Lux Helsinki 2017

Niin lähti uusi vuosi taas liukkaasti käyntiin. Viime vuoden tavoin, kävimme lauantaina perheen kanssa myös tänä vuonna vierailulla Lux Helsinki tapahtumassa. Sää oli mitä mainioin. Vaikka aamupäivän aikana lunta tulikin vaakatasossa, loppui sade illaksi ja tuulikin tyyntyi. Mikä parasta, melkein kahdenkymmenen asteen pakkanen oli pyllähtänyt kunnolla. Lux Helsinki järjestettiin jo yhdeksättä kertaa.

Lux tapahtuma jakautui kahteen osaan, josta Lux In näyttely oli Kaapelitehtaalla. Emme ehtineet sinne viikonlopun aikana, joten se jäi tällä kerralla välin. Lux Helsinki ulkonäyttely oli tänä vuonna uudella reitillä, joka oli minusta edellisvuotta parempi. Reitti oli selkeä ja kompaktilla alueella, joten sen jaksoi kävellä myös perheen pienimmätkin.

Reitin ensimmäinen teos löytyi Espan lavalta, Jenni Kääriäisen teos a Shade. Teos koostui tuhansista nimettömistä röntgenkuvista. Valo merkitsee Kääriäiselle paljon, joten teoksen sanoma oli luoda varjo ja hämärtää valo. Teos kertoi valon jättämästä jäljestä - muistoista. Teoksen sävellystyöstä ja äänisuunnittelusta vastasi Aake Otsala. Meidän perheen lisäksi oli monia muitakin taiteen ystäviä liikkeellä, joten nähdäkseen teoksen, piti jonottaa vähän aikaa. Ilokseni jono eteni melko rivakasti.

Röntgen kuvia katsellessa oli hauska arvailla, mikä ruumiinosa mahtoi olla kyseessä. Voisikohan tämä olla lonkka? Ainakin siihen (mikä nyt onkaan) on asennettu pari ruuvia =D.

Seuraava teos oli Lux arkkitehtuuri - Kauppatorin julkisivut. Valaistuna olivat Kaupungintalo, Ruotsin suurlähetystö, Korkeimman oikeuden palatsi, Presidentinlinna sekä Lampa ja Goviniuksen talon fasadit. Kauppatorilla oli valokuvaustasanne, josta otin kännykällä alla olevan panoraamakuvan.

 

Valokuvaustasanteen alapuolelle olivat Aalto-yliopiston sisustusarkkitehtuurin opiskelijat toteuttaneet Lux Helsinki -valofestivaalille valotaideteoksen. Teos viesti valon merkityksestä, herätti pohtimaan jokapäiväistä energiankulutustamme ja inspiroi tekemään vastuullisia valintoja arjessa. Teos oli toteutettu yhteistyössä Ikean kanssa.

Kauppatorin jälkeen seuraava teos oli Shaderin teos Cube. Tässä teoksessa Stora Enson pääkonttori heräsi henkiin. Viisiosainen animaatio luo illuusion, jossa "analogisuus ja digitaalisuus, luonto ja teknologia sekä perinteet ja nykyaika elävät rinnakkain". Teosta esitettin tauotta ja se kesti viisi minuuttia kerrallaan. Tämä oli minusta tämän vuoden Lux tapahtuman yksi parhaista teoksista.

Matka jatkui kohti Ritarihuonetta. Tänä vuonna reitin varrelle oli laitettu nuolia ja LUX kylttejä, joten teosten luokse oli helppo löytää. Tosin lauantaina riitti, kun kulki letkan mukana =D.

Ritarihuoneelta löytyi Teemu Lehmusruusun teos Maa jalkojemme alla. "Teos pohti ihmisen suhdetta maaperään, jonka päällä arkinen todellisuutemme tapahtuu." Teoksen osana kuuli runoilija Pauliina Haasjoen tekstiä Planeetta-kokoelmasta.

Tuomiokirkon kappelin seinältä löytyi Outi Pieskin teos Gorži.Teoksessa vesiputoukset tippuivat vapaana ulos Tuomiokirkon kappelin ikkunoista. Teos juhlistaa saamelaisten juhlavuoden alkua sillä 6.2.2017 tulee kuluneeksi 100 vuotta ensimmäisestä pohjoismaisesta saamelaiskokouksesta. Teoksen äänimaailmasta vastasi Aake Otsala.

