sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Kotimatkalla

Niin koitti sunnuntai ja viikon "esiloman" viimeinen päivä. Miten se aika rientääkin lomalla, ei voi ymmärtää. Lähdimme Gölisnäsistä ajelemaan hiljalleen kotiin päin. Päivä alkoi sumuisena, mutta pian sumu väistyi ja aurinko helli jälleen täydellä teholla. Sehän tiesi sitä, että voisimme ajella kuomu alhaalla ja nauttia auringosta.

Varoitus, postaus sisältää paljon merellisiä kuvia, merimerkkejä ja kuvia taas kummeleista =D.


Tankkasimme veneen Barosundissa ja ajelimme kohti Porkkalan selkää. Tällä kertaa se tarjosi toisen puolen, tyynen ja aurinkoisen, joka mahdollisti valokuvaamisen. Rajavartijalaitoksen Merikarhu oli paikalla valvomassa, että juhannuksen paluuliikenne sujuu hyvin =D.


Vartiolaiva Merikarhu on rakennettu 1994. Luin netitä ja hämmästyin, että Merikarhulla on tosi paljon tehtäviä! Mm. merirajan vartiointia ja valvontaa, meripelastusvalmiuden ylläpitoa, rajanylityskulkuliikenteen valvonta, vedenalainen etsintä, nostot ja korjaistyöt, noin muutaman mainitakseni. Näitä tehtäviä jotenkin osasin odottaa, mutta se, että tehtäviin kuuluu myös kalastuksenvalvonta aluemerellä ja kalastusvyähykkeellä, oli minulle yllätys!


Kalastuksesta päästään hyvänä aasinsiltana merimetsoihin. Nämä kiistellyt linnut ovat päässeet tänäkin kesänä lehtien palstoille. Kanta on kasvanut nyt pelätään, että nämä pelikaanilintuihin kuuluvat komistukset kalastavat kilvan meidän ihmisten kanssa. Niin tai näin, minä ainakin itse tykkään katsella heidän lentelyä ja siipien tuuletusta kivellä.




Kummeli kalliolla =).


Porkkalan selällä tuulta oli vain noin 3m/s. Meno oli leppoisaa verrattuna viikon takaiseen sunnuntain keinutukseen. Niin se vain on, että luonto on se joka määrää ja meidän pitää vain mennä mukana ja sopeutua.




Täälläpäin liikkuessa yritän aina silmä kovana bongailla hylkeitä, mutta valitettavasti en onnistunut tälläkään kertaa.


Nämä merimerkit ja valot sisältävät ilmeisesti jotain magneettista, niin vaan kamera nousee itsekseen ja räpsii kuvia =D.






Tämä tässä on linjamerkki (linjataulu) joka yhdessä toisen samanlaisen kanssa näyttää väylälinjan tarkan sijainnin. Saman linjan merkit ovat vedenpintaan nähden eri korkeuksilla. Alempi linjamerkki sijaitsee väylältä katsottuna lähempänä ja ylempi kauempana. Linjamerkit näkyvät päällekkäin, kun alus on väylän keskilinjalla.




Porkkalan selällä sijaitsee Porkkalan luotsiasema.


Porkkalan selälle kajastaa myös Rönnskärin majakka. Majakka seisoo Rönnskärin saarella ja se on valmistettu 1800. Majakka jäi pois käytöstä Porkkalan majakan valmistuttua Kallbådan luodolle ulommas merelle 1928. Rönnskär on Puolustusvoimien vartiolinnake ja siten sotilasaluetta, mutta saaressa on lintuasema Rönski, joka on lintuharrastajien ja rengastajien käytössä.




Ja taas kummeli =).




Valkoposkihanhiperheen perhepotretti. Isin ja äidin lähellä on turvallista uiskennella.


Maisemat tästä etenpäin alkavat olemaan minulla (itseasettamassa) kuvauskiellossa. Niin monesti ollaan ajeltu ja melkein yhtä monesti paikat on kuvattu =) Ei näihin silti ainakaan minun silmä koskaan kyllästy.


Mieli lepää...


Hauska yksityiskohta =).


Tässä vaiheessa vaan taas pakko kaivaa kamera esiin. Eteen tuli nimittäin sen verran harvinainen kulkupeli.


Helikopterillakin voi tulla mökille, ei se paljoa vaadi =D. Tässä on ollut kyllä erittäin taitava pilotti (vai millä nimellä sitä kutsutaan henkilä joka ohjaa helikopteria), sillä laituri ei ollut kovin iso.


Näin on takana viikon "esiloma". Paljon nähtiin ja paljon koettiin. Mutta mikä parasta, nyt alkaa vasta varsinainen kesäloma! Neljä viikkoa ja suuntaamme tietenkin... tadaa... jälleen merelle. Lomalla on paljon tohinaa ja nähtävää, joten ihan joka päivä en ennätä postausta tekemään. Yritän silti jotain lomani lomassa postailla, mitä on kesän aikana löytynyt. Matkakertomusta on luvassa sitten jälleen elokuun lopulla. Ihanaa kesää kaikille!

perjantai 12. heinäkuuta 2013

Voihan tupasvilla...

... miten olet hauskan näköinen kasvi =)

Kun lähdetään Gölisnäsissä kaupalle, on ennen parkkipaikkaa pieni suokaistalale.




Siellä kukki tupasvilla. Ihan kuin joku olisi käynyt heittämässä pumpulia metsään!


Netti sanoo tupasvillasta näin: Tupasvillaa kasvaa pääasiassa karuilla rämeillä ja nevoilla sekä korvissa. Joskus sitä tavataan myös rehevänpuoleisilla soilla. Tupasvillan "tupsuja" on aikoinaan käytetty yhdessä luhtavillan kanssa tyynyjen ja peittojen täytteenä untuvien sijaan ainakin Ruotsissa. Kätevää!


Tupasvilla kuuluu sarakasveihin ja se kukkii touko- kesäkuussa. Suomessa tupasvilla on yleinen koko maassa. Runsaimmillaan se on Pohjois-Suomessa.




Tupasvillaa vai kasa valkoisen koiran karvaa =D?




 Suonhalki menee ihana puinen polku. Ja toisin kuin Neon kaksi laulaa, tämä polku vie tielle.


Tämä kaveri paistatteli päivää puisella polulla. Tiesitkö, että sisilisko on rauhoitettu? Ja että se saattaa elää jopa kymmenen vuotiaaksi! Sen puolestaan varmaan kaikki tietävät, että sisilisko voi pudottaa häntänsä hädän tullen. Meille osalle on varmasti jäänyt lapsena häntä käteen, kun sisilisko on lähtenyt matkoihinsa =D. Pienenä surin, että sitä sattui ja että se joutuisi elämään ilman hännänpäätä, mutta onneksi sain kuulla, että se kasvaa takaisin. Monien muiden liskojen tapaan ne kuitenkin keräävät vararavintoa häntäänsä, joten hännän irtoaminen loppukesästä voi haitata liskon talvehtimista.


Lopuksi vielä hauskaan muotoon kasvanut puu. Tämä on sitä luonnon taidetta parhaimmillaan. Ei tarvitse maksaa sisään taidenäyttelyyn kun lähtee vain metsään samoilemaan =).

torstai 11. heinäkuuta 2013

Kävelyretki kaupalle

Juhannus lauantaina aurinko helli jälleen. Päätimme ystäväperheen kanssa tehdä kävelyretken kaupalle. Gölisnäsissä oli mahdollisuus lainata pyöriä, joten seurueen juniorit ottivat fillarit alleen ja me vanhemmat kävelimme, seuruueen kaksivuotias rattaissa mukana.


 Kamera lähti toki mukaan (vaikka takaisin päin olisi kannettavana myös kauppatavarat).


Erään huvilan ympärille oli tehty vanhoista heinäseipäistä kiva aita. Paalikoneen keksimisen myötä on monessa talossa heinäseipäät jääneet odottamaan uusiokäyttöä. Ja paljon niitä moneen käytetäänkin. Tässä yksi hyvä uusiokäyttövinkki.


Matkan varrella oli ihanaa saarostolaismaisemaa.


Kas vain, käkkärämäntyhän se siellä.... taas =)


Matkan varrelle osui myös Barösuns skola. Näin kauniissa koulussa voisin minäkin opiskella!




Kysyvä ei tieltä eksy, eikä vallankaan hän joka seuraa viittoja =D.


Hieman ennen kauppaa on Barosundin lossi. Tällaisia merkkejä löytyy mantereelta, ennen kuin ajetaan lossille, mm. jarrut tulee testata, että toimivat.


Samassa risteyksessä oli opaskyltti kaupalle, jes, enään ei olisi pitkä matka. Matkaa Gölisnäsin laiturilta kaupan kulmalle on tasan 5 kilometriä.


Maali häämöttää!


Kaupalta löytyi kattava valikoima kaikkea. Lisäksi oli yleisö wc ja pyykinpesumahdollisuus. Vesikanisterit pystyi täyttämään talon seinässä olevasta hanasta.




Alueella oli myös grilli ja kiva kahvila varustettuna isolla terassilla. Kahvilassa myytiin kaikenlaisia ihania tuotteita.






Tarjolla oli myös makoisia leivonnaisia.


Mieheni söi hyvän näköisen rapuleivän ja minulle iski annoskateus välittömästi kun näin sen. Oli kuulema hyvää =).


Täällä voi tankata myös veneen.




Virvoittavan lepohetken ja herkkujen nauttimisen jälkeen kävimme kaupassa ja sen jälkeen jalka toisen eteen ja mars matkaan takaisin päin. Aika kului mukavasti ja näki ihania kesäisiä masemia. Psst, eikä se liikuntakaan tehnyt pahaa parin päivän löhöilyn jälkeen =D.