tiistai 30. huhtikuuta 2013

Paljonko kello on?

Kuvatessani Espoon kartanolla, löysin sieltä kerrassaan ihanan aarteen. Nimittäin aurinkokellon!


Löydöstä innostuneen päätin etsiä lisää tietoa aurinkokelloista, joten seuraavaksi tulee aurinkokellofaktaa =).


Aurinkokellon ajanmittaaminen perustuu auringon sijaintiin taivalla. Kello on kehitetty jo noin 3500 eaa. Toimintaperiaate on hyvin yksinkertainen, maassa on esim. keppi pystyssä ja kun aurinko paistaa keppiin, tulee maahan varjo. Kellon alusta jaetaan 12 osaan ja kun kepin varjo liikkuu kepin ympäri, näyttää se aikaa.





Kesällä aurinkokellon käyttöaika vuorokaudessa on pidempi kuin talvella, koska aurinko paistaa kesällä pidempään. Myös pilvisellä säällä ei ole mahdollista nähdä aikaa. Mitenköhän aurinkokello siirrettäisiin kesäaikaan?




Yölläkin näkee ajan, jos kuu mollottaa kirkkaasti taivaalta. Pientä säätöä kuitenkin tarvitaan aluksi. Ensin tarvitaan taskulamppu ja jokin pallo, joka asetetaan kepin kärkeen. Asetutaan paikkaan, jossa sekä pallo että kuu näkyvät yhtaikaa ja vierekkäin. Haetaan taskulampulle paikka, josta sen valaisema pallo ja kuu ovat samassa vaiheessa. Taskulampun muodostama kepin varjo osoittaa nyt ajan. Näppärää =D.




Aurinkokello on kätevä ajanmittausväline, mutta sen haittapuolia on mm.se, että sitä on hankala liikuttaa paikasta toiseen ja pitää mukanaan. Onneksi joku keksi jossain vaiheessa nykyisen kellon ja siitä ranteeseen menevän mallin =). Jos tämä aurinkokello on hieman hankala nykypäivän käytössä, niin aivan ihastuttava ja kaunis esine se oli.

maanantai 29. huhtikuuta 2013

Sahrami elikkäs krookus

Kevät on onneksi ihanan pitkällä ja krookukset ovat kukkineet jo pitkään. Monissa blogeissa on ollut ihania kuvia krookuksista. Olin kuvaamassa keväällä Espoon kartanolla ja siellä kukat myös kukkivat, joten en malttanut olla kuvaamatta. Samalla sain mukavan tilaisuuden testailla omaa macro objektiivia EF-S 60mm f/2.8. Ei muuta kuin kakkula paikoilleen, polvilleen ja nenä kiinni kukkaan =D.


Kontatessani kukkapenkissä tuli mieleeni, että ei olisi hullumpaa, jos autonperässä olisi "kuvaushaalarit", jotka voisi nykästä päälle silloin, kun pitää penkoa puskia, ryömiä maassa tai muuten vaan liata vaatteet.


Espoon kartanon puhamaalla on paljon tammia. Niinpä krookukset kukoistivat ruskealla kuivanneiden tammenlehtien peittämällä maalla.




Kevään ensimmäinen kimalainen oli liikenteessä ja kävi vierailulla kukassa, jota juuri kuvasin. Katselin linssin läpi kun hän peuhasi kukassa aikansa ja lensi sitten pois, seuraavaan kukkaan (yllätys yllätys). Ei ole tullutkaan aikaisemmin katseltua näin läheltä kimalaisen touhuja =).


"Täytyy tästä jatkaa matkaa... Ciao!"


Vaihdettanpa välillä väriä.


Minä olen todellinen poropeukalo kasvien kanssa. Niinpä googlailin hieman krookuksesta ja sain selville, että sen nimi onkin oikeasti sahrami! Eikös se ole mauste, eikä kukka? Tai siis moni mauste on toki yritti, joka kukkii =D.


 Näitä sahrameita on vajaat 100 erilaista.


Pihoissa sahramit ovat erittäin helppohoitoisia. Sopiva kasvupaikka on yleensä aurinkoinen tai puolivarjoinen ja maaperä vettä läpäisevä. Sahrami ei useinkaan siedä voimakaskasvuisia kasveja lähellään. Ai jaa, no eihän sillon ole vielä muita elossa, kun nämä kukkivat!




