James Bond island ja floating village - Khao Lak Thaimaa

Olimme jo kotona päättäneet, että tällä lomalla haluamme käydä tuolla kuuluisalla James Bond saarella. Niinpä lähdimme jälleen retkelle =D. Tämä retken ostimme Eco Khaolak Adventurelta. Aamulla ennätimme juuri syödä nopeasti aamupalan ja sitten oltiinkin jo menossa kohti kansallispuistoa.

Kun saavuimme perille, saimme käskyn käydä vessassa sillä, täältä jatkoimme matkaa pitkähäntäveneellä ja niissä ei ole vessa käytettävissä.

Meitä oli iloinen joukko retkeläisiä Suomesta, Ranskasta ja Englannista liikkeellä. Ajelimme Thaimaan saaristossa ja ihailimme maisemia. Täällä saaristo on todella paljon erilaisempaa kuin mihin me olemme tottuneet. Saaret näyttävät suurilta osin enemmänkin vuorilta.

Jonkin aikaa ajeltua alkoi James Bond saari siintyä näköpiiriin. Vene ajettiin hiekalle ja pääsimme rantautumaan. Saaren oikea nimi on Koh Tapu (koh tarkoittaa Thaimaan kielellä saarta). Vuonna 1974 saarella kuvattiin James Bond ja kultainen ase elokuva jonka jälkeen saarta on kutsuttu James Bond saareksi.

Siinä se elokuvasta kuuluisa "töttörö" on. Luonnossa paljon pienempi, kuin minkä kuvan elokuvasta saa. Myös itse saari oli todella pieni. Meillä oli tuuria, sillä olimme melko aikaisin liikkeellä, joten saarella ei ollut ihan mahdottomasti porukkaa.

Hieman suretti se, että kun kerta saari oli niin pieni, se oli ahdettu täyteen matkamuistomyyjiä. Kojuja oli vieri vieressä ja jokaisessa myytiin samaa tavaraa. Eikö yksi olisi riittänyt? Tai ei myyjiä ollenkaan! Saari olisi ollut kaunis katsella ilman niitä.

Minä en tunnusta pelaavani Pokemon peliä, mutta tiedoksi teille, jotka pelaatte, Pokemonien takia ei kannata saarelle tulla =D.

Kiipeily ei tullut mieleenikään!

"Töttörö" vielä kerran =D.

Opas kertoi meille, missä kohtaa elokuvan alkukohtaus oli kuvattu.  Se jossa Roger Moore loikoilee rantatuolissa kauniin seuralaisen kanssa ja odottaa drinkkiä, jonka Nick Nack hänelle pian tukin. 

Seuraavaksi ajoimme pitkähäntäveneellä kohti Ko Panyin kelluvaa kylää. Kylä on saanut alkunsa siitä, kun aikojen alussa muutama Malesialainen lähti etsimään heille täydellistä paikkaa asua. Nykyään kylässä asuu noin 1700 asukasta ja sieltä löytyy mm. koulu ja kirkko. Alakoulun lapset käyvät saarella, mutta yläkouluun he matkaavat mantereelle.

Kelluvassa kylässä oli myös jalkapallokenttä! Opas kertoi, että tämä on niin kuuluisa paikka, että paikalliset toimittajatkin ovat käyneet paikalla monesti nimenomaan tämä kentän takia. Tässä siitä kuva myös teille nähtäväksi =D.

Kylä oli jälleen minusta yksi parhaista paikoista jossa kävimme lomamme aikana. Opas kertoi, että kyläläiset kasvattavat helmiä. Monia helmistä valmistettuja tuotteita olikin siellä myytävänä. Kyläläiset lisäävät simpukkaan kiinteän elementin ja tästä simpukka sitten kasvattaa helmen. Opas jutteli, että se, onko näin kasvanut helmi aito vai ei, voi jokainen itse päättää mielessään =D.

Täältä nousimme jälleen pitkähäntäveneen kyytiin.

Seuraavaksi pääsimme ajelemaan kanootilla pitkin mangrovemetsiä. Kanoottiin mahtui kaksi kerrallaan ja kuljettaja. Me ajelimme Juniorin kanssa samalla kanootilla ja Kipparini pääsi omaan. Saimme kuvailla toinen toisiamme =D. Meidän kanootin melojana oli sellainen aivan ihana herttainen nainen, joka kertoi odottavansa lasta toisella kuulla. Juttelimme niitä näitä, kaikkia mukavia asioita ja ihastelimme maisemia. Pitkähäntä veneen moottorinpärinän jälkeen hetki oli hiljainen, suorastaan rentouttava.

Kipparin kanootin meloja kertoi, miten mangrovemetsät lisääntyvät. Kuvassa olevat pitkät ja kovat siemenet tippuvat puusta ja tippuessaan jäävät kiinni saviperäiseen maahan. Ja siitä se sitten lähtee uusi mangrovepuu kasvuun. Hän antoi Kipparille tällaisen siemenen käteen ja hän sai istuttaa mangrovepuun alulle!

Melontareissun jälkeen palasimme rantaan jossa nautimme maittavan lounaan. Lounaan jälkeen ajelimme vielä temppeli alueelle, jossa oli paljon apinoita. Opas pyysi, että emme ruokkisi niitä. Teimme kuten hän toivoi. Sen sijaan paikalla oli monia muita turisteja, jotka puolestaan ostivat apinoille ruokaa.

Tätä pikkuista kävi vähän sääliksi. Sen banaanin palanen oli pyörinyt kunnolla hiekassa. Sitä se sitten yritti tomerasti syödä. Mietiskelin myös, että miksi sen leuan alla oli tuollaisia palleroita. Kun katselin lisää ympärille, näin että monilla muillakin oli. Jäin miettimään, että kuuluuko niitä olla (en ole aikaisemmin nähnyt) vai onko apinoilla jokin tauti?

Apinoita oli alueella valtavan paljon! Niiden touhua oli hauskaa katsella. Tämä yksilö oli sitä mieltä, että tuollainen Gopro kamera olisi tosi kiva omistaa. Kipparini ei kuitenkaan suostunut siitä ihan pelkällä banaanin hinnalla luopumaan =D.

Vekkuleita kavereita.

Lopuksi kävimme vielä temppelissä ihastelemassa tätä Buddha patsasta.

Temppeliluolassa oli kuninkaiden tekemiä muistoja kallion seinään. Alueelle oli laitettu surunauhat, sillä kuninkaan kuoleman jälkeinen vuoden kestävä suruaika oli vielä menossa. Surunauhoja näki joka puolella Thaimaata. Erityisesti julkisten tilojen yhteydessä, kuten koulujen, oli kuninkaan kuvia ja surunauhoja. Hänelle oli tehty muistoalttareita moneen paikkaan. Myös meidän hotellin aulassa oli kaunis muistoalttari kuninkaan kuvan kera. 

Retki oli kaiken kaikkiaan tosi mukava ja antoisa. Nähtiin vaikka mitä ja ollaan taas monta kokemusta rikkaampia.  Vaikka retken aikana käytiin monessa paikassa, ei silti ollut kiireen tuntua.