Kuvahaaste osa 2

Tässä taannoisen saamani kuvahaasteen kuva kaksi. Kuva on otettu 21.12.13 ja kuten huomaatte, lumesta ei ole tietoakaan =). Paljoa ei ole maisema vielä muuttunut edellisestä kuvasta, päivä vain oli pilvisempi.

Tämä ensimmäinen kuva on otettu 23.11.13.

Jokohan kolmanteen kuvaan saadaan lunta mukaan?

Ihanaa viikonloppua ja joulun odotusta kaikille!

Ostoksilla Tallinnassa

Tallinnasta, kuten niin monesta muustakin kaupungista, löytyy todella paljon ihania kauppoja. Erityisen ihastunut olen vanhankaupungin putiikkeihin. On aivan käsittämätöntä, mitä kaikkea kaunista ihmiskäsillä voikaan saada aikaan!

 

Nämä kanit olivat suorastaan mairean näköisiä, niistä tuli hyvälle tuulelle =D. 

Eniten olen aina ihaillut Virossa näitä takorautatuotteita ja sitä, kuinka ihanasti he osaavat käyttää niitä sisustuksessa.

Löytyy myös keramiikkaa ja vekkuleita huopahattuja. Tällaisen kun ostaa, ei tule heti kadulla vastaan samanlaista. 

Virosta löytyy myös ihania kankaita. Niitä voi ompelutaitinen ostaa itselleen mukaan, tai sitten meille poropeukaloille, joihin kuulun ompelukoneeni kanssa, on myynnissä valmiita tuotoksia. Eivätkö olekkin ihania!

Ja tästä jokaiselle "kätevälle emännälle" esiliina eteen ja ei voi epäonnistua (tosin minä kyllä voin) =D.
 

Koruissa on myös mistä valita.

Eräästä vanhantavaran liikkestä bongasin nämä vanhat kamerat. Nostalgisia! Tässä välissä pitää kommentoida, että Virossa on pavelu parantunut vuosi vuodelta paljon. Nykyään myyjältä saa jo hymyn hyvässä lykyssä kaupan päälle. Nämä myyjät ovat yleensä aitoja Virolaisia. Tosin on myös paikkoja, jossa myyjä ei vaivaudu edes katsettaan nostamaan omista töistään kun asiakas tulee sisää. No joo, tällaisia paikkoja löytyy Suomestakin =D.

Päivän päätteeksi kävimme nauttimassa Olde Hansassa hunajaolutta. Itse olen vähän kranttu oluiden kanssa, pidän vain muutamista, mutta tämä kuuluu ehdottomasti niihin. Aina kun käymme Tallinnassa, pitää saada yksi hunajaolut. Ihailin olutta siemaillesani tätä kynttilän jalkaa pöydällä, ihana! Halusin ehdottomasti samanlaisen kotiini. Onneksi Olde Hansan puoti oli vielä illalla auki, sieltä se löytyi ja koristaa nyt myös meidän kotia. Kynttilänjalka painoi tosi paljon, olisi käynyt tilanteen niin vaatiessa myös itsepuolustusvälineeksi =D.

Ilta saapui kaupunkiin ja tassuttelimme takaisin majapaikkaamme.

Pari kuvaa vielä illan hämärästä.

Syksyinen Tallinna

Vietimme syyslomalla Tallinnassa pari yötä, joten oli aikaa hengailla myös kaupungilla. Minun ehdoton suosikkini on vanhakaupunki. En kyllästy siihen varmasti koskaa. Paikasta on pidetty hyvää huolta, sieltä löytyy paljon hyviä ruokapaikkoja ja ihania putiikkeja!

Tämä vanhankaupungin portti on varmasti yksi Tallinnan tunnetuimmista paikoista. Ne kuuluvat Virun porttiin, joka rakennettiin 1300-luvulla. Tallinnan vanhakaupinki on kuulunut Unescon maailmanperintöluetteloon vuodesta 1997. Vanhakaupunki on arvokas, sillä sen keskiaikainen miljöö on säilynyt meidän päiviimme saakka, toisin kuin muissa Pohjois-Euroopaan pääkaupungeissa.

Haluan mennä aina vanhaankaupunkiin näiden porttien kautta, sillä niitä ennen sijaitsee kukkamyyjien rivistö. Minusta on ihanaa ihailla upeita ruusukimppuja ja kukka-asetelmia.