Matka jatkui reitillä ja seuraavaksi oli vuorossa Kalle Mustosen teo TELLMEHOWDOIFEEL. Fyysisen valoveistoksen ohella teos elää omaa elämäänsä Instagramin kuvavirrassa. Tämä teos on ollut näytillä aikaisemmin Flow-festifaaleilla Helsingissä 2016. Sanoisin, että teos on yksinkertainen ja sanomaltaan puhutteleva.

Seuraavana oli vuorossa Suomen Pankin Kirkkokadun puoleiseen seinään heijastettava animaatio Veljekset. Ennen kuin luimme teoksesta sen enempää, sanoi Kippari, että hänelle tuli mieleen Marimekko. Teoksen takana onkin Maija Louekari. Teos pohjautui hänen Marimekolle suunnittelemaan kuosin, joka juhlistaa Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuotta. Inspiraation lähteenä ovat toimineet suomalaisten kansantarujen päähenkilöt, toteemieläimet. Äänimaisemasta vastasi Aake Otsala ja Timo Yliräisänen. Tätä teosta oli mukava katsella pidempäänkin.

Topelian sisäpihalta löytyi minun mielestäni tämän vuoden Lux tapahtuman ehdottomasti paras teos, kollektiivi  Flowers of Life. Ilmassa leijuvista kuviosta muodostui upea kokonaisuus värien ilottelua ja muotojen juhlaa. Tämä on minusta juuri Luxia! Topelian sisäpihalla pääsi kiertelemään teosten ympärillä ja se kannatti, sillä ne näyttäytyivät erilaisena eri kulmista katsottuna.

Seuraava teosAbsence löytyi Kansalliskirjastosta. Teoksen takana on Mónica Ruiz Loyola joka halusi tehdä runollisen kunnianosoituksen naisille. Teoksen muotokieli rakentui ompelemisen ympärille. Ompelukone ompelee himmeästi valaistuna sikermää. Lankoihin heijastuu runoilija Rocío Cerónin teksti jonka on suomentanut Annika Eräpuro.

Tuomiokirkon tapuliin heijastui Kaisa Salmen teos Ronda. Ronda on espanjalainen kaupunki, jossa Salmi on useampana vuonna vieraillut. Tämä teos kuului minusta parhaimpien joukkoon ehdottomasti.

Tuomiokirkkoon heijastui Tarja Ervastin teos  Domus 360° – Neljä kotia. Tämä oli Lux tapahtumista ensimmäinen kerta, ku Tuomiokirkosta oli kaikki neljä sivua valoteoksessa mukana. Teosta varten on sävelletty musiikki, joka korostaa valomaailmojen elämyksellisyyttä.

Luulen, että lapsia kiinnosti eniten kaksi seuraavaa teosta, jotka molemmat löytyivät Senaatintorilta. Ensimmäinen niistä oli tämä Rölli Ridanpään ja Tero Laineen teos Light Pipes. Teos kuvasi urbaania kaupunkimaisemaa. Teos koostui kupariputkista ja venttiileistä, joiden avulla yleisö pystyi säätämään hehkulamppujen kirkkautta. Ja tämä jos mikä oli hauskaa, niin lapsista kuin meistä aikuisistakin =D.

 

Toinen vähintäänkin yhtä hauska, ellei jopa hauskempi teos oli niin ikään Senaatintorilla ollut Petri Tuhkasen Joukkovoima. Teos koostui kolmesta kokonaisuudesta, jonka jokaisen edessä oli teollisuusvaaka. Mitä enemmän porukkaa seisoi vaa'an päällä, sitä enemmän erivärisiä valoja syttyi. Pienimmät olivat hoksanneet, että hyppimällä vaa'an päällä sai valot vilkkumaan. Tulihan tuota itsekin kokeiltua =D.

Lux Helsinki tapahtumassa oli vielä Hollantilaisten taiteilijoiden Lucas Maassenin ja Woody Venemanin teos The Singing Building. Teos olisi ollut Kaupungintalon sisäpihalla.Ja niin kun me katsotiin väillä karttaa ja yritettiin mennä järjestyksessä,  niin ohi mentiin huomaamatta, joten teos jäi meiltä väliin. Siksi siitä ei myöskään ole kuvaa. Suomalainen räppäri Hannibal oli lainannut äänensä teokselle.