Jos seudulla on paljon peltomyyriä ja rusakoita (joita ainakin täällä Espoossa on tosi paljon), sahramien suojausta kannattaa harkita. Edellä mainitut eläimet nimittäin popsivat suihinsa sekä sipulit että kukkien lehdet.




Kesä on oikeasti jo ovella! Kevässä mahtavinta on seurata, kuinka luonto herää talviuniltaan ja miten nopeasti kaikki käy. Viikossa ennättää tapahtumaan jo paljon! Kannattaa siis pitää silmät auki joka päivä =).

sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Testissä Canon IXUS 135

Sain Canonilta testattavaksi pienen vaaleanpunaisen söpöliinin (jos kameraa nyt voi söpöliiniksi sanoa) IXUS 135. Ihanan kamerasta tekee jo se, että se on vaaleanpunainen, lempivärini =D. Vai eikö värillä muka ole väliä? Myös herkullinen sininen on saatavana, perinteisten harmaan ja mustan lisäksi.


Kamerassa on 8x zoomi, 16 megapikseliä ja Wi-Fi-yhteys, jonka avulla kuvia on helppo jakaa verkossa mobiililaitteiden kautta. Kamerassa on myös mahdollisuus GPS merkintöihin.





Tein perheelle pastaa "omasta päästäni" ja kuvailin samalla IXUS:sella kuvia =).


Ensin tarvitaan sipulia ja paljon.


Ja tietenkin hyvää jauhelihaa.


Kun sipuli ja jauheliha on paistettu, laitetaan sekaan tomaattimurska ja mausteet. Sitten vain annetaan hautua. Mausteita lisään "näppituntumalla", välillä maistetaan ja sitten laitetaan lisää, jos on tarvis =).


Kun kastike hautuu, kiehautetaan hyvää spagettia. Helppoa ja nopeaa!


Stockmannin hulluilta päiviltä jäi käteen uusi huivi. Olin etsinyt jo jonkin aikaa tällaista sini-valkoraitasita. Ja miesten osastolta se sitten löytyi ihan vahingossa.


Kamera oli erittäin näppärän kokoinen ja nätti =). Mahtuu hyvin pienempäänkin käsilaukkuun. Pieneksi kameraksi, siinä oli uskomaton määrä erilaisia, hauskoja luovia kuvausohjelmia. Löytyi esimerkiksi kalansilmäobjektiivi, värikylläisyyttä lisääviä eläviä tehosteita, vanhanaikaista julistetta jäljittelevä tehoste, lelukamera- ja yksiväritehoste.

Kun tarvitset pienen ja näppärän kameran, joka on helppo ottaa mukaan, kannattaa tutustua Canon IXUS 135:teen. Hyvin varteenotettava vaihtoehto.

lauantai 27. huhtikuuta 2013

Pub ja Lexington

Tukholmassa keskustassa piipahdin myös Pubissa! Ja nyt ei ollutkaan kyseessä perinteinen Pub vaan Pub tavaratalo, jossa koin nipun elämyksiä! Vanha ja perinteikäs tavaratalo Högtorgetilla oli saanut uuden ilmeen. 


Netissä siteerattiin näin: "PUB on eräänlainen "elämäntyylitavaratalo", josta löydät niin taidetta, ruokaa kuin muotia. Kolmannesta kerroksesta löydät PUB.03:n, joka keskittyy kodinsisustukseen".


Elämäntyylitavaratalo... mielenkiintoinen määritelmä! Mielenkiintoinen ajatus oli myös tämä: "Jobba på Pub". Tavaratalon jokaisessa kerroksessa portaiden luona oli kuvan työskentelypisteitä, pöytä ja tuoli, jonne saattoi mennä tekemään esim. etätyötä. Ihan mielettömän hauska idea! Miettikää, olla etätöissä tavaratalossa! Harmi, että en asu Tukholmassa, sillä ihan heti olisin kyllä mennyt kokeilemaan, kuinka inspiroiva työympäristö tavatatalo olisi =D. Tämä on varmasi yksi osa sitä elämäntyyli määritelmää.




Tavaratalossa oli ryhmitelty myytävänä olevia tuotteita hauskasti värin mukaan. Tämä vaaleanpunainen oli tietysti minun suosikki =).