Ruusu on yksi lempikukistani!

Vanhankaupungin kujilla on aivan oma tunnelma. Jotenkin sellainen kiireetön ja keskiaikainen. 1000 -1400-luvuilla rakennetut katuverkostot ovat edelleen lähes muuttumattomia.

Kaikki vanhankaupungin tärkeät kadut johtavat Raatihuoneentorille, joka on vanhan kaupungin keskipiste. Torin laidalta löydät monia hyviä ravintoloita ja heillä oli terassit vieläkin avoinna, asian mukaisesti lämmittimillä varustettuina.

Tässä pari yksityiskohtaa Raatohuoneentorilta.

Kuvia näistä ihanista vanhankaupungin rakennuksista alkaa olemaan kovalevy pullollaan. En voi itselleni kuitenkaan mitään, aina ne vaan pitää kuvata uudelleen ja uudelleen.

Yksi syy siihen, että Tallinnan keskiaikainen vanhakaupunki on säilynyt niin hyvin näihin päiviin saakka on siinä, että useammat rakennuksista on rakennettu kivestä. Ne ovat pitäneet pintansa tulipaloissa. Myös tukevat puolustuslinnakkeet ovat suojanneet kaupinkia sodan tuhoilta.

Olisi kiva kuulla, mikä on teidän mielestä se paikka numero yksi Tallinnassa? Missä viihdytte parhaiten, mikä miellyttää silmää jne. Itse olen liekeissä näistä rakennuksista ja kaikista niiden yksityiskohdista.

Katsellaan seuraavalla kerralla vielä vähän lisää kuvia Tallinnasta ja käydään shoppailemassa =).

Nyt sukelletaan!

Yksi mieleenpainuvimmista kohteista Tallinnan merimuseossa oli sukellusvene Lembit.

Sukellusveneeseen oli mahdollisuus päästä sisään ja eikä tarvinnut pitkään jonottaa. Pitihän siellä toki käydä!

Lembit on rakennettu 1930-luvulla ja se palveli toisen maailmansodan loppuun saakka. Se kuului osana Itämeren laivastoa ja pysyi käytössä aina vuoteen 1956. Tämän jälkeen sukellusvenettä käytetiin koulutuskäyttöön. 1979 alus tuotiin Tallinnaan museoitavaksi ja vuodesta 1985 lähtien se on ollut avoinna yleisölle.

Alus sisälsi tekniikkaa ja vipstaakeja vaikka muille jakaa! Tässä pitää tietää oikeasti, mistä vääntää, mihin suuntaan ja kuinka monta kierrosta =D.

"Hoi, väännä siitä vasemmanpuoleisesta kiinni!"

Sukellusveneeseen pääsi ensin tutustumaan Piritan satamassa. Muutamien vaiheiden jälkeen se siirrettiin 2004 Lentosatamaan ja vuonna 2012 se siirrettiin sisälle Tallinnan merimuseoon näyttelyn keskipisteeksi. Ja sitä se todella oli, alus oli nimittäin todella suuri ja oli keskellä hallia =D.

Haloo, kuuleeko kukaan?

Tässä sukellusveneen pentteri =D. Miehistöä tällaiseen alukseen tarvittiin 32, joten isoilla kattiloilla oli muonaa keitettävä. Kaiken kaikkiaan sukellusvene on melko veikeä. Kaikki "huoneet" ovat pötkössä (yllättäen). Pentteri sijaitsi aluksen keskivaiheella.

Miehistön lepopaikka. Sänky oli niin kapea, että tuossa kun kääntää kylkeä, tippuu aivan varmasti lattialle! Minä ainakin tippuisin =D.

Päiväsaikaan punkat sai käännettyä pystyasentoon, jolloin tuli tilaa liikkua paremmin. Jokaiselle oli oma laatikko (ruskeat pötköt kuvassa), jonne saattoi laittaa henkilökohtaisia tavaroitaan.

Ja ei niin pientä tilaa, ettei löytyis herroille omaa ja hienoa. Verhon takana oli jo saavutettavissa hieman yksityisyyttäkin =).

