sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Seisovassa pöydässä


Ollaan ohitettu Kustaanmiekka, Harmajan majakka ja päästy asettumaan laivaan, sekä otettu hytti haltuun. Niinhän se on, että reissu kuin reissu, niin syödä pitää. Ja mikä olisi sen legendaarisempaa kuin laivan seisova pöytä! Mistähän muuten tulee sanonta seisova pöytä? Eikös kaikki pöydät seiso? Vai tulisiko se siitä, että ruokaa hakeva asiakas seisoo ( ja yleensä myös jonottaa) =D.


Seisova pöytä sijaitsi Gabriellalla laivan keulassa. Mieheni oli varannut meille ruokailun toiseksi viimeisestä kattauksesta, joten jonoista ei ollut enään tietoakaan. Ihanaa! Muutenkin laivalla oli melko vähän matkustajia, olihan maanantai eikä muutenkaan mikään sesonki menossa.


Tästä pääsi valitsemaan tärkeimmät välineet, lautaset, veitset ja haarukat.


Pahoittelen jo etukäteen, tulossa on melko pitkä postaus ja silti en kuvannut kaikkia mahdollisia ruokalajeja mitä oli tarjolla =).




Olen tähän saakkka kuvannut paljon maisemaa ja isompia kokonaisuuksia. Nyt minulla oli harjoituksen alla lähikuvaus ja sommitelmat. Käytin tässä omaa zoom lens EF-S 17-85mm 1/4-5.6 objektiivia (lainassa ollut EF 50mm f/1.4 USM on vielä ostoslistalla).


Samaan aikaan harjoittelun alla olivat kameran säädöt. Olen tähän saakka kuvanut paljon automaatti asetuksilla. Olen päättänyt, että nyt on vihdoin aika alkaa oikeasti opettelemaan kuvaamista, niin että itse säätää kameraa =D. 




Valinnan varaa riitti.




Itse pidän paljon hyvästä ruoasta (ja se tuppaa näkymään myös ulospäin =). Seisovassa pöydässä haasteeksi tulee se, että ei ole mahdollista jaksaa syödä kaikkea mitä tarjolla on. Joten pitää tehdä valintoja. Ja jos valintoja joutuu tekemään, niin minut löytää alkuruokapöydästä ja sieltä kala ja äyriäispöydästä.




Oletteko kuulleet koskaa sanontaa, olla "patojen ääressä?" Tätäköhän se tarkoittaa?


Suomalaisten rakastama "kesävihannes" makkara =D.


Hyvä ruoka vaatii ehdottomasti hyvän viinin. Se, että seisovassa pöydässä on vaarana vetää ähky, piilee toinen miina viinihanojen äärellä =D. Laivalla oli ranskaviikot menossa.


Minusta ei tulisi koskaan kunnollista karppaajaa. Niin paljon rakastan hyvää leipää.


Ja sitten syömään! Tässä on herkkujen herkku! Blinit maistuivat mainioilta, puhumattakaan lisukkeista.




Pakko kertoa teille, että kun heiluin kameran kanssa, kommentoi mies viereisessä pöydässä (ilmeisesti vaimolleen): " Kato, toi dokumentoi kaiken mitä mitä se syö". Minuun meinasi iskeä piru ja olin vähällä kommentoida hänelle takaisin että :" Olen laihdutus kuurilla ja katson huommenna selvin päin, mitä tuli syötyä" =D. Olin kuitenkin hiljaa ja hymyilin mielessäni.

Väliin snapisit!


Syödyksi tulleet kaverukset sievästi rivissä.


 Haaveena hyvä kuva ja tyhjät lasit...


Aah, vatsa täynnä. On aika siirtyä jälkiruoka pöytään. Vaikka vatsa on täynnä, on jälkiruoalle olemassa ihan oma lokero =D




Jälkiruokapöydästä löytyi ihania värejä... ja makujakin.




Tästä kastiketta jokaiseen makuun!




Juustot toimii aina!




Ihan itse stailattu jälkkäri annos =).


 Va bene! Vatsa täynnä jälkiruokaa myöten.


 Hyvän ruoan ja seuran äärellä aika vierähtää kuin siivillä. Paikka menee kiinni.



 Yksinäinen pikkurimylly puhuu sen puolesta, että hyvä oli ja vatsa on täynnä.

Yö saapuu ja aamulla päästään vihdoin maihin ja tutustumaan Tukholmaan.

