Ystävän kanssa kuvaamassa

Tämä syksy on ollut säiden suhten todella erinomainen. Lämmintä ja aurinkoa on riittänyt. Vietimme syksylläkin kaikki viikonloput saaressa. Eräänä syksyisenä viikonloppuna olimme ystäväperheen kanssa veneseuramme omassa saaressa, kuulumme samaan veneseuraan. Sillä kertaa ei seuratovereista tullut muita paikalle, joten saimme viettää aikaa yhdessä.

Aurinko paistoi upeasti ja kun löysi tuulettoman paikan, se myös lämmitti ihanasti. Sudenkorennot ja perhoset olivat jälleen lennossa. Kipparit lähtivät yhdessä kalaan ja me naiset pääsimme kameroiden kanssa kiertämään kauniita rantoja. Lapset touhusivat saaressa omia juttujaan, kuten aina.

Kävelimme ja katselimme kauniita paikkoja. Vaihtelimme ja testailimme toistemme objektiiveja. Istahdimme kalliolle katsomaan merelle. Siellä oli liikenteessä paljon veneitä. Ei ihme, ilma oli kuin morsian. Oli mukavaa istua yhdessä ystävän kanssa. Olla välillä ihan hiljaa ja sitten taas vaihtaa kuulumisia.

Niin monta kertaa olen kiitellyt, ja teen sen taas, mutta olen niin onnellinen siitä, että meillä on Suomessa näin upea luonto ja ennen kaikkea saaristo. Sitä ei pysty sanoilla kertomaan, kuinka tehokkaasti näissä maisemissa voi nollata kaikein päästään ja ladata akkua tulevaan viikkoon. Luonto on todellinen voimavara ihmiselle.

Aurinkoa ja syksyn sävyjä.

Meduusoja oli jonkin verran liikkeellä. Ne on jollain tavalla tosi suloisia kun lilluttelevat vedessä. Joskus meduusoja on niin paljon, että ne näyttävät ihan meduusa matolta.

Palasimme takaisin veneele, sillä seuraavaksi olisi edessä nuotion sytyttäminen ja ruoan laittoa. Pian palasivat kipparitkin kalasta ja haukea tuli saaliiksi. Tällaisia päiviä on mukava muistella kylminä talvipäivinä.