sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Matka jatkuu merellä

Jätimme iloisen Inkoon taakse ja suuntasimme kohti seuraavaa paikkaa. Jännitin jälleen paalukiinnityksestä irtautumista, mutta hyvin se meni ja suuntasimme keulan merelle päin.


Hetkenpäästä matkaa tehtyämme tuli nämä laiturit vastaan. Näihin voi hieman isommallakin veneellä parkkeerata =).






Inkoosta löytyy myös yksityisesti omistettu, yleinen kaupallinen satama. Ne edellisten kuvien isot laiturit saattavat liittyä tähän. Satama sijaitsee luonnon kauniilla Fagervikin lahdella. Satama toimii ympäri vuoden, myös siis talvellakin.


Tässä näkyy Inkoon hiilivoimalaitos.


Koska alueella on iso satama, jonne saavutaa isoilla aluksilla, pitää myös lateraaliviittojen olla hieman tavallista isompia. Otetaanpa tähän pieni tietopäläys lateraaliviitoista.


Lateraaliviitat osoittavat nimelliskulkusuuntaan nähden väylän vasenta ja oikeaa reunaa. Nimelliskulkusuuntaan kuljettaessa punainen vasen viitta jätetään vasemmalle ja vihreä oikea viitta oikealle puolelle. Nimelliskulkusuunta on aina tarkistettava kartalta. Keväällä, kun jäät ovat lähteneet, tarkistetaan kaikkien viittojen sijainti ja siirretään siirtyneet viitat oikeille paikoille. Samalla uusitaan vaurioituneita viittoja uusiin.


Matkalla oli ihana yksityiskohta! Näillä tuoleilla voisin minäkin ottaa aurinkoa =).


Tästä mentäisiin Elisaareen. Nyt menimme ohi ja jatkoimme matkaa kohti määränpäätämme joka oli Sommaröstrand.


Merelle on monia merkkejä ja valoja. Tämä merkki tarkoittaa sitä, että ei saa tehdä aaltoja. On siis syytä hiljentää vauhtia, mikäli on tähän saakka tullut haipakkaa.




Merelle (ja vesillä yleensäki) on toinen toistaan ihanampia mökkirantoja. Tämäki laituri on kovin kaunis. Olisiko punainen pieni talo sauna, luultavasti =).




Ajelimme ohi Barosundin. Barosundissa on hyvä kauppa ja siellä on myös pyykinpesu mahdollisuus. Täällä voi myös tankata veneen. Heti Barosundin jälkeen tulee ensimmäinen lossi. Olen postannut jo aikaisemmin Barosundin lossista täällä. Kävin päivittämässä sinne uudet, tämän vuotiset kuvat. Samalla lisäsin muutaman kuvan myös seuraavasta lossista, joka tulee hetkenpäästä, kun jatketaan matkaa kohti Tammisaarta, Skåldön lossi.




Päivä oli kaunis, vaikka tuulta olikin hieman. Me matkasimme kuitenkin hyvin saarten suojassa ja pian määränpäämme jo häämöttikin. Oli aika nausta kannelle ja laitella fendati paikoilleen ja avata köydet valmiiksi. Saavuimme Sommaröstrandiin.


lauantai 29. kesäkuuta 2013

Inkoon kaunis keskiaikainen kirkko

Ihanan kotiseutumuseon, jokimaiseman ja idyllisen keskustan lisäksi Inkoossa on vielä yksi erittäin kaunis tutustumisen arvoinen kohde. Inkoon keskiaikainen kirkko sijaitsee aivan keskustan tuntumassa. Jälleen kävelymatkan päässä satamasta. Pahoittelen jo etukäteen suurta kuvamäärää, mutta kun se oli niin kaunis...


Kirkko on kesäisin avoinna ja sinne voi mennä tutustumaan ja tietenkin kuvaamaan =D.




Kellotorni pilkistää monelta suunnalta näyttävänä.


Tässä kellotorni koko komeudessaan =). Se on rakennettu kirkon vierustalle vuosina 1739-1740.






Keskiaikainen harmaakivikirkko on omistettu merenkulkijoiden suojelupyhimykselle, Pyhälle Nikolaukselle.


Kirkkoa on tutkittu muuritutkimuksin ja on tultu siihen tulokseen, että se on rakennettu kolmessa eri vaiheessa. Kirkon vanhimmat osat ovat peräisin 1200-luvulta! Miettikää, olisi tosi kiva nähdä ajassa taaksepäin ja katsella kun kyläläiset saapuvat kirkkoon!


Kirkossa on erittäin kauniit ikkunat.




Kirkkoa ympäröi hautausmaa. Laitoimme merkille, että vainajien joukossa oli lähes kaikki ruotsinkielisiä sukunimiä. Virtasia ei löytynyt =). Tosin emme ihan kaikkia käytäviä kävelleet läpi. Nätti ja rauhallinen paikka.


Kirkon näyttävä pääty. Molemmista päädyistä löytyy yhtä ihanat koristukset. Käydäänpä seuraavaksi sisään!


