keskiviikko 30. elokuuta 2017

Abrukan kaunis saari

Abrukan saari sijaitsee Virossa Saarenmaan etelä puolella. Saari on vain reilut kahdeksan neliömetriä suuri. Tämä oli juuri sopivan kokoinen kohde vuokrata polkupyörät alle ja lähdimme tutkimaan saaren luontoa.




Itse saaresta pääsi lukemaan paljon tietoa infotaulusta. Sieltä löytyi myös saaren kartta. Kovin montaa tietä ei saarelta löydy. Kaunista luontoa sitäkin enemmän.


Suurin sallittu nopeau koko saarella on 50 km/h. Meillä oli onneksi pyörät alla, joten ei vaaraa ylinopeudesta =D. Valoja pitää käyttää autossa ympäri vuorokauden.


"Jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt...". Abrukan saarella on poikkeuksellisen hieno jalopuumetsä. 92 hehtaaria metsästä on suojeltu, sillä siellä kasvaa tammia, lehmuksia ja marjakuusia. Saarelta saadaan syksyisin myös pähkinäsatoa. Abruka on mukana Natura 2000 lintu- ja luontoalueissa.






Metsätiet olivat välillä melko synkkiä, sillä niin tiheä metsä oli. Välillä tuli aivan ihana tuoksu nenään. Täällä pyöräileminen oli varsinaista vihreää väriterapiaa.






Ajelimme saarta ristiin rastiin ja saavuimme saaren hautausmaalle. Hautausmaa oli pieni ja idyllinen, täynnä kauniita ristejä ja hyvin hoidettuja hautoja. Tapasimme siellä ystävällisen rouvan, joka osasi kertoa meille saaren historiasta ja hautausmaalle haudatuista merkkihenkilöistä. Hän oli kovasti ylpeä Abrukan historiasta. Jaa että miksi en kerro tarinoita teille? No en muista niistä itse puoliakaan, kaikki pitäisi kirjoittaa muistiin. Hieman harmittaa nyt.








Virossa ylipäätään on aivan ihana luonto. Niittyjä löytyy paljon, niin myös Abrukalta. Ja kun on niittyjä, on paljon luonnonkukkia. Ja kun on paljon luonnonkukkia on myös paljon perhosia. Aurinko paistoi ihanasti, niitty tuoksui nenässä, siitä tuli ihan kesäfiilis!




Ihastelimme pitkään kuusamaperhosen touhuja. Kuusamaperhosen entinen nimi on pikkuhaapaperhonen ja arvaankin mistä nimi on tullut. Se muistuttaa kovasti haapaperhosta, joka on kuitenkin kuusamaperhosta paljon kookkaampi. Suomessa tämä laji on erittäin harvinainen.




Angervohopeatäpliä oli liikenteessä sankoin joukon. Niitä lenteli joka paikassa. Kaunis perhonen oli tämäkin ihastella.




Uskoisitko, että tämä on myös perhonen? Sitä se on, nimittäin punatäpliin kuuluva perhoslaji maitepunatäplä. Punatäpläperhoset, toiselta nimeltään angervokiitäjät, ovat yksi pikkuperhosheimosta. Perhosen punamusta väriyhdistelmä varoittaa niiden myrkyllisyydestä. Syaaniyhdisteitä löytyy perhosen kaikista kehitysvaiheita. Kerrataanko ne kehitysvaiheet? Nehän olivat muna, toukka, kotelo ja sitten viimein se perhonen =D.


Tästä kuvasta löytyy (jos osaa katsoa) niittyvihersiipi, joka sekin kuuluu punatäpliin.




Viron luonnonkukkaloistoa jaksoin ihastella koko neljän viikon ajan. Näitä kelloja oli paljon kaikkialla ja ne olivat kauniita!






Meidän menopelit.




Saarelta löytyi hyvin opasteet, joten eksymisen vaaraa ei ollut. Ja jos vaikka olisikin eksynyt, niin aina olisi tullut meri vastaan =D.


Heinänteon aika.

 


Saaren museolla oli näytillä muumitavaroita, kirjoja, tauluja, mukeja ja pehmoleluja, Suomi 100 vuotta hengessä. Olin todella yllättynyt ja ennen kaikkea ilahtunut siitä, että myös Abrukassa muistettiin meidän sata vuotiasta Suomea!




Ja sitten tulee jälleen se huippuhetki, Abruka ülemine tuletorn! Majakan korkeus on 36 metriä ja se on 38 metriä merenpinnan yläpuolella. Valo loistaa yhdeksän merimailin päähän. Majakka on rakennettu 1931.


Tiedustelimme Kohvikista etukäteen, että pääseekö majakalle perille saakka. Saimme kuulla, että ei pääsisi, mutta saahan sitä yrittää. Suomalaisen korvissa se kuulosti, että pääsee. Niinpä pyöräilimme peltotietä pitkin jonkin matkaan. Sitten pelto muuttui niin märäksi, että oli pakko jatkaa matkaa jalan. Aikamme hypittyä mättäältä toiselle tuli vastaan todella tiheä metsä. Siihen loppui matka ja oli pakko luovuttaa. Tämän lähemmäksi emme pääsisi majakkaa. Tämä oli lomamme bongaus listalla yhdestoista majakka.


