keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Gustavsvärnin majakka

Palataan ihan muutama merimaili takaisin Hangon edustalle. Koska päivä oli tyyni ja kaunis teki Kipparini minulle jälleen yllätyksen ja kaarsi veneen Gustavsvärnin majakan edustalle! Sain siis bongattua tälläkin reissulla uuden suomalaisen majakan.




Gustavsvärnin pieni kalliosaari sijaitsee Hangon tulliniemen kaakkoispuolella, kolmisen kilometriä Hangosta lounaaseen. Saaren alkuperäinen nimi on Eldskär. Linnoitus- ja majakkasaarella sijaitsee majakan lisäksi myös sumusireeninhoitajan talo. Majakkaseura on vuokrannut Gustavsvärnin Metsähallitukselta vuonna 2005. Seura kunnostaa ja entisöi sumusireeninhoitajan asuntoa mahdollisimman alkuperäiseen kuntoon, sillä se kuuluu oleellisena osana rikkaaseen majakkahistoriaan. Majakkaseurasta ja heidän tärkeästä työstä majakoiden säilymisestä voit lukea lisää heidän nettisivuilta täältä. Mikäli sinua kiinnostaa majakoiden kunnostustyöt, voi lukea lisää tietoa tästä toiminnasta samasta paikasta.




Saarella ei kasva juurikaan puita. Gustavsvärn on hyvin kallioinen saari ja sen rannat ja ympärillä olevat syvänteet ovat hyvin suosittuja sukelluskohteita. Saaren rantaa kiinnittyminen on vaikeaa jopa pienveneille. Saareen pääsee kuitenkin maihin yhteysaluksella.





Netissä oli itse majakasta kovin vähän tietoa. Niinpä kaivoin kirjahyllystäni esiin Seppo Laurellin upean teoksen Suomen majakat. Johan alkoi tietoa irrota =). Keisarillinen senaatti oli antanut jo vuonna 1867 määräyksen luotsilaitokselle rakentaa johtoloisto tälle saarelle. Gustavsvärdin saarelle vedettiin sähköt vuonna 1951. Samana vuonna purettiin vanha majakka ja nykyinen 10 metriä korkea majakka rakennettiin betonista sen tilalle. Vanhasta majakasta otettiin käyttöön lyhtyosa, jonka sisään asenettiin sähkökäyttöinen sektoriloisto. Loiston kantama oli 18 meripeninkulmaa. Vuonna 1979 loiston kantama tiputettiin 13,5 meripeninkulmaan. Majakan korkeus on 18 meriä merenpinnasta ja 11 metriä maanpinnasta.








Majakan ympärillä olevat rauniot ja sen lähistöllä olevat rauniosaaret ovat peräisin vuonna 1789 rakennetusta linnoituksesta. Englantilaiset räjäyttivät linnoituksen Krimin sodassa. Minusta on ihan mieletöntä ajatella, jotain noin vanhaa on vielä olemassa, edes raunioina. Miltähän linnoitus on näyttänyt silloin kun se oli vielä ehjä?




Otan kyllä ehdottomasti tavoitteeksi, että jonain päivänä haluan päästä käymään tällä historiallisella saarella! Olisi mukava päästä katsomaan "Gustua", kuten majakkaa majakkaystävien kesken kutsutaan, vähän lähempääkin.

tiistai 27. syyskuuta 2016

Eckerö - Korpppström - Tammisaari

Lähdimme Eckeröstä aikaisin aamulla jatkamaan matkaa, sillä tarkoitus oli vetää pitkä legi takaisin Ahvenanmaalta Suomen puolelle. Aamulla kun heräsimme, huomasimme, että merellä oli kova sumu. Nousimme kalliolle katsomaan, miltä näkyvyys vaikuttaisi. Mietimme hetken, jäämmekö odottamaan päivän kirkastumista vai lähdemmekö merelle? Tuleva väylä ei ollut kuitenkaan kovinkaan vilkas eikä siellä liikkuisi isoja aluksia, joten päätimme lähteä matkaan.