Kusmi teetä löytyi iso hyllyllinen. Valittavana oli ihan mieletön valikoima erilaisia teelaatuja ja makuja. Muutama purkki lähti tuliaiseksi kotiin.


Astiaosastolla oli hyllyt pyörien päällä. Hauska yksityiskohta.


Sitten nousin sinne kolmanteen kerrokseen ja voi luoja, mikä taivas! Sisustamiseen löytyi vaikka mitä, mutta itse hullaannuin täysin Lexingtonin osastosta!


Tuliaiseksi veneelle lähti kaksi yllä olevaa tyynynpäällistä.Hinnasta huolimatta rakastuin niihin ensi silmäyksellä, joten ostaa piti. Ja tokihan veneen pitää saadaa tuliaisia Tukholmasta =).


Kaikkea ihanaa olisi löytynyt vaikka millä mitalla lisääkin.




Tällaiset servetin mansetit voisi askarrella itsekin. Ei muuta kuin narukauppaan, liimapistoolin onneksi omistankin jo. Hieman "merihenkisemmät" saisi kun tekisi hamppunarusta. Kyseisen punoksen ohje löytyy netistä ja jokaisesta solmukirjasta (meidänkin hyllyssä solmukirjoja on ainakin 3 kpl).




Tämä nyt meni ihan Lexingtonin mainokseksi, mutta en malttanut millään jättää kuvia pois. Niin kovasti tuotteet miellyttävät ainakin minun silmää, uskon, että myös monia muita teistäkin =D.




Tämän kevään uutuuksia.


Kuten aikaisemminkin olen jo todennut, kehitteli ilmojen herra sateen iltapäiväksi ja niinpä päätimme hypätä perheen kanssa taksiin ja hurauttaa laivalle.


Samalla laivalla takaisin, yhtä harmaassa säässä. Reissu oli silti mukava ja tuliaiset lämmittivät mieltä. Saavuttuamme taikaisin laivalle, menimme perheen kanssa saunomaan ja lillumaan porealtaille. Erityisesti höyrysauna rentoutti mukavasti päivän päätteeksi.


Laivalla oli ransaviikot menossa, joten laitan teille vielää viimeseksi kuvan kivasta klovnista, joka viihdytti yleisöä ja toi osaltaan ranskan tunnelmaa.

perjantai 26. huhtikuuta 2013

Stallbron

Vanha kaupunki on kävelty läpi ja saavutaan kohti keskustaa. Vanhankaupungin ja keskustan välistä löytyy Stallbron, jonka ympäristöstä löytyy mm. kuninkaanlinna.


Päätin, että kun palaamme keskustasta laivalle takaisin, menen oikein ajan kanssa kuvailemaan kuninkaanlinnan ympäristöä. Vaan toisin kävi! Sade yllätti enkä viitsinyt kastella kameraa, joten ei kun taksilla kohti laivaa ja kuvaaminen jäi seuraavaan kertaan. Kun palaan seuraavan kerralla Tukholmaan, otan kuninkaanlinnan ympäristöineen "työn alle" =D.


Kuninkaanlinnan jäädessä taakse oikealle, saavutaan Stallbron sillalle, joka yhdistää keskutan ja vanhankaupungin.


Rakennus tarjoaa monia kuvauksellisia yksityiskohtia.


Veden äärellä kun ollaan, on asianmukaisesti pelastusrengas saatavilla. Jos joku sattuisi joutumaan vedenvaraan.


 Tästä uusi malli petoniporsaalle.


Ruotsin vanha symbooli, kolme kruunua.






Keskutaan mentäessa kun katsoo sillalta vasemmalle, näkee kaupungintalon tornin. Kaupungintalon suunnitteli arkkitehti Ragnar Östberg ja se valmistui 1923. Tornin laella näkyy myös ruotsin tunnettu symbooli, tre kronor - kolme kruunua. Tre kronor on muuten myös ruotsin jääkiekkomaajoukkue =).




 Näkymiä sillan vasemmalta puolelta.






Tälläkin sillalla on vannottu ikuista rakkautta ja sinetöity lupaukset lukkojen kera. Avain lienee heitetty kanavaan.






Olihan se yksi lyhtykin saatava kuvattua. Tämä oli mielestäni tosi kaunis, jotenkin sellainen herkkä ja hento. Silti se varmasti täyttää tehtävänsä urheasti, eli valaisee kulkijan tietä pimeinä iltoina.