrin syvyyteen. Majakka valmistui lopullisesti 1969, sen valo loistaa 31 metriä merenpinnan yläpuolella ja majakan valo loistaa 15 merimailin päähän. Majakassa on kaikkiaan kahdeksan kerrosta. Vuonna 1997 majakkaa remontoitiin ja tuolloin asennettiin mm. uudet automaatiset valot ja tarkaskuslaitteet.


Siellä se seisoo yläväänä keskellä aavaa merta aamuauringossa.



Helsingin majakka 59°56.94′N, 24°55.58′E
 


Kun matkaa on taitettu Suomenlahtea reilusti yli puolenvälin, tulee vastaan Helsingin majakka. Viime lauantain Helsinginsanomissa (20.9.2014) oli sopivasti iso artikkeli tästä majakasta. Se on opastanut laivoja jo yli puolivuosisataa! Helsingin majakka on väylämajakka ja sen rakentaminen aloitettiin vuonna 1958. Käyttöön majakka saatiin seuraavana vuonna syyskuussa.


Helsinsanomien jutussa minua eniten hämästytti se, että majakan valon lamppu on pikkuinen, 40 watin halogeeni. Linssi taittaa valon silti niin, että se näkyy 12 merimailin, eli yli 20 kilometrin päähän. Tämä Helsingin majakka, kunten Tallinnankin majakka, on nk. pohjamajakka. Niitä on kaikkiaan rannikolla toistakymmentä kappaletta. Pohjamajakoilla on korvattu ennen vanhaan käytetyt majakkalaivat, jotka eivät kestäneet merellä jäitä kovinkaan hyvin. Helsingin majakka on upotettu paikoilleen 13 metrin syvyyteen.



Majakan katolla on 27 metrin korkeudella helikopteritaso. Majakan huoltajat tulevat majakkaan yleensä veneellä. Koska majakka seisoo ihan avomerellä, on sinne veneellä pääsy välillä haastavaa. Keli voi myös muuttua nopeasti huollon aikana, ja joskus on kuulema käynyt niin, että huoltajat ovat joutuneet jäämään majakkaan. Tällaisia tilanteita varten on majakan tornissa vaatimaton huoltohuone tilapäistä majoitusta varten.


Vajaan kolmen tunnin ajon jälkeen saavuimme kotisatamaan. Olo oli pikkuisen haikea, joko se nyt loppui. Olisimme voineet vallan hyvin vielä jatkaa lomaa =). Olimme lomaamme enemmän kuin tyytyväisiä. Tekniikka toimi veneessä hyvin. Sää oli suosinut enemmän kuin uskalsimme edes odottaa. Olimme nähneet monia uusia upeita paikkoja ja muutamia entuudestaan tuttuja kohteita. Olimme tavanneet matkan varrella monia todella ihania ihmisiä ja saimme uusia ystäviä. Neljä auronkoista viikkoa, kahdeksan eri satamaa, kuusi majakkaa (joista pääsimme neljään sisälle), 452 merimailia, 3447 valokuvaa, näistä oli meidän venekunnan kesäloma 2014 tehty =D.

torstai 25. syyskuuta 2014

Apinoita ja elefantteja

Jatketaan vielä hetki eläinten parissa Tallinnan eläintarhassa. Joka kerta on mukava arvuutella, että kenellähän on tänä vuona poikasia? Tänä vuona oli tosi hyvä tuuri, sillä pikkuisia löytyi monelta eläimeltä.


Tässä suloisia pikkuisia kilejä.


Ja nämä Vietnamilaisen sian porsaat olivat ihan hurjan hauskoja. He saivat sellaisia sätkyjä kun kirmasivat ympäri aitausta peräkanaa =D. Näitä olisi voinut katsella vaikka kuinka pitkään.


Tämä taisi olla lumileopardin poikanen. Kuva ei ole hyvä, lasi heijastaa pahasti jälleen, mutta piti laittaa teille näytille silti =).


Eläintarhan kokohokohta oli ollut pienen jääkarhun poikasen syntymä. Pentu Nora, oli syntynyt 24. marraskuuta 2013. Kahvilassa pyöritettiin videota, joka oli kuvattu pesästä, kun emo hoitaa todella pientä pentua. Upeaa katseltavaa. Poikanen oli näytilla tahrassa, mutta oli niin keskittynyt kaluamaan jotain luuta, että oli vain takapuoli tarjolla kuvattavaksi =D.


Lisäksi jääkarhuilla oli sitten se kaikkein tihein tarha, joten kuvaaminen oli suorastaan mahdotonta. Tässä emo kelluu pienessä altaassa ja leikkii keilapallolla. Jääkarhuilla on vielä vanhat tarhat ja poikasen syntymisen myötä olikin menossa keräyskamanja uusien tarhojen rakentamisen rahoittamiseksi.


Marabu, ja nyt en tarkoita suklaata =D. Tämä lintu näyttää minusta jotenkin vanhalta =D.


Leijona naaras venytteli helteessä. Oiiih, miten mukavalle tuntuu =).


Tämä oli ensimmäinen kerta kun näin piikkisian kunnolla ja kokonaan. Yleensä se lekottelee jossain piilossa. 


Simpanssit olivat ulkotarhassa ja lekottelivat hekin hellepäivän ratoksi. Ihanan leppisaa eloa ja oloa.


Tallinnan eläintarhassa on myös kaksi trooppista taloa, josta toisesta lötyy nämä suloiset pikkuiset apinat. Kaiken kaikkiaan eläintarhassa on esillä yli 350 erilaista eläinlajia. Kuten edellisessä postauksessa totesin, katsottavaa riittää koko päiväksi =).




Satuimme paikalle apinoiden ruokinta aikaan. " Hmm, mitäs hyvä minä sainkaan ? Onkohan tämä syötävää?"


" Pitää maistaa".




Tiikeri oli aikaisemmin ollut myös monesti piilossa. Tällä kerralla häntä pääsi ihailemaan lähelle. Hänen henkäilyt sai ihan tuntea konreettisesti kasvoilla =). Muutenkin Tallinnan eläintarhassa on mukavaa se, että monia eläimiä pääsee todella läheltä ihailemaan.




Myös tämä pikkuinen virtahepo on aina ollut upoksissa aikaisemmin. Tällä kerralla hän yllätti ja kömpi esiin ja liikkui hiljannen minua kohti...


...ja tuli esittelemään komeat kulmahampaansa =D. Ne oli niin isot, että mietin, miten ihmeessä ne mahtuu olemaan hänen suussaan.






Kumpikohan se on virallisesti, norsu vai elefantti? Olipa kumpi hyväänsä, niitä pääsi ihailemaan monesta paikasta, mm. tästä tornista, jossa oli myös pieni kahvila. Norsujen alue on suuri mutta niin on itse eläinkin.






Viisas katse, vai mitä mieltä olette?


Yksi hienoimmista ja suurin alue on paikka josta, löytyy kaiken maailman pukit ja kilit. Yksi asia, mitä ihmettelen täällä joka kerta on, että miksi täällä ei ole ihmisiä? Muihin paikkoihin saa jopa välillä vähän jonottaa, että pääsee näkemään eläimen, vaan täällä ei ole yleensä ristin sielua meidän lisäksi.






Eläintahran sisältä löytyy lampi, jossa on paljon erilaisia vesilintuja. Nämä pääskysen poikaset olivat lähtenee pesästä ja rantautuneet tälle oksalle. Emo kävi niitä siinä ruokkimassa. Pakkohan niistä oli ottaa kuva.




 Loppumetreillä löytyy vielä mm. villihevosia.




Ja kameleita.


Toivottavasti teille ei käynyt, kuten tälle villikissalle, että väsähditte valtavasta kuvamäärästä =D. Tämä kissa lekotteli helteessä (hänkin). Kaikkia eläimiä ei tullut suinkaan esiteltyä, joten käykää ihmeessä itse paikan päällä katsomassa lisää. Voin suositella kohdetta lämpimästi.