Koska olemme keskiaikaisessa kirkossa, saatoin odottaakkin jotain näin ihanaa. Katosta roikkuvasta laivasta saattaa jo arvata, että kirkko on pyhitetty merenkulkijoiden suojelupyhimykselle. Ollaanhan sitä toki myös merenranta kaupungissa.




Ei lienee tarvitse mainita, että kirkko sisälsi uskomattoman määrän hienoja yksityiskohtia. Katto oli täynnä maalauksia, jotka kuvasivat raamatun tapahtumia.


Voitte arvata, että meinasin mennä ihan sekaisin =). Kirkossa tuli vietettyä aikaa heki jos toinenkin, katsottavaa oli niin palhon.




Tässä alttarilla oleva risti.


Toisin, kuin kuvasta voisi luulla, tämä ei ole alttaritaulu. Taulu löytyy kirkon oikealta seinältä. Kaunis maalaus.


Koristeellinen saarnatuoli. Miksiköhän tätä muuten kutsutaan saarnastuoliksi, vaikka pappi saarnaa siellä seisovillaan? Hmm. nyt alkoi kiinnostamaan, katsotaanpa mitä netti sanoo saarnastuolista.


Saarnastuoli on erillään varsinaisesta alttarista ja sieltä luetaan päivän saarna ja kirkolliset tiedotukset. Se on ns. pyhittämätön paikka. Eli kun varsinaiselle alttarille saa astua vai pappi tai kirkkoa hoitava suntio, niin saarnastuoli on vapaata aluetta, sinne saa nousta puhumaan maallikkokin. Ha haa! Pitäisiköhän joku päivä kokeilla =D. Mistähän sitä puhuisi?


Sen lisäksi, että kirkon lehterillä oli urut, löytyivät ne myös saarnastuolin ja alttarin välistä vasemmalta.


 Tässä vielä pari kaunista yksityiskohtaa.



Kiitos, että jaksoit katsella loppuun saakka =). Tämän jälkeen jätämme Inkoon tällä erää ja suuntaamme jälleen merelle.

Inkoon ihastuttava kotiseutumuseo

Bloggeri teki minulle pienen kepposen ja tämä postaus poistui, joten joudun kirjoittamaan sen uudelleen. Valitettavasti bittitaivaaseen meniväti myös ihanat kommentit, kiitos niistä, niitä ei ollut tarkoitus poistaa.

Nukuttuamme yön, päätimme katsella vielä paikkoja ennen kuin jatkamme matkaa eteenpäin.. Mieheni tiestä, että "jossain täällä pitäisi olla sellainen museo", sitä siis etsimään. Kauaa ei tarvinnut katsella ympärille, kun keskustasta jo löytyikin opaskyltti. Ei kun kohti viitan osoittamaa suuntaa =).


Pitkään ei tarvinnut kävellä kun oltiin perillä. Museon portilla oli opastaulu, jossa kerrottiin, että kun soittaa tiettyyn numeroon, voi kunnella opastetun kieroksen. Museo ei ollut tällä kertaa auki, joten emme päässseet sisälle rakennuksiin. Katseltavaa riitti silti.




Löysin netistä pdf tiedoston, jossa kerrottiin rakennuksista. Tämä tässä on luhtiaitta ja tulee Ålön saarelta.


Aitassa yöpyivät kesäisin piiat ja rengit. Kesäöinä on käyty kolkuttelemassa aitan oville =D.


Ennen on jaksettu rakentaa hyvin ja tehty kaunista jälkeä.


Talojen pihapiiristä löytyi ennen aina kaivo. Vesi oli kannettava sisään satoi tai paistoi. Oli lunta tai kaunis kesä. Oli kannettava juomavesi kuin myös pyykinpesuvesi puhumattakaan saunavedestä. Nykyään vesi tulee kätevästi vesiputkia pitkin suoraan kotiin =).


Tässä päärakennus takaa. Ennen vanhaan piharakennukset oli rakennettu pihan eri puolille, jolloin pihasta muodostui neliö. Piha suojasi samalla siellä käyskenteleviä kotieläimiä ja lapsia.


Näistä keskimmäinen on kalastusmaja ja seuraavana pilkistää luhti, joka on tuotu Barösundin Espingsin kylästä.


Tämä tässä on lammassuoja Tähtelästä. Katsokaa miten ihana katto!






Jykevä ankkuri nojailee hirsiaittaan joka on tuotu Norrbystä.


Tässä Lill-Bredsin kyläpaja. Ja katsokaa jälleen kattoa, ihanaaaa!




Hieman erillään muista rakennuksista nökötti tuulimylly pienen kukkulan päällä.


Kaunis rakennus tämäkin.




Myllynkivi. Tällä on jauhettu viljasta jauhoja koko kylälle =).


Tämä rakennus ei kuulunut enään museon alueelle, mutta pakko esitellä teille. Rakennus on nimittäin esikoulu! Miten inspiroiva ympäristö. Kurkistelin aidan takaa myös pihapiiriin  ja sieltä löytyi kaikenlaista aktiviteettiä lapsille. Pihapiiri oli kuitenkin kodinomainen. Jos olisin esikouluiässä, niin tuonne haluaisin =D.