perjantai 28. huhtikuuta 2017

Kyllä on ollut melkoinen kevät!

Täällä kamppaillaan sellaisen "neuloosin" vallassa, että meinaa blogin pitäminen vallan jäädä kakkoseksi. Sukkia tippuu puikolta harvasa päivä =D. Kevät on ollut tänä vuonna todella jännittävä. Aurinkoa ja räntää / rakeita vuoron perään ja lämpö ei vaan meinaa nousta millään. Uutisoivat, että kevät on kaksi tahi kolme viikkoa myöhässä. Silti ainakin lintuja on tullut todella mukavasti jo Suomeen. Kävimme pääsiäisenä Keski-Suomessa vanhempieni luona. Heillä on iso lintulauta keittiön ikkunan äärellä ja siinä sitä tuli taas vietettyä aikaa kiitettävästi ja katseltua heidän puuhia. Tällä kerralla minua ilahdutti kovasti eri lajien määrä, jotka vierailivat ruokinta alueella. Kuvat on otettu lasin läpi, joten pahoittelen niiden laatua.


Lintulaudalla eniten vieraili perus talitintti ja sinitiainen.




Vihervarpuset ovat minusta niin kauniita lintuja!


Myös harmaapäätikka kävi monta kertaa myös ruokinalla.


Eniten olin innoissani, kun sain seurata punarinnan puuhia! Tämä on ensimmäinen kuvani kyseisestä linnusta! Kaiken kaikkiaan ruokinnalla kävi kuusitoista eri lajia pääsiäisen aikana. Melkoinen määrä erilaisia lintuja vai mitä? Kipparini piti oikein kirjaa ja seuraavat lajit näimme: vihervarpunen, mustarastas (niitä oli monta), närhi, käpytikka, harmaapäätikka, viherpeippo, peippo, urpiainen, keltasirkku, punarinta, talitiainen, hömötiainen, sinitiainen, kuusitiainen, punatulkku ja tietenkin varis =D.


 

Ruokinta paikalla kävi myös orava joka päivä.


Vanhempieni mailla on pieni suoalue. Isäni kertoi, että hän oli kuullut kurkien "laulua" (voiko sitä todella lauluksi kutsua?) monena päivänä pihassa. Niinpä lähdimme Kipparini kanssa käymään suon laidassa.


Kävelimme pikku hiljaa paikalle ja meinasin sanoa hänelle, että ei täällä mitään ole, kunnes ihan läheltä kuului kurjen ääni. Meinasi ihan sydän pysähtyä, niin hienoa se oli.




Ja kuinka ollakaan, suon reunalla oli kuin olikin kaksi kurkea! Etenimme hitaasti heitä kohti. Kun me etenimme viisi metriä, eteni kurjet saman verran, eli ihan lähelle emme päässeet. Mutta voin kertoa, että vaikka en saanutkaan tämän kummoisempaa kuvaa kurjesta, oli niiden ääntelyä ihan valtavan hienoa kuunnella! Luonto tarjoaa kyllä ihan parhaita elämyksiä.


Seuraava kurkipari nähtiin, kun kävimme kirkonkylällä. Sama juttu, kun yritin lähestyä heitä kameran kanssa, he etenivät saman verran eteenpäin. Tästä syystä luontovalokuvaajat rakentavat piilokojuja, että pääsevät lähemmäksi kuvauskohdetta (zoomit kun aina jäävät auttamatta liian lyhyiksi). Kun ajelimme pääsiäisen jälkeen taas kotiin tänne pääkaupunkiseudulle, näimme vielä kolmella pellolla kaksi kurkiparia. Yksi heistä oli todella lähellä tienreunaa, mutta ei voinut pysähtyä kuvaamaan vaarantamatta muuta liikennettä.