Tämän kertainen Lux oli meidän perheen mielestä hieman vaisu, liekö johtunut liian suurista odotuksista aikaisempien Lux tapahtumien pohjalta. Osa teoksista oli minulle hieman liian moderneja. Olen melko realistinen ja jalat maassa oleva luonne, josta ehkä johtuu se, että liian moderni taide ei puhuttele minua. Odotimme kaikki enemmän valon ja värien ilottelua. Tästä huolimatta oli mukava olla ulkona ja kiertää kaikkie muiden innokkaiden mukana katsomassa, mitä Lux Helsinki tarjosi tänä vuonna. Voit lukea lisää Lux tapahtumasta ja taideteoksista heidän nettisivuilta täältä.

Hyvää uutta vuotta 2017

Tänään vietetään vuoden viimeinen päivä. On ollut mukavaa muistella, mitä kaikkea vuosi 2016 toikaan tullessaan. Me teimme ainakin unelmiemme kesälomareissun Tukholman saaristoon. Ja vietettiin meidän venekunnassa myös pyöreitä syntymäpäiviä =D. Mennyt vuosi oli muuten melko tasainen ja hyvä niin. Se ei sisältänyt ainakaan mitään ikäviä yllätyksiä. Mennyt vuosi oli hyvä vuosi.

Tänään pakostakin tulee ajatelleeksi, että mitähän kaikkea se uusi tuleva vuosi tuokaan tullessaan? Sen tietää varmuudella vuoden päästä tähän samaan aikaan. Minä en aio tehdä mitään uuden vuoden lupauksia, yritän elää tulevan vuoden sillä viisaudella ja harkinnalla kuin menneenkin vuoden. Teen parhaani, rakastan lähimmäisiä ja pidän positiivista asennetta yllä. Eiköhän sillä taklata tuleva vuosi.

Ennen kaikkea haluan kiittää koko sydämestäni teitä kaikkia blogiystäviäni, jotka olette olleet mukanani kuluneessa blogivuodessa! Olen saanut teiltä paljon ihania kommentteja ja ne ovat rohkaisseet jatkamaan bloggaamista edelleenkin.

Toivon teille kaikille onnea ja iloa, sekä hyvää oloa uuteen tulevaan vuoteen 2017! Tuokoon se tullessaan seikkailuja, yllätyksiä ja myös ihan sitä tavallista ja turvallista elämää. Nähdään ensi vuonna =).

Hyvää uutta vuotta 2017!

Hyvää ja rauhallista joulua

"Taas tultiin jouluun ja riemuita saa kun vuosi on mennyt

käy uusi oven taa.."

Toissapäivänä oli talvipäivän seisaus ja käännyimme kevättä kohti, päivät pitenevät. Sehän tietää, että veneilykausi on joka päivä vain lähempänä ja lähempänä =D. Joulukiireet alkavat helpottaa ja on tullut aika hiljentyä joulun viettoon, kukin omalla tavallaan, yksin tai yhdessä muiden kanssa. Toivon teille kaikille oikein ihanaa ja leppoissaa joulun aikaa.

Hyvää ja rauhallista joulua!

Tuomaan markkinoilla

Meidän perheen yksi joulunalusperinne on käydä Tuomaan markkinoilla. Lauantaina oli mukava raikas pakkassää, joten lähdimme katsastamaan tämän vuoden markkinat. Otin matkaan mukaan Canon Eos M10 minijärkkärini. Halusin nähdä, mihin tuo pieni kompakti kamera pystyy hämärässä. Tämän postauksen kaikki kuvat on otettu kyseisellä kameralla.

Markkinat kestävät aina 22.12. saakka ma-pe klo 11–20, la–su 10–19, joten vielä ehtii siellä käymään ja tekemään vaikkapa jouluostoksia. Katsotaanpa mitä kaikkea siellä oli (ja mihin se kamera pystyi =D).

Olen aina tykännyt valtavasti Senaatintorista ehkäpä juuri tämän komean tuomiokirkon vuoksi. Se on niin kaunis ja niin keskeisellä paikalla.

Ihana karuselli oli tänäkin vuonna Tuomaan markkinoilla. Siihen oli melkein koko karusellin ympäri menevä jono. Olemme useina vuosina ajaneet sillä kierroksen, vaan tällä kerralla emme jääneet jonoon. Hieman oli raikas tuuli paikanpäällä, vaikka vaatetta tulikin laitettua melkoisesti päälle.