En tiedä pystyisinkö oleilemaan sukellusveneessä silloin, kun se olisi sukelluksessa veden alla? Ajatus siitä, että ympärillä olisi pelkkää vettä, siis myös yläpuolella saattaisi olla... sanoisinko... jännittävä =). Arvostan suuresti niitä henkilöitä, jotka ovat täällä työskennelleet ja puolustaneet maata. Tilaa ei ole ollut liioin liikaa.

Lennusadam

Olimme jo jonkin aikaa miettineet, että jossain vaiheessa olisi kiva käydä Tallinnan merimuseossa. Syyslomalla toinen lomapäivä oli oikein otollinen tälle vierailulle. Tuulta oli 17 metriä sekunnissa ja vettä satoi, vaakatasossa. Sateenvarjosta ei ollut mitään muuta kuin harmia, ja se meni ihan solmuun. Nyt se lepää Tallinnan vanhan kaupungin laidalla roskiksessa (tai on se varmasti sieltä jo matkaansa jatkanut, kun roskis on tyhjennetty). Sää oli mitä otollisin museokierrokselle =).

Museo on avattu keväällä 2012 ja se sijaitsee Tallinnan lentosatamassa. Itse museorakennus on alunperin rakennettu vesitasohalliksi. Museo näkyi Viruhotellin ikkunasta. Se oli helppo tunnistaa kolmen katolla olevan "kuplan" johdosta.

Museossa oli paljon nähtävää kolmella eri tasolla, veden alla, veden päällä ja sen yllä. Kaikille löytyi jotakin kiinnostavaa.

Näyttelyalueella oli tällaisia tietoiskutauluja. Kassalla aktivoitiin kortti, jota näyttämällä infotauluun sai automaattisesti lisätietoa omaan sähköpostiin. Eli mikäli joku aihe kiinnosti kovasti, saattoi siihen perehtyä vielä lisää kotona kaikessa rauhassa. Lähtiessä kortit palautettiin laatikkoon, joten ne menivät uudelleen käyttöön.

Nähtävillä on mm. merimerkkejä. Lattiaan oli piirretty merkikartta.

Näyttelyhalli näytti ensi silmäykseltä, että eihän täällä kauaan mene aikaa, mutta toisin kävi. Katsottavaa oli todellakin kahdessa eri tasossa. Hauskaa oli, kun osan näyttelyesineistä pääsi näkemään ylhäältä ja alhaalta käsin.

Kaunis vanha perämoottori =).

Näytillä oli myös monia maanpuolustukseen mereltä käsin käytettyjä aseita.

Ja miinoja =).

Tällä simulaattorilla pääsi harjoittelemaan lentokoneen alas ampumista. Ase oli aidon tuntuntuinen, painoi yhtä paljon. Tämä lisäksi pääsi uittamaan kauko-ohjattavia veneitä. Toimintaa oli siis kaiken ikäisille.

Tässä seinällä olleita hauskoja kuvia.

Sisällä olevan näyttelyn lisäksi oli rannassa tarjolla lisää nähtävää. Sade oli lakannut, mutta tuuli puhalsi edellen voimakkaasti, joten meiltä jäi rannassa olevat kohteet seuraavaan kertaan. Hyvä syy siis tulla uudelleen.

Kuten kaikissa kunnon muiseoissa, niin täälläkin oli museokauppa. Kaikkea ihanaa merellistä oli myytävänä.

Olenko koskaan maininnut, että muumeista fanitan eniten Tuutikkia. Täältä olisi voinut ostaa samanlaisen hatun kuin mitä hänellä on. Nyt harmittaa, etten tullut hattua ostaneeksi. Toinen hyvä syy siis mennä uudelleen =D.

Majakkahullulle löytyi majakoita.

Merimuseo sijaitsee rannassa, melko lähellä keskustaa, joten sinne ei ole pitkä matka. Ja katsottavaa riittää, joten voin suositella tätä kohdetta todella lämpimästi. Museon nettisivuille pääset tutustumaan tästä. Huomasin, että marraskuussa oli avattu mielenkiintoinen Titanic näyttely. Se vie kolmanneksen Lentosataman hallitilasta ja on yleisölle avoinna 31.03.2014 saakka.

Minusta yksi näyttelyn kiinnostavimmista paikoista oli sukellusvene, joten saatte siitä ihan oman postauksen.