Pääsiäinen meni ja seuravaksi on käsillä todellinen kevään juhla, vappu. Meillä on edessä veneilykauden ensimmäinen viikonloppu vesillä. Maanantai kun on pyhä, saamme nauttia saaristossa yhden ylimääräisen päivän. Totuuden nimissä pitää kertoa, että aion pakata toppahousut mukaan, sen verran vilpoista kyytiä on tämä kevät antanut. Se on sitten positiivinen yllätys, jos niistä pääsee vapun aikana luopumaan =D. Toivotankin teille kaikille oikein iloista ja pirskahtelevaa vappua!


torstai 13. huhtikuuta 2017

Stora Herrö - veneilykausi alkoi!

Kun olimme palanneet kotiin Thaimaan lomalta, alkoi heti veneen kunnostus. Kevät oli jo pitkällä! Tänä keväänä ei ollut paljoakaan hommia. Herättelimme myrkkymaalin veneen pohjasta, sekä pesimme ja vahasimme veneen kyljet. Sisätilojen siivouksen teen mielelläni vasta sitten kun vene on vesillä, sillä pukkien päällä, vallankin tuulella, se hieman huojuu.


Eilen oli sitten se koko talven pitkään odotettu päivä. Vene laskettiin vesille! Luottolaskijamme piipahti satamassa ja niks naks oli vene vesillä. Ihan ei vieläkään ole mennyt minulle tajuntaan, että oikeastiko se kausi alkoi nyt? Vaikka kevään merkkejä on ollut paljon, en meinaa millään ymmärtää, että talvi on tosiaan ohi =D. Oikeastaan täällä Etelä-Suomessa ei oikein ollut mitään talvea, vaan vettä ja lunta tuli vuoron perään muutaman auringon täytteisen päivän siivittämänä. Muistan vain yhtenä päivänä olleen pakkasta kaksikymmentä astetta ja se oli loppiainen.


Talven seisomisen jälkeen koneelle tekee hyvää saada vähän kyytiä, joten lähdimme Kipparini ideasta pitkästä aikaa käymään Stora Herrössä. Mukaan lähti tietenkin makkaraa. Mikäs saaressa maistuisi paremmalta kuin juuri grillattu makkara. Veneestä puuttuu vielä suurin osa tavaroista, joten myös poijuhaka oli vielä varastossa. Laitoimme veneen kiinni poikkeuksellisesti saaristovenelaituriin, koska tiesimme, että ne eivät liikennöi vielä. Saaristovenelaituriin EI pysäköidä niiden sesonkiaikana.






Stora Herrö kuuluu Espoon ulkoilusaariin. Saaren luonto on monipuolinen ja sieltä löytyy myös lintutorni. Lintuja merellä olikin todella paljon. Olin ilahtunut, sillä näimme ison parven alleja melko lähellä meidän satamaa. Niin lähellä en ole vielä koskaan niitä nähnyt. Lisäksi merellä oli monia haahka pariskuntia. Omassa satamassa olen ihastellut isokoskelo pariskuntaa ja paria joutsenta. Kyllä kevät on niin parasta aikaa tarkkailla lintuja =).


Saaren grillipaikalla oli kuivia puita tarjolla. Kirves oli laitettu vaierilla kiinni, joka oli todella hyvä idea. Sillä monista saarista heitellään iso määrä kirveitä mereen! Miettikää, ketä ne siellä hyödyttää? Miksi osa ihmisistä käyttää meille annettuja etuja väärin. Heillekin kirves olisi paljon hyödyllisempi liiterin edessä kuin siellä meressä. 





Kippari laittoi tulet ja pian oli hiillos valmiina makkaran paistoon.


Veneilykauden 2017 ensimmäiset grillatut makkarat!


Joku oli päässyt eroon höyhenistään saaressa =D. 


Stora Herrön vierasvenelaiturissa näkyi olevan kuusi poijua. Yksi niistä ui niin syvällä, että juuri ja juuri oli kiinnityslenkki pinnalla. Oman veneen lisäksi, saarella saa myös telttailla. Tämä on oivallinen retkikohde vaikka et omistaisikaan omaa venettä. Saaristoveneellä vain saareen ja telttailemaan. Mukavaa tässä on vielä se, että kohde sijaitsee lähellä Espoota. Ei tarvitse lähteä merta edemmäksi retkelle =).






