Seisovassa pöydässä

Ollaan ohitettu Kustaanmiekka, Harmajan majakka ja päästy asettumaan laivaan, sekä otettu hytti haltuun. Niinhän se on, että reissu kuin reissu, niin syödä pitää. Ja mikä olisi sen legendaarisempaa kuin laivan seisova pöytä! Mistähän muuten tulee sanonta seisova pöytä? Eikös kaikki pöydät seiso? Vai tulisiko se siitä, että ruokaa hakeva asiakas seisoo ( ja yleensä myös jonottaa) =D.

Seisova pöytä sijaitsi Gabriellalla laivan keulassa. Mieheni oli varannut meille ruokailun toiseksi viimeisestä kattauksesta, joten jonoista ei ollut enään tietoakaan. Ihanaa! Muutenkin laivalla oli melko vähän matkustajia, olihan maanantai eikä muutenkaan mikään sesonki menossa.

Tästä pääsi valitsemaan tärkeimmät välineet, lautaset, veitset ja haarukat.

Pahoittelen jo etukäteen, tulossa on melko pitkä postaus ja silti en kuvannut kaikkia mahdollisia ruokalajeja mitä oli tarjolla =).

Olen tähän saakkka kuvannut paljon maisemaa ja isompia kokonaisuuksia. Nyt minulla oli harjoituksen alla lähikuvaus ja sommitelmat. Käytin tässä omaa zoom lens EF-S 17-85mm 1/4-5.6 objektiivia (lainassa ollut EF 50mm f/1.4 USM on vielä ostoslistalla).

Samaan aikaan harjoittelun alla olivat kameran säädöt. Olen tähän saakka kuvanut paljon automaatti asetuksilla. Olen päättänyt, että nyt on vihdoin aika alkaa oikeasti opettelemaan kuvaamista, niin että itse säätää kameraa =D. 

Valinnan varaa riitti.

Itse pidän paljon hyvästä ruoasta (ja se tuppaa näkymään myös ulospäin =). Seisovassa pöydässä haasteeksi tulee se, että ei ole mahdollista jaksaa syödä kaikkea mitä tarjolla on. Joