sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Ajelulla Muhun saarella - Viro

Vuokrasimme tänäkin vuonna kerran auton, tällä kertaa Muhusta. Ajelimme ympäri saarta, ensimmäiseksi piti päästä strutsifarmille. Tämä oli jo kolmas kerta, kun vierailimme samassa paikassa. Paikka on pieni ja siksi niin ihana =D.




Strutsit ovat joka kerta yhtä upeita katsella. Kunnioitusta herättävän kokoinen eläin =D.




Seeprat olivat tällä kerralla sitä mieltä, että ei tartte kuvata.


Päivä oli helteinen, joten kengurut makoilivat varjossa. Kyllä noilla kintuilla pääsee pitkiä loikkia =D.








Farmilla on pieni kahvila. Tilasimme välipalaksi strutsin munasta tehtyä munakasta. Maistui tosi hyvälle!








Ajelimme ympäri Muhun saarta ja piipahdimme kahvilla Koguvan satamassa. Koguvan kylä on vanha kalastajakylä ja niinpä siellä on ollut aina satama. Tänne on mahdollista tulla myös omalla veneellä. Satamasta löytyy ravintola.








Viron luonto on todella kaunis. Siellä on mm. niittykukkia paljon jonka ansiosta on myös perhosia paljon. 








Hellamaan kirkko.




Päivän päätteeksi kävimme Muhun keskustassa kaupassa ja söimme burritot Muhuritossa. Paikka oli sisustettu hauskasti. Kuorma-auton lavalla oli ruokailuryhmiä ja burritot maistuivat hyvälle.





Vietimme Muhun saarella aikaa muutaman päivä jonka jälkeen jatkoimme matkaa. Vielä oli tulossa pari eri paikkaa, ennen kuin ylitimme takaisin kotisuomeen.

keskiviikko 26. syyskuuta 2018

Lõunaranna ja NamiNamaste - Viro

Loman viimeiset päivät alkoivat olla käsillä. Helteet jatkuivat edelleen joten suuntasimme lomailemaan seuraavaksi yhteen ihan meidän mielestä Viron parhaaseen satamaan, Lõunarannan satamaan. Käymme täällä joka kerta, kun vain olemme Viron puolella. Täällä jos missä oli mukava ottaa aurinkoa ja käydä virkistäytymässä välillä meressä.




Lõunarannan satama sijaitsee Muhun saarella, joka on minusta Viron saarista kaikkein mukavin. Satamaan oli tullu viime kesän jälkeen lisää venepaikkoja uuden laiturin myötä. Sähköä ja vettä on tarjolla. Täälläkin on tarjolla turvalliset kävelyaisalaiturit.




Rannassa kasvaa merikaalia!


Satamassa on mahdollista tankata sekä auto, että vene korttiautomaatilla.




Satamasta on venepaikkojen lisäksi mahdollista vuokrata myös mökkejä. Ja hei, täältä löytyy ehdottomasti Viron paras sauna! Sauna varattiin heti, vihdan kera tietysti. Oli niin mukava tavata jälleen tuttuja. Paikan omistaja Olav luo satamalle ihan oman ihanan hengen.










Lõunarannan sataman, voi sanoa naapurissa, on Sikke Sumarin omistama NamiNamaste. Ihana paikka. Kävimme siellä viime kesänä illallisella ja oli ilman muuta selvää, että yrittäisimme päästä sinne tälläkin kerralla. Laitoin sähköpostilla tiedustelun, vieläkö olisi vapaita paikkoja. Ei mennyt kauaa, kun sain viestin, että olimme tervetulleita! NamiNamasteen on mahdollista mennä lounaalle ja illalliselle vain jos varaa paikan etukäteen. Se käy kätevästi paikan nettisivuilta täältä.




Pöytä oli katettu tällä kertaa ulos. Ja mikä sen mukavampi, ilma oli mitä ihanin juuri ulkona syömiseen. Sikke ei ollut tällä kertaa itse paikalla, mutta hänen henkilökunta piti meistä erityisen hyvää huolta.






Onneksi paikan "isäntä" Flyn oli paikalla ja viihdytti meitä herrasmiesmaisesti. Suloinen koirus!


Albertin loihtimat herkut olivat jälleen aivan ihania. Tällä kertaa lautasella oli myös merikaalia. Hän oli käynyt vaalimassa sitä Lõunarannan satamassa. Merikaali maistui aivan parsalle.




Meitä oli illallisella viisi henkeä. Meidän lisäksi paikalla oli mukava nuoripari. He olivat Namasteessa yötä. Pariskunta kertoi meille, että menevät (tai nyt jo voi sanoa, että menivät) tänän kesänä naimisiin. Kaikkea hyvää ja paljon onnea tuoreelle avioparille! Tämä on kyllä paikka, minne itsekin voisin tulla joskus hemmoteltavaksi.






Paikka huokuu lempeyttä ja rauha. Kiitos jälleen kaikille upeista hetkistä ja makuelämyksistä.

keskiviikko 19. syyskuuta 2018

Ruhnu tuletorn - Viro

Olin niin onnellinen kun pääsin vierailemaan minulle uuteen majakkaan. Tie majakalle oli hiekkainen, joten pyörällä liikkuminen meni talutus hommiksi =D.




Kun olin aikani talutellut pyörää, tuli majakka vihdoin näkyviin. Meillä kävi hyvä tuuri, sillä kun pääsimme perille, avattiin majakka 10 minuutin päästä ja pääsimme käymään sisällä. Päivä oli helteinen ja kuuma oli jo nyt, mutta totta kai kiipesimme majakkaan kun kerran siihen tuli tilaisuus =D.


Majakka on pystytetty saaren korkeimmalle kohdalle vuonna 1877. Majakka on ruosteen punainen ja ei muistuta ihan perinteistä majakkaa. Se on valmistettu Ranskassa Le Havre'in tehtaassa. Majakan on suunnitellut sama herra, kuka suunnitteli Ranskan Eiffeltornin. Majakan tornin korkeus on 39,5 metriä ja se on 65 metriä merenpinnan yläpuolella.








159 rappusta myöhemmin avautui majakasta upeat maisemat. Voin kertoa, että tämän kesän helteessä meinasi tulla ihan vähän kuuma kun kiipesi rappusia =D.






Seuraavaksi matka jatkuu jälleen, minne, siitä lisää seuraavassa postauksessa.