Täytyy kyllä sanoa, että oli  a i v a n  ihanaa olla taas merellä! Ja parasta tässä kaikessa on se, että koko veneilykausi on vielä edessä. Jännää oli myös se, että sitä osasi toimia veneen kanssa ihan kuin mitään talvea ei olisi välissä ollutkaan. Ihan kuin viikko sitten olisimme lopettanet edellisen kauden. Kyllä tuo aikakäsite on jännittävä =D.


Uimaan ei tehnyt vielä mieli, sillä merivesi oli kaksi astetta lämmintä =D. 


Tästä se sitten alkaa myös blogi heräillä pikku hiljaa jälleen merellisten postausten pariin.Itsellekkin on tässä vaiheessa vielä yllätys, että mitä kaikkea kivaa tämä kausi tuokaan tullessaan. Puolen vuoden päästä ollaan sen suhteen viisaampia =D.

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Coconut Beach - Khao Lak Thaimaa

Kaksi viimeistä lomapäivää vietimme aivan ihanalla rannalla (yhdessä niistä monista). Olimme saaneet ystäviltä suosituksen tästä rannasta, joten pitihän se kokea. Otimme taksin ja ajoimme Coconut Beachille koko päiväsi. Lähdimme ajoissa matkaan, jotta saisimme käyttöön rantatuolit.








Coconut Beachillä oli Boatyard ravintola. Rantatuolipari maksoi 200 bathia, paisi jos lounasti ravintolassa, sai tuolit käyttöön veloituksetta. Tällaisessa paikassa on aivan ihanaa viettää päivää. Hyvä ranta, aurinkoa, hyvää ruokaa ja juomaa aivan vieressä, sekä vessat. Tällä rannalla ei ollut aivan niin isoja aaltoja kuin oli meidän oman hotellin rannalla, joten senkin puoleen tykkäsimme olla kovasti täällä.


Löhösin auringossa ja luin kirjaa. Välillä kävin lillumassa meressä ja taas löhösin ja luin kirjaa.


Ja kun olimme tarpeeksi uineet ja ottaneet aurinkoa, kävimme välillä syömässä ja jatkoimme taas. Tätä oli loma!









Ihastelin rannalla olevia pikku rapujen tekemiä hiekkapalleroita. Aamulla kun tulimme rannalle, se oli laskuveden jälkeen ihan sieleä. Ei mennyt kauaa, kun ranta oli täynnä näitä pieniä hiekkapalleroita =D.


Jotta kaksi viimeistä päivää ei olisi mennyt ihan makoiluksi, kävelimme Kipparini ehdotuksesta rantaa eteenpäin.





Matkan varrella näimme näitä ihastuttavia kukkia hiekalla.






Joku oli tehnyt kaunita riipuksia simpukoista ja muista luonnon tuotteista.






 Isommat ravut jättävät rannalle hauskoja jälkiä. Alimman kuvan perusteella oli rannalla ollut varsinaiset kokoontumisajot =D.




Kävelimme White Sand Beachin ohi. Moni kehui myös tätä paikkaa. Ja kivaltahan täälläkin näytti. Samalla tavalla löytyi ravintola ihan vierestä ja paljon rantatuoleja.




Kaikki kiva loppuu aikanaan ja niin loppui myös meidän loma. Todella haikein mielin lähdimme kotiin, sillä olisimme voineet mainiosti jatkaa lomailua vielä vaikka kuinka kauan. Kipparini kanssa haaveilimme, että sitten kun jäämme eläkkeelle niin tänne tullaa kyllä pariksi kuukaudeksi kerrallaan. No, muutama vuosi menee vielä siihen eläkkeeseen =D.