13 kommenttia:

  1. Voi autuus :D Minä rakastan buffetteja, mutta ongelmani on, että ahneuksissani valitsen aina liikaa ruokaa, ja sitten sitä meinaisi jäädä. Mutta koska mielestäni on todella väärin haaskata ruokaa, jos itse pääset sen valitsemaan, niin syön sitten itseni niin ähkyyn, että napaan sattuu :D

    Minulle ehk' ihanin mahdollinen ateria onkin brunssi, jossa on paljon aamiaisruokia. Lentoemäntänä menin aina hotellin isoon aamiaiskattaukseen, jos sellainen oli tarjolla. Heräsin jopa herätyskellon kanssa, vaikka olisi saanut nukkua pitkään ihan vain ehtiäkseni sinne. Ja saatoin viettää siellä valehtelematta tunnin syömässä :)

    Mutta tuolla oli kyllä kaikenlaisia ihania herkkuja tarjolla. Olemme kerran käyneet miehen kanssa risteilyssä Tukholmassa ja toisen kerran Tallinnassa, joskus lähivuosina voisi olla kiva kokeilla ainakin Tukholmaa myös lapsen kanssa, kunhan menisi juuri viikolla ja sillä tavalla, että siellä pystyy välttelemään liikaa juhlivia aikuisia. Lapsena muistan, että humalaiset aikuiset pelottivat minua aina laivalla, en tosin tiedä, tuliko niihin ikinä varsinaisesti törmättyä (kun menimme aikaisin kuitenkin nukkumaan), vai kuuntelinko pikemminkin vanhempieni kommentointia, kiertelimme nimittäin autolla kesäisin Pohjoismaita ja myöhemmin myös Eurooppaa, ja tuli aina sitten ylitettyä Perämeri laivalla, ja jotenkin muistan aina jännittäneeni, että eihän kukaan tule meidän hyttiin möykkäämään, olisiko joku joskus melunnut käytävällä ja siitä jäänyt traumat? :O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä, liikaa tulee valittua ja syötyä =D. Voin todella suositella risteilyä viikolla ja sesongin ulkopuolella. Ei ollut liikaa ihmisiä ja meininki oli muutenkin "sivistynyttä". Lapsuuden juoppotaumasta puheenollen, minä meinasin aikanaan saada trauman kun lapsena olimme Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla telttamajoituksessa ja humalainen ohikulkija kaatui telttamme päälle =D

      Poista
  2. Voi mikä ihana virtuaalinen ruokamatka, kiitos, vatsa tuli kyllä täyteen :) Ihania kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Vatsa tuli minullekkin täyteen kyseisessä pöydässä =D

      Poista
  3. Tosi hyviä kuvia! Mulle tuli nälkä, pitänee mennä katsomaan onko Tintåssa tilaa... Akvaviitti on kamalinta myrkkyä, mitä maa päällään kantaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti! Nälkä saattaa tulla kuvia katsellessa =) Akvaviitti meni mukavasti alas rapujen lomassa =D

      Poista
  4. Nauroin itekseni kuvatekstille jossa kerroit tästä sivullisen kommentoinnista :-D.
    Nam nam, Herkkuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin meinasin revetä ihan totaalisesti kun satuin kommentin kuulemaan =D

      Poista
  5. Oi kiitos! Jo toinen tunnustus lyhyen ajan sisällä. Tässähän ihan jo leijuu =)

    VastaaPoista
  6. Ihanan näköistä, melkein tuli nälkä! Minullakin on ikuisuusprojektina opetella kuvaamaan ihan oikeasti...automaattiasetusten käyttäminen on vain niin helppoa.;) Aurinkoista viikkoa!

    VastaaPoista
  7. Kiitos! Automaattiasetuksiin olen itsekin turvautunut aivan liikaa, mutta se tosiaan on helppoa. Kävin tänään kuvaamassa Espoon kartanolla ja siellä oli ihania keltaisia krookuksia. Siispä säätöjä kokeilemaan ja tuloksena oli vihreät ylivaloittuneet krookukset =D Vaikaa se on. Asetuksiin pitää ihan tosissaan paneutua. Aurinkoista viikkoa myös sinulle!

    VastaaPoista
  8. Slurps mitä kuvia! Nälkä tuli - ja just vasta ahdoin mahan aevan täyteen!??!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Taitsi! Ruokakuvia katsellessa saattaa tosiaa tulla nälkä. Olen saman kokenut usein sinun blogisi äärellä =)

      Poista