Suomenojan lintujärven kevät kuulumisia

Kävin eilein taas pitkästä aikaa vilkaisemassa, millaista on meno Suomenojan lintujärvellä tässä kohtaa kevättä. Paikalle oli saapunut kaikki tutut laji. Pääsin jopa useammat niistä kuvamaan.

Silmut ovat puissa jo pitkällä. Tästä kun vielä vähän lämpenee, tulee lehdet puihin ihan kohinalla.

Naurulokkien lisäksi näin ihan ensimmäiseksi tavi pariskunnan uinumassa auringossa. Uros tavilla on aivan ihana värikäs pää.

Västäräkin olen nähnyt tänä keväänä jo aikaisemminkin, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun pääsin hänet kuvaamaan, tänä vuonna. Västäräkkejä oli Suomenojan lintualtaalla monia.

Tukkasotkia oli myös paikalla monia. Nämä ne on vekkuleita veijareita. Tästä linnusta tulee väistämättä mieleen sanonta tukka takana ja elämä edessä =D. Kun tuuli kävi linnun takaa nousi tukka pystyyn ja lintu näytti ihan punkkarilta.

Punasotkat pysyttelivät rannasta hieman kauenmpana. Ai että tuli tälläkin reissulla pidempää putkea ikävä (olenkohan muistanut laittaa loton vetämään). Onneksi yksi heistä uiskenteli hetkeksi hieman lähemmäksi.

Pesänrakennus puuhat olivat kaikilla työnalla. Oksia ja risuja aseteltiin hartaudella paikoilleen. Se on tarkkaa puuhaa se, mihin sitä munat lasketaan ja päästään hautomaan.

Nokikanoilla oli myös ahkera pesänrakennus menossa.

Välillä oli urosten kesken käytävä painia siitä, kummalle alue oikeasti kuuluikaan. Tästä kuvasta näkee hyvin tuon linnun jalan koon, se on valtava!

Paikalla oli myös pari liejukanaa. Näitä ei tahdo aina huomata, sillä he viihtyvät hyvin ruovikon kätköissä. Esiin tullessaan saa katsoja ihailla todella kaunista lintua. Näin pariskunnan uivan iho. Silti sain hetken seisoskella, ennen kuin löysin heidät uudelleen. Suomenojalla lintuja tarkkaillessa maltti onkin valttia. Ei kannatta hosua ja mennä kiireellä järven ympäri, vaan seisoskella ja tutkailla pitkään.

Naurulokkeja oli alueella todella runsaasti ja äänimaailma oli myös sen mukainen. Oli niin mukava ja kotoisa olo. Talven hiljaisuus oli poissa.

Tällä reissulla pääsin kuvamaan minulle uuden tuttavuuden, harmaasorsan. Uros on helppo tunnistaa mutta naarapuolinen harmaasorsa olikin jo sitten haastavampi. Helppoa se oli nyt kun hän uiskenteli uroksen kanssa. Mutta jos se laitetaan muiden naaras sorsien joukkoon, niin homma olisikin jo vaikeampaa, ainakin minulle =D.

Mustakurkku-uikkuja oli Lintujärvellä monia paikan päällä. Todella kaunis lintu.

Eikä sovi unohtaa telkkiä. Paikalta löytyivät hekin.

Näiden lisäksi olivat lapasorsatkin paikalla, mutta he eivät olleet kuvaustuulella, vaan pysyttelivät sitkeästi kauempana. Toivottavasti toisellakertaa näen heitä lähempää. Suomenojan lintujärvi on kyllä valtavan upea alue. Kokoonsa nähden sieltä löytää vaikka kuinka monta eri lintulajia. Kevät on jo pitkällä ja vihreää puskee kovasti.