Lautalle mahtui aina kaksi matkustajaa. Kippari ja Juniori menivät samaan lauttaan ja minä sain kaverikseni lautalle Kaijan (istun hänen takan). Meno oli leppoisaa ja ihanaa katsella kauniita maisemia. Ajelu bambulautoilla oli suorastaan rentouttavaa.
Tässä on bambua. Olisikohan pitänyt ottaa vähän mukaan ja viedä Ähtärin pandoille tuliaiseksi?
Lautturipoika näytti, että puussa on mandariinejä. Muistelin, että ne eivät kasvaisi palmun näköisessä puussa, mutta jos tämä oli sitten joku eri lajike. Kovin olivat korkealla.
Kiipesimme ensin vesiputouksen yläpäähän valokuvaamaan. Ja kun tulimme alas, oli mahdollisuus pulahtaa uimaan vesiputouksen lammelle. Thaimassa kaikki pulahtamiset ja uintihetket ovat virkistäviä kokemuksia. Juniori ja Kippari olivat sitä mieltä, että tämä vesiputous oli heistä retken kokokohta. Minun kohokohtani tulee seuraavaksi =D.
Thaimaassa halutaan suojella luontoa ja yhtenä osana siellä pidetään huolta myös eläimistä. Vesiputouksen jälkeen seuraava vierailukohde oli merikilpikonnien pelastuskeskus - Sea turtle conservation center. TÄMÄ oli minun kohokohta, rakastanhan kovasti kilpikonnia!
Ensin oli nähtävillä tällaisia ihan pieniä vauvoja. Voi että olivat suloisia.... iiik! Näitä olisi voinut katsella viikon syömättä ihan helposti =D.
Kilpikonnista oli kerrottu aina heidän ikä, joten kaiken kokoisia oli nähtävänä. Keskuksen tehtävänä on hoivata ja kasvattaa kilpikonnia ja lopuksi ne vapautetaan mereen vapauteen. Tässä kohta mietiskelin, että kun ne ensin tottuu saamaan ruokaa kuten Manulle illallisen, niin miten ne pärjää vapautuksen jälkeen luonnossa? Että osaavat sitten ihan itse hankkia ravintonsa? Ehkä luonto on hoitanut senkin asian.
Yhteinen lepohetki.
Aikuiset kilpikonnat olivat todella isoja. Näitä olisi aivan ihana nähdä luonnossa. Olemme onnistuneet vain kerran näkemään snorklausretkellä merikilpikonnan. Keskuksessa oli paljon tietoa kilpikonnista ja ennen kaikkea niitä uhkaavista vaaroista luonnossa. Yksi suurimmista vaaroista on muovi, josta on puhuttu viime aikoina tosi paljon. Konnat sotkeutuvat muovipusseihin, köysiin, vanhoihin hylättyihin verkkoihin jne. Tämä on niin surullista. Onneksi asiaan on alettu kiinnittämään huomiota.
Jälleen oli aika palata autolle ja viimeinen kohde luontoretkellä oli Small Sandy Beach, pieni piilossa oleva ranta. Tämä ranta oli maksullinen, jos rannalle olisi halunnut mennä muuna aikana. Nyt maksu kuului retken hintaa. Ranta oli ihana, mutta en toisaalta ymmärrä, miksi pitäisi päästä maksulliselle rannalle, kun pitkin Khao Lakia on vaikka kuinka paljon ihania hiekkarantoja ilman pääsymaksua. Lisäksi rannalle piti kävellä alamäkeä tovi, ennen kuin olimme perillä. Ja jos mennessä oli alamäki, niin tullessa se on ylämäki =D.
Rannalla oli aikaa hyvin uida ja nauttia auringosta. Kun tuli aika palata autolle, kävelimme sen ylämäen ja pakkauduimme autoon. Retkipäivä oli tosi kiva ja retkiseurue oli mukava. Tällä retkellä oli hyvin aikaa aina tutustua eri kohteisiin. Opas kertoi kattavasti kohteista ja Thaimaan historiasta. Tykkäsimme retkestä kovasti.
