Lõunaranna sadam

Oli tullut aika jättää taakse ihana Kihnu ja jatkaa matkaa kohti Muhun saarta ja sielä Lõunarannan satamaa. Satama oli meille entuudestaan tuttu, sillä olimme olleet siellä kaksi vuotta sitten. Ja siksi sinne piti päästä uudelleen, sillä paikka on kerrassan mainio. Matka merellä ei kelin puolesta ollut paras mahdollinen. Tuulta oli enemmän kuin mitä oli ennustettu. Vaan jälleen kerran voin todeta, että kyllä Norjalainen merikelpoisen veneen tekee ja kippari on sen ratissa kuin kotonaan. Turvallisesti hän kuljetti meidät perille vaikka aalto oli melko korkeaa. Perillä satamassa olivat ystävät vastassa. Oli ihanaa tuntea maata jalkojen alla kuoppaisan merimatkan jälkeen.

Satama on hyvin suojaisa ja sieltä löytyy kaikki tarvittavat palvelut. Erikoismaininnan saa paikan sauna! Vai miltä kuullostaa: Puilla lämmitettävä, lauteilla puhdas laudeliina ja vesiämpärissä vihta (jotkut sanovat sitä myös vastaksi)! Sauna on lisäksi kaunis, joten siellä kylpeminen on todella suuri nautinto. Vilvoittelemaan pääsee ulos ja sataman konttorista saa virvoittavaa saunajuomaa.Täällä oli lomamme paras saunakokemus.

Lõunarannasta voi myös vuokrata mökkejä, tai siis veneen tässä tapauksessa =D. Eli tulla voi , vaikka ei omistaisi omaa venettä. Muhun saarelle pääse lautalla Virtsun satamasta mantereelta. Eikö olisikin mukavaa yöpyä näin kauniissa venemökissä?

Muhun saarella on kaunis luonto. Satamasta voi vuokrata auton tai polkupyöriä, joiden kanssa voi tutustua saareen. Keskustasta löytyy mm. hyvä kalaravintola Kalakohvik, kauppa, pankkiautomaatti ja monia muita palveluja. Keskustaan on sen verran pitkä matka, että ihan puhtaasti apostolinkyydillä siitä ei selviä, vaikka olisi kovakin kävelijä =D.

Kun selvisi, että lomalla veneen keula suuntaa Ahvenanmaan sijaan Eestiin, oli itsestään selvää, että tulisimme Lõunarantaan. Sataman isäntää Olafia oli mukava tulla tapaamaan uudelleen. Hän osaa tehdä jokaisen olon satamassa kotoisaksi ja hän puhuu erinomaista suomea.

Ja täytyy myöntää, että oli tänne tulemiseen toinenkin syy, nimittäin sataman paella. Jäimme siihen koukkuun kaksi vuotta sitten ja olihan sitä saatava tänäkin kesänä, nam!

Sataman yhteydessä on pieni baari. Kun satamaan saavutaan ja ilmoittaudutaan, voi avata "piikin" ja maksaa sitten lähtiessä kaikki kerralla. Paikka on täynnä monia ihania yksityiskohtia kun vain katselee ympärilleen.

Laiturin päässä on uimalaituri. Siellä kävi myös paikallisia saarelaisia ahkerasti uimassa.

Olitpa liikkeellä autolla tai omalla veneellä, suosittelen lämpimästi vierailua tässä viehättävässä satamassa. Me olemme käyneet täällä nyt kaksi kertaa ja se on fakta, että aina kun suutaamme kulkumme millä tahansa menopelillä tänne päin, tulemme käymään täällä uudeleen ja uudelleen. Tästä ihanasta paikasta voit käydä lukemassa lisää heidän nettisivuilla täällä.

Kihnu tuletorn

Kerroin aikaisemmin, että Kihnu oli minulle meidän loman kohokohta. Sen luonto, ihmiset ja perinteet lumosivat minut täysin. Ja tässä tulee se viimeinen silaus, jonka jälkeen suurinpiirtein suunnittelin muutavani viettämään eläkepäiviä Kihnun saarelle. Mikäs se majakkahullun sydäntä enemmän voisi lämmittää, kuin itse majakka!

Varoitus, postaus sisältää aivan liikaa valokuvia =D.

Majakka sijaitsee saaren eteläosassa Pitkänän niemessä, Rootsikülassa merenrannalla. Kihnun majakka on yksi neljästä Eestin rannoilla sälyneistä malmimajakoista. Majakan osat on tuotu Englannisa vuonna 1865. Majakan valo on 29 metriä maanpinnasta ja 31 metriä merenpinnasta korkealla. Kuvassa olevat mustat täplät oikealla eivät ole pölyhiukkasia linssistä, vaan pääskyjä, joilla oli pesät majakassa =D.

Majakkaan asennettiin vuonna 1996 automaattilaitteet, jolloin majakanvartijan työpaikka hävisi.

Majakssa oli sisällä kauniit rappuset. Maksamalla yhden euron / henkilö, pääsi majakkaan sisään. Maisemat rannalla olivat upeat, joten ne houkuttivat nousemaan majakan toriniin, kaikki 122 rapusta =D.

Näkymä majakan ikkunasta puolivälin tienoilla.

Vihdoinkin alkaa päämäärää häämöttämään. Majakassa oli lämmintä sisällä (se helle), joten oli enemmän kuin ihanaa päästä ulos vilvoittelemaan ja ihailemaan maisemia. Ja tältähän ne näyttivät.