Abrukan saari on pieni sievä luontoihmisen paratisi. Tänne kannattaa tulla katselemaan lintuja, kukkia, sitä kaunista metsä ja samalla tapaa mukavia saarelaisia.

tiistai 29. elokuuta 2017

Abrukan satama

Viettetyämme Kuressaaressa useamman päivän, oli jälleen aika jatkaa matkaa. Ennen lähtöä kävimme kaupassa ja tankkasimme veneen ja mars merelle. Tosin tulossa oli lomamme lyhin legi, tuleva kohde näkyi Kuressaareen. Määränpäänä oli pikkuinen Abrukan saari.


Käsillä oli jälleen kaunis ja tyyni päivä, ihan kesäpäivän ainesta! Saimme lomamme aikana nauttia auringosta tosi paljon.


Abrukan satama on melko pieni, muta hyvin oli tilaa. Satamassa oli todella asialliset ja uudehkot wc ja suihkutilat sekä ihana sauna lisämaksua vastaan. Vesi ja sähkö löytyi laiturilla.






Rannan läheisyydestä löytyy pieni Kohvik, josta sai ostettua virvokkeita ja ruoka-annoksia.




Kohvikissa oli myynnissä upeita uninkkeja ponchoja. Kaiken kaikkiaan todella kodikas tunnelma!




Abrukan saari on Saarenmaan eteläpuolella ja niinpä saarelta näkyy Kuresaareen. Saarelle on mahdollista tulla myös, vaikka ei omistaisikaan omaa venettä. Lautta lähtee Saarenmaalta Roomassaaresta Abrukaan.


Kun kävimme maksamassa satamamaksun, meille kerrottiin, että Abrukassa olisi illalla konsertti. Että tottahan tulisimme kuuntelemaan. Kun kysyimme, että minkä tyyppistä musiikkia olisi luvassa, meille kerrottiin, etteivät he tiedä =D. Mutta että niin harvoin on Abrukassa konsertti, että ilman muutahan te tulette kuulemaan. Niinpä varasimme saunan se mukaan, että käymme ensin konsertissa ja sen jälkeen käymme saunassa. Päivän mittaan  tuli puhetta konsertista muidenkin paikallisten kanssa ja kun toiveikkaana kysyimme, että minkä tyyppistä musiikkia tulisimme kuulemaan, sama vastaus, ei tietoa =D.


Laskimme veneen kuomun alas ja nautiskelimme auringosta samalla kuin teimme ruokaa, jotta jaksamme sitten mennä tuohon salaperäiseen konserttiin. Ulkona ravintoloissa on kiva käydä syömässä, mutta tykkäämme kokata myös itse veneessä.


Konsertti pidettiin puolentoista kilometrin päässä museolla, joten lähdimme hyvissä ajoin kävelemään, ettemme myöhästy. Paikalla oli jo paljon kuulijoita. Kävimme ostamassa museon kahvilasta konserttijuomaa, maksoimme pääsymaksun ja valitsimme hyvät paikat.


Konsertissa esiintyivät Marek Sadam ja Tõnu Laikre. Konsertin aiheena oli "Seal, kus meri muutub taevaks..." Tämä voisi olla vapaasti käännettynä, "missä merestä tulee taivas". Konsertti oli ihana! Oli upeaa kuunnella Viron kielistä kaunista laulantaa upeassa kesäillassa. Artisti kertoi kappaleiden välissä paljon mukavaa tarinaa siitä päätellen miten yleisö eli mukana. Monilla oli "picnic" eväät mukana, sillä istumapaikkojen takana oli hyvä nurmi kenttä. Minusta oli ihana nähdä, miten he elivät konsertissa mukana ja nauttivat tapahtumasta koko perheen voimin. Konsertti oli super ihana lisä Abrukan vierailulle.

perjantai 25. elokuuta 2017

Kuressaaren linna

Yksi näyttävimmistä paikoista Kuressaaressa on Piispanlinna. Rakennus on näyttävä ja on upealla paikalla. Kävimme linnassa sisällä vuonna 2014 kun ajelimme Kuressaaressa vuokra-autolla Muhusta. Postauksen tuosta vierailusta voit lukea täältä. Tällä kerralla ihastelimme linnaa vain ulkopuolelta.




Linna on rakennettu 1300-luvulla. Linnasta toimii Saarenmaan museo jolla on pysyvän näyttelyn lisäksi vaihtuvia näyttelyjä. Kuressaare Piispanlinna on keskiaikainen linnoitus ja se on säilynyt hyvin ilman suurempia korjauksia. Itseasiassa Kuressaaressa on ollut ensin linna ja sen ympärille on kasvanut Kuressaaren kaupunki.




Linnan ympärillä on vesistö.




Kävimme linnan pihalla ja saimme huomatta, että siellä oli täysi tohina päällä. Viikonloppuna oli alkamassa oopperajuhlat ja linnan pihalle rakennettiin suurta katsomoa. Myös harjoitukset olivat menossa, joten kuulimme muutaman pätkän ohjelmistoa tulevasta oopperajuhlasta.










Linnan ympärillä on kaunis puisto jonne on istutettu jo 1800-luvulla lehmuksia, jalavia, punapyökkejä ja kastanjoita. Puistossa ja linnan reunalla on muutama mukava ravintola jossa ruokaa nauttiessa saa samalla ihastella tätä kaunista linnaa.




Vietettyämme useamman päivän Kuressaaressa, ennätti tuulet jälleen tyyntyä ja oli jälleen aika jatkaa matkaa. Minne suuntasimme seuraavaksi, siitä lisää tulevassa postauksessa =D.