Nyt sukelletaan!

Yksi mieleenpainuvimmista kohteista Tallinnan merimuseossa oli sukellusvene Lembit.

Sukellusveneeseen oli mahdollisuus päästä sisään ja eikä tarvinnut pitkään jonottaa. Pitihän siellä toki käydä!

Lembit on rakennettu 1930-luvulla ja se palveli toisen maailmansodan loppuun saakka. Se kuului osana Itämeren laivastoa ja pysyi käytössä aina vuoteen 1956. Tämän jälkeen sukellusvenettä käytetiin koulutuskäyttöön. 1979 alus tuotiin Tallinnaan museoitavaksi ja vuodesta 1985 lähtien se on ollut avoinna yleisölle.

Alus sisälsi tekniikkaa ja vipstaakeja vaikka muille jakaa! Tässä pitää tietää oikeasti, mistä vääntää, mihin suuntaan ja kuinka monta kierrosta =D.

"Hoi, väännä siitä vasemmanpuoleisesta kiinni!"

Sukellusveneeseen pääsi ensin tutustumaan Piritan satamassa. Muutamien vaiheiden jälkeen se siirrettiin 2004 Lentosatamaan ja vuonna 2012 se siirrettiin sisälle Tallinnan merimuseoon näyttelyn keskipisteeksi. Ja sitä se todella oli, alus oli nimittäin todella suuri ja oli keskellä hallia =D.

Haloo, kuuleeko kukaan?

Tässä sukellusveneen pentteri =D. Miehistöä tällaiseen alukseen tarvittiin 32, joten isoilla kattiloilla oli muonaa keitettävä. Kaiken kaikkiaan sukellusvene on melko veikeä. Kaikki "huoneet" ovat pötkössä (yllättäen). Pentteri sijaitsi aluksen keskivaiheella.

Miehistön lepopaikka. Sänky oli niin kapea, että tuossa kun kääntää kylkeä, tippuu aivan varmasti lattialle! Minä ainakin tippuisin =D.

Päiväsaikaan punkat sai käännettyä pystyasentoon, jolloin tuli tilaa liikkua paremmin. Jokaiselle oli oma laatikko (ruskeat pötköt kuvassa), jonne saattoi laittaa henkilökohtaisia tavaroitaan.

Ja ei niin pientä tilaa, ettei löytyis herroille omaa ja hienoa. Verhon takana oli jo saavutettavissa hieman yksityisyyttäkin =).

En tiedä pystyisinkö oleilemaan sukellusveneessä silloin, kun se olisi sukelluksessa veden alla? Ajatus siitä, että ympärillä olisi pelkkää vettä, siis myös yläpuolella saattaisi olla... sanoisinko... jännittävä =). Arvostan suuresti niitä henkilöitä, jotka ovat täällä työskennelleet ja puolustaneet maata. Tilaa ei ole ollut liioin liikaa.

Lennusadam

Olimme jo jonkin aikaa miettineet, että jossain vaiheessa olisi kiva käydä Tallinnan merimuseossa. Syyslomalla toinen lomapäivä oli oikein otollinen tälle vierailulle. Tuulta oli 17 metriä sekunnissa ja vettä satoi, vaakatasossa. Sateenvarjosta ei ollut mitään muuta kuin harmia, ja se meni ihan solmuun. Nyt se lepää Tallinnan vanhan kaupungin laidalla roskiksessa (tai on se varmasti sieltä jo matkaansa jatkanut, kun roskis on tyhjennetty). Sää oli mitä otollisin museokierrokselle =).

Museo on avattu keväällä 2012 ja se sijaitsee Tallinnan lentosatamassa. Itse museorakennus on alunperin rakennettu vesitasohalliksi. Museo näkyi Viruhotellin ikkunasta. Se oli helppo tunnistaa kolmen katolla olevan "kuplan" johdosta.

Museossa oli paljon nähtävää kolmella eri tasolla, veden alla, veden päällä ja sen yllä. Kaikille löytyi jotakin kiinnostavaa.

Näyttelyalueella oli tällaisia tietoiskutauluja. Kassalla aktivoitiin kortti, jota näyttämällä infotauluun sai automaattisesti lisätietoa omaan sähköpostiin. Eli mikäli joku aihe kiinnosti kovasti, saattoi siihen perehtyä vielä lisää kotona kaikessa rauhassa. Lähtiessä kortit palautettiin laatikkoon, joten ne menivät uudelleen käyttöön.

Nähtävillä on mm. merimerkkejä. Lattiaan oli piirretty merkikartta.

Näyttelyhalli näytti ensi silmäykseltä, että eihän täällä kauaan mene aikaa, mutta toisin kävi. Katsottavaa oli todellakin kahdessa eri tasossa. Hauskaa oli, kun osan näyttelyesineistä pääsi näkemään ylhäältä ja alhaalta käsin.

Kaunis vanha perämoottori =).

Näytillä oli myös monia maanpuolustukseen mereltä käsin käytettyjä aseita.

Ja miinoja =).

Tällä simulaattorilla pääsi harjoittelemaan lentokoneen alas ampumista. Ase oli aidon tuntuntuinen, painoi yhtä paljon. Tämä lisäksi pääsi uittamaan kauko-ohjattavia veneitä. Toimintaa oli siis kaiken ikäisille.

Tässä seinällä olleita hauskoja kuvia.

Sisällä olevan näyttelyn lisäksi oli rannassa tarjolla lisää nähtävää. Sade oli lakannut, mutta tuuli puhalsi edellen voimakkaasti, joten meiltä jäi rannassa olevat kohteet seuraavaan kertaan. Hyvä syy siis tulla uudelleen.

Kuten kaikissa kunnon muiseoissa, niin täälläkin oli museokauppa. Kaikkea ihanaa merellistä oli myytävänä.

Olenko koskaan maininnut, että muumeista fanitan eniten Tuutikkia. Täältä olisi voinut ostaa samanlaisen hatun kuin mitä hänellä on. Nyt harmittaa, etten tullut hattua ostaneeksi. Toinen hyvä syy siis mennä uudelleen =D.

Majakkahullulle löytyi majakoita.

Merimuseo sijaitsee rannassa, melko lähellä keskustaa, joten sinne ei ole pitkä matka. Ja katsottavaa riittää, joten voin suositella tätä kohdetta todella lämpimästi. Museon nettisivuille pääset tutustumaan tästä. Huomasin, että marraskuussa oli avattu mielenkiintoinen Titanic näyttely. Se vie kolmanneksen Lentosataman hallitilasta ja on yleisölle avoinna 31.03.2014 saakka.

Minusta yksi näyttelyn kiinnostavimmista paikoista oli sukellusvene, joten saatte siitä ihan oman postauksen.