Keskellä markkinoita oli herkuttelualue, josta sai ostaa jouluisia makuja maisteltavaksi. Ympärille oli rakennettu mukavia tuulensuoja "soppeja" tuolien ja pöytien kera. 

Myyntivalikoimissa oli vaikka mitä. Oli ruokaherkkuja, oli tonttuja, taottuja asioita ja ihan kaikkea siltä väliltä. Nämä tonttuasetelmat olivat minusta vallan viehättäviä!

Meidän perhe tykkää kovasti kalasta, joten kotiin viemiseksi lähti muikkusäilykkeitä. Ostimme myös toisen satsin joulupukin konttiin lahjaksi isälleni, joka on suorastaan hulluna kalaan. Lahja ei paljastu, sillä hän ei seuraa blogiani... kait =D. Herkut ovat oiva lahja sellaiselle, jolla on jo kaikkea elämän varrella ennättänyt kertymään.

Kipparini innoittamana kiipesimme ihailemaan markkinoiden valomerta suurkirkon rappusille. Sieltä olikin vallan upeat maisemat katsella.

Tässä koko komeus. Tämä kuva on otettu kännykällä, siinä on mukava panoraamatoiminto.

Espan puistosta nappasin vielä kuvan... olisiko tämä nyt siten joku saksanhirvi tai jotain. Minusta pikkukamerani pärjäsi ihan kohtuullisesti hämärässä ja se oli mukavan kevyt kaveri matkassa mukana.

Alkuillasta matkalla markkinoille kuvasin tämän pallon Mannerheimintiellä. Olen hankkinut minijärkkäriini 55-200mm objektiivin. Halusin testata, minne saakka se oikein "kantaa". Kyllä sen kanssa pärjäisi kaupunkiolosuhteissa ihan mukavasti.

Jouluun on aikaa enää vajaat kaksi viikkoa, joten tohina sen kuin lisääntyy. Muistetaan kuitenkin ottaa ihan rauhallisesti ja fiilistellä näitä joulunalus asioita. Jouluhan on kerran vuodessa vaan =D.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Tänään on 99. kerta, kun saamme juhlistaa itsenäistä Suomeamme. Kiitos ja kunnia tästä kuuluu yksinomaan kaikille sotiemme veteraaneille. Myös oma vaarini osallistui aikanaan itsenäisyytemme lunastamiseen.

Suomen kansallislintu on laulujoutsen. Näin luontoihmisenä halusin laittaa kuvan tänä tärkeänä päivänä juuri joutsenesta, tästä kauniista valkoisesta linnusta. Pahoittelen, että kuva on kyhmyjoutsenesta, sillä kuvaa laulujoutsenesta minulla ei vielä ole (pitääkin ottaa to do listalle).

Hyvää itsenäisyyspäivää meille kaikille suomalaisille!

Hyvää ensimmäistä adventtia

Voi kauhistus miten tämä (kin) vuosi on mennyt nopeasti. Ensi viikolla alkaa joulukuu ja tänään vietetään jo ensimmäistä adventtia. Sanovat, että mitä vanhemmaksi tulee, niin ajan kuluminen vain kiihtyy. Voin allekirjoittaa tuon täysin! Pitäisi vain muistaa aika ajoin pysähtyä nauttimaan hetkistä, juuri siitä mikä on sillä hetkellä käsillä, ettei elämä meni vallan ohi.

Tein tänään ensimmäisen adventin kunniaksi riisipuuroa. Voi että maistui pitkästä aikaa tosi hyvälle. Puuroon tulee tietenkin lisätä kanelia, sokeria ja voita. Mistähän se johtuu, että sitä ei tule muulloin keiteltyä, kuin joulunaikaan? Seuraavaksi kaivelen esille jouluvaloja. Meille on tullut tavaksi laittaa ne esille ensimmäisenä adventtina. Siitä sitten pikku hiljaa lisäillään muutama joulukoriste esille. Itsenäisyyspäivänä oli minulla ja minun äidilläni aina tapana leipoa pipareita. Olen jatkanut tätä perinnettä Juniorin kanssa. Silloin soitellaan samalla ensimmäiset joululaulut pipareita paistellessa ja maistellessa =D. Tästä alkaa hiljalleen joulunodotus meidän venekunnassa. Minkälaisia perinteitä joulun odotuksen suhteen teillä on?

Oikein hyvää ensimmäistä adventtia ja rauhaisaa joulun odotusta teille kaikille!