 Ajelimme hiljalleen ja varovasti eteenpäin. Vastaan ei tullut ainuttakaan toista venettä.
 

Eikä aikakaan kun sumu hälveni ja tilalle tuli aurinkoinen päivä ja pilvetön taivas. Pysähdyimme matkan varrella tankkaamaan, koska emme saaneet tankattua Skärinsundissa.




Nyt voin sanoa, että ollaan kierretty Ahvenanmaa ympäri. Tulimme Suomen puolelle nk. Ahvenanmaan yläkautta. Maisemat olivat jälleen kerran silmiä hivelevän kauniit, tietyiltä osilta hieman karua.






Kas, kuva kummelista =D. Tämä legi jäi mieleen, sillä näin elämäni ensimmäisen kerran ruokkeja! Pieni parvi lensi aivan meidän veneen ohi. Valitettavasti kuvaa en saanut sillä tilanne oli niin nopeasti ohi, mutta voin kertoa, että hetki oli ikimuistoinen. Linnut lensivät niin läheltä että näin selvästi jopa linnun nokan. Seuraava tavoite on, että saan ruokin myös kuvattua. 


Saavuimme muutaman tunnin jälkeen Korppoströmin vierasvenesatamaan. Paikka on meille entuudestaan tuttu, olen kirjoitellut satamasta esittelyä ennestään jo täällä. Pitkän merimatkan jälkeen oli ihanaa istahtaa valmiiseen pöytään. Ruokailun jälkeen kävimme hakemassa sataman kaupasta täydennystä jääkaappiin ja illalla saimme nautiskella saunan lämmössä. Täydellinen päivä!








Seuraavana päivänä jatkoimme jälleen matkaa, sillä halusimme viettää aikaa myös kahdessa muussa satamassa, jonne haluamme aina lomamme päättä. Niinpä suuntasimme Hangon ohi kohti Tammisaarta. Sää suosi meitä jälleen, meri oli tyyni ja kaunis kuin morsian. Piti ihan miettiä sitä, että miten lomasää olikaan suosinut meitä oikeasti todella hyvin Sen lisäksi, että aurinko oli paistanut oli myös tuulet suosineet matkamme etenemistä. Vain Utöstä jouduimme lähtemään päivää suunniteltua aikaisemmin, muuten saimme itse päättää etenemisen. Se on harvinaista herkkua se =).


Optimistinen purjehtija löytää tuulta myös tyynellä säällä =). 


Merivartiosto porhalsi ohi kova vauhtia. Olikohan heillä tehtävä päällä?




Saavuimme jälleen Hiittisten suoralle. Jännityksellä odotin, vieläkö kalasääsken pesällä olisi elämää. Ilokseni huomasin, että siellä oltiin kotona!






Ennen Hankoa näimme jälleen merikotkan. Se istua nökötti kalliolla. Odottelin kameran kanssa tovin, että se lähtisi lentoon (lentokuvan toivossa). Ei lähtenyt kotka lentoon ei. Pahoittelen kuvan laatua, sillä se on otettu kaukaa ja kropattu oikein urakalla =D.




Hangon edustalla oleva luotsi asema.










Jälleen oli pitkä merimatka takana ja saavuimme Tammisaaren vierasvenesatamaan. Tammisaari on koko meidän venekunnan mielestä yksi kesän ihanimmista kaupungeista. Koska oli luvattu aurinkoisia päiviä, päätimme viettää aikaa Tammisaaressa parikin yötä. Vierasvenesataman vieressä on nimittäin ihana uimaranta. Olen kirjoitellut Tammisaaren vierasvene satamasta aikaisemmin mm. täällä.


