Vene 15 Båt -messuilla

Niin se talven selkä taittui nopeasti ja veneilukauden aloitus oli edessä. Uusi veneilykausi alkaa perinteisesti helmikuussa venemessuilta. Käymme Kipparini kanssa perinteisesti siellä aina messujen viimeisenä lauantaina. Saattelimme juniorin aamulla bussiasemalle, hän lähti hiihtolomalle mummolaan ja karkasimme Kipparini kanssa messuille ihan kaksistaan =D.

Messutarjonta oli sinällään melkolailla samaa kuin edellisinäkin vuosina. Toisaalta on mukavaa, kun tutut myyjät ja pisteet löytyvät samoilta paikoilta. Meillä meni Kipparini kanssa ensimmäisellä käytävällä kaksi tuntia! Niin paljon tuli tuttuja vastaan. Oli mukavaa vaihtaa kuulumisia ja veneilykokemuksia menneeltä kesältä.

Emme ole ihan lähiaikoina vaihtamassa venettä, mutta silti on mukava tutustua mm. uutuuksiin. Olen monesti aikaisemminkin kertonut, kuinka tärkeää on käydä katsastamassa aina veneen sisätilat. Esitteissä luvataan kaksi kaunista ja monta hyvää. Vasta, kun itse kömpii esim. keulahyttiin, tietää, millaiset tilat ovat todellisuudessa. Seuraava tärkeä vaihe on tietysti koeajo, kuinka vene käyttäytyy esim. aallokossa. Kävimme Kipparini kanssa kasomassa Aquador 27 HT:n. HT veneet ovat meidän mieleen, sillä meidän koko venekunta rakastaa aurinkoa ja puhdasta meri-ilmaa.

Kyllä uudet veneet näyttävät aina hyvältä! Itse olen miettinyt, että miksi lähes kaikissa uusissa veneissä on beage sisustus? Onko se jotenkin värinä in vai mikä siinä on. Itse pidän marine sinistä tai punaista jotenkin ainoana oikeana värinä veneeseen. Tai ainakin sen sisustamiseen =).

Sisustamisesta päästäänkin pienellä aasinsillalla aiheeseen, josta jo pari muutakin bloggaria ovat kirjoittaneet. Nimittäin kovin vähän esillä olevia veneitä on stailattu. Näissä kuvissa esim. näkyy hyvin mm. se kuinka paljon tavaraa pöytä vetää. Näin näkee konkreettisesti onko pöydästä isommalle porukalle vaikka ruokailuun. Kattaus konkretisoi, eikö? Toinen asia mitä näistä näkee on se, kuinka kauniita kattauksia astioilla saadaan aikaiseksi =).

Messuilla oli esillä vanhempi Tiiskeri, joka oli laitettu viimestä päälle kuntoon. Voi miten kaunis vene se olikaan! Tämä voisi olla myös meidän vene. Jostain syystä näissä vanhemmissa veneissä on meidän mielestä niin paljon enemmän luonnetta ja kauneutta. Kyllä tällaisella kelpaisi keinahdella merenaalloilla.

Mesuilla oli näytillä Marino Musang. Tätä venettä voisi luonnehtia jo ihan klassikoksi. Näytillä messuilla oli kaunis mintun vihreä ja tämä terhakka punainen. Tämä pieni kaunis sisupussi on valmistettu Suomessa. Ja ompa tällaisella ylitetty jopa Atlantin valtameri! Minun rohkeuteni ei riittäisi =D.

Messuilla oli mukana tuttuun tapaan myös Suomen Meripelastusseura. Heidän tekemää työtä ei voi kehua koskaan liikaa. Meidän ei tarvinnut liittyä Trossin jäseneksi, sillä olemme olleet sitä jo monta vuotta. Niinpä tarra ja maksukuitti tulevat kotiin automaattisesti. Köpiä on silti aina mukava käydä rapsuttamassa. Hän on oikein terhakka Meripelastusmäyräkoira =D. Köpi on merikelponen kaveri, sillä hänellä on pelastusliivit asianmukaisesti päällä. Suomen Meripelastuksen toimintaan voit käydä tutustumassa täällä.

Kävin myös tapaamassa Lohjalla toimivan Meriturvan henkilökuntaa. Työpaikkani venekerho on varannut heiltä jo kesäkuun alkuun veneilijän pelastautumiskurssin ja minäkin olen menossa mukaan harjoittelemaan. Täytyy sanoa rehellisesti, että hieman jännittää, ennen kaikkea se, miten omat voimat ja kunto riittävät harjoituksiin. Vaikka harjoittelu on todella tärkää, toivon sydämmestäni, ettei kyseisiä taitoja tarvitse koskaan merellä käytännössä. Lisää tietoa veneilijän pelastautumiskurssista löydät täältä. Tällä hetkellä alkaa kurssit olla jo täynnä, muutamia paikkoja on silti jäljellä, joten kannattaa ilmoittautua heti.

Viranomaiset olivat tänäkin vuonna mukana messuilla. He olivat järjestäneet pienille veneilijöille hyödyllisiä tehtäviä ja palkintoja, ihanaa! Nämä kaikki kolme viranomaistahoa tekevät todella tärkeää työtä myös meidän huviveneilijöiden hyväksi. Tärkeimpänä voisin mainita tarkastukset, joissa tsekataan kippareiden ajokunto kuten myös veneiden varusteiden kunto. 

Tämä suloinen viranomainen on teille pakko esitellä. Hän on meripelastuskoira. Häntä sai rapsutella, koska hänellä ei ollut virkapukua päällä. Sain kuulla paljon mielenkiintoista tietoa tämän nappisilmän taidoista. Eniten niistä minuun teki vaikutuksen se, että hän on haistanut neljän kilometrin päästä veden varassa olevan ihmisen! Melkoisen tarkka nahkanappinenä todellakin.

Messuilla pääsi ihailemaan myös Nisse Hägglomin upeaa vanhojen perämoottoreiden kokoelmaa. Nämä ovat minusta aina yhtä nostalgisia.  Nissellä on oma Outboard-museo, joka sijaitsee Tirmossa Porvoon saaristossa. Lisää tietoa museosta löydät täältä.

Tämän vuoden ihana uutuus oli messukeskuksen pohjoisen sisäänkäynnin edustan lattialla oleva suuri merikartta. Sen päällä oli hauska tepsutella ja tutkia tuttuja paikkoja. Kävin jo etukäteen katsastamassa tulevan kesäloman pääkohteeni, Utön. Näin majakka hulluna odotan Utöhön pääsyä ihan valtavasti.

Tänä vuonna olin kutsuttuna venemessuille bloggaajana. Suur kiitos Helsingin Messukeskukselle tästä hienosta mahdollisuudesta!

Tilpehööriosasto oli luonnollisesti jälleen täynnä kaikkea ihanaa, joten otetaan niille ihan oma postaus =).