Eestissä on monessa paikassa upeita ja pitkiä hiekkarantoja, niin myös Kihnussa.

Majakalla ei ollut mitään ryysistä, joten saimme kaikessa rauhassa ihailla maisemia. Kyllä näissä silmä lepäsi ja leppoisa tuuli vilvoitti kiipeämisen jäljiltä.

Mennään seuraavaksi alas.

Voitte arvata miten onnellinen oli, kun sain olla majakalla kaikessa rauhassa ja kuvailla. Istahdimme majakan juurella oleville tuoleille ja nautimme virvokkeita kuumassa kesäsäässä. Majakaassa oli pieni kahvila, josta sai myös matkamuistoja.

Tuolla alla näkyvät ne pääskysten pesät.

Kipparini on aikoinaan harrastanut aktiivisesti valokuvausta ja saan häneltä hyviä vinkkejä kuvakulmista, tässä yksi vinkki. Tykkään =).

 
Kiersimme pyörillä Kihnun ihan läpikotaisin ja se kannatti ehdottomasti. Seuraavaksi oli vuorossa jälleen tuulien tutkailu ja aika jättää haikeat hyvästit ihanalle Kihnulle ja jatkaa matkaa eteenpäin. Lomapäivät etenivät kovaa vauhtia ja paljon oli vielä nähtävää edessä.

Tutustumassa Kihnun kulttuuriin ja historiaan

Kihnun keskustassa sijaitsi kunnantalin lisäksi pieni ortodoksinen kirkko ja Kihnu museo. Pysäytimme ajopelit keskustassa ja kävimme tutustumassa kirkkoon ja museoon.

Hieman ennen kylän keskustaa ajoin pyörällä ensin tämän oli, mutta pakko oli palata kuvaamaan, kun se vilahti silmäkulmani ohitse. Mikä ihme??? Onko tämä liikenteen valvontakamera vai poliisin tutka =D. Sen ainakin näin että kamera siellä on sisällä.

Kihnun Pyhän Nikolain kirkko on rakennettu 1784 ja se on yksi harvoista ortodoksista kirkoista, joka on muunnettu luterilaisesta sakraalirakennuksesta ortodoksikirkoksi. Vuosien 1846-1847 aikana lähes kaikki Kihnulaiset kääntyivät ortodoksiseen uskoon. Tsaari Nikolai I:n käskystä annettiin luterilainen kirkkorakennus seurakunnalle ja kellotorniin rakennettiin sipulikupoli.

Sisällä kirkossa oli komea, koko tilan leveydellä oleva kaunis ja yksinkertainen ikonostaasi. Kirkko oli niin pieni, että siellä oli vain neljä penkkiriviä molemmilla puolilla.

Tien toisella puolella, aivan kirkkoa vastapäätä oli Kihnu museo. Siellä pääsi pientä pääsymaksua vastaan tutustumaan Eestin ja ennen kaikkea Kihnun historiaan.

Näillä sitä on ennen viiletetty jäällä =D.

Ensimmäiset tiedot Kihnun koulusta ovat jo vuodelta 1777.

Kihnun saari mainittiin ensimmäisen kerran nimellä Kyne vuonna 1386, ja ensimmäinen maininta saaren asukkaista on peräisin vuodelta 1518. Historialliset aineistot viittaavat siihen, että Kihnussa on käynyt kalastajia sekä hylkeenpyytäjiä jo 3000 vuotta sitten. Kihnu on vanha merenkulkijoiden, kalastajien sekä hylkeenpyytäjien saari.

Tämä mies tässä on Enn Uuetoa, Virolainen merikapteeni, joka tunnettiin paremmin nimellä Kihnu Jõnn. Hän eli vuosina 1848-1913. Jõnn ohjasi aluksia ilman komapssia ja sekstanttia paikoissa, jossa muut merikapteenit eivät uskaltaneet mennä. Hänen viimeinen komentamansa laiva oli nimeltään Rock City. Laiva upposi Tanskan rannikolla vuonna 1913 eräänä myrskyisenä syyspäivänä. Kihnun saarella sijaitseva lomamökki ja leirintäalue Rock City on saanut nimensä. Sieltä muuten sai hyviä hampurilaisia =D.

Lueskelin netistä ennen kuin menimme Kihnuun, että saarella vallitsee vahva kulttuuriperinteen vaaliminen. Ja että naiset käyttävät näinäkin päivinä Kihnun perinne hametta arkivaatteena. Ajattelin mielessäni, että no niin varmaan. Hämmästykseni oli suuri, kun se pitikin paikkansa! Eikä niin, että hame olisi ollut saaren vanhempien rouvien päällä pelkästään, sitä käyttivät myös nuoret naiset, ihanaa! Näin sitä pitäisi vaalia perinteitä ja kulttuuria. Nämä hameet olen kuvannut museossa.

Nämä kuvat on otettu saarelta viikolla, kyseessä ei siis ole mikään juhlapyhä, joten kyllä, he käyttivät hameita arkisin =D. 

Museossa olisi ollut hurmaavia yksityiskohtia kuvattavaksi vaikka millä mitalla. Vaan jätetäänpä jotain myös nähtäväksi livenä, mikäli joskus päätätte lähteä käymään Kihnussa. Poiketkaa tutustumassa tutustumassa samalla myös museoon =).