Tammisaaresta annan vielä hyvän ruokavinkin. Nimittäin Pup Niska löytyy myös Tammisaaresta, ihan vierasvenesataman vierestä. Sieltä saa maailman parasta peltileipää, Ahvenanmaalaista pizzaa. Suosittelen.

perjantai 23. syyskuuta 2016

Käringsunds Marina Eckerö

Aikainen aamu valkeni aurinkoisena ja tyynenä. Juniori jatkoi uniaan kun me Kipparini kanssa teimme nopeat aamutoimet ja irrottelimme köydet hiljaa, ettemme herätä viereisiä venekuntia. Oli aika jättää Ruotsi taakse ja suunnata kohti Ahvenanmaata. Olo oli oikeasti haikea. Tykkäsin olla Ruotsin puolella niiiiiiin kovasti. Ilmoitin Kipparilleni, että haluan palata ehdottomasti ensi kesänä takaisin. Aika näyttää, minne reitti silloin vie =D.



Ennen "ison veden" ylitystä ajelimme kalakasvattamon ohi (tai ainakin luulen että se oli sellainen). Meri oli ihanan tyyni, ainakin näin saarten suojassa. Hetken päästä olimme jo "meren laidalla" ja matka Ahvenanmaalle alkoi. Merellä oli hieman enemmän tuulta, mutta silti se oli turvallinen ylittää. Jälleen totean, että se on aina yhtä jännittää kun ensin ei näe edessä mitään. No ehkä joksen rahtialuksen. Ja sitten alkaa horisontissa pikku hiljaa häämöttää jotain ja niin ollaan pian toisessa maassa.


Saavuimme aamutuimaan Eckeröhön Käringsundin vierasvenesatamaan. Satama sijaitsi todella tuulelta suojalta rauhaisassa lahdessa. Kun saavuimme satamaan, lähti kuin tilauksesta yksi vene laiturista ja saimme heidän paikan. Kun vene oli kiinnitetty laituriin, oli aamupalan aika.






Maisemat hivelivät täällä todella silmää. Vettä ja sähköä oli laiturilla. Wc- ja suihkutilat olivat todella hyvät. Pieni haaste saattaa olla liikunta rajoitteisille se, että ne sijaitsivat korkealla laiturilla. Portaita pitkin pääsi hyvin vessaan satamasta ja hieman kun kiersi pääsi myös tietä pitkin.






Satamassa oli mukavan oloinen ravintola, jonne satamamaksu maksettiin. Samalla sai tilattua aamuksi tuoreet sämpylät. Täällä saimmekin lomamme parhaat sämpylät.








Täällä pääsi ihanasti saaristolaistunnelmaan.




Satamassa oli polttoaineen tankkausmahdollisuus, vaan tällä kerralla se oli epäkunnossa. Tämä on se syy, miksi ei koskaan pidä ajaa tankkia ihan tyhjäksi. Meidän oli tarkoitus tankata täällä, vaan eipä onnistunut tällä kerralla. Ei muuta kuin opas käteen ja tutkimaan, mistä löytyy seuraava tankkausmahdollisuus. Meillä on myös jerrykannullinen varapolttoainetta mukana, juuri näitä tilanteita varten.












Käsillä oli jälleen hellepäivä. Sataman lahdessa oli todella upea uimaranta, joten ei tarvinnut kauaa miettiä mitä tehdään. Lähdime rannalle rentoutumaan! Läheiseen pikkusaareen pääsi kahlaamalla. Tien toisella puolella oli suuri camping alue.


Käringsundin vierasvenesatamaa voin suositella todella. Lahti oli upea ja täällä oli kaikki kesäisen päivän viettomahdollisuudet käsillä. Voit lukea lisää Käringsundin vierasvenesatamasta voit lukea lisää täältä. Tämä oli viimeinen meille uusi paikka lomamme aikana. Tästä eteenpäin vierailimme entuudestaan tutuissa paikossa, jotka ovat meidän mielestä mukavia käydä joka kesä. Parin postausken verran vielä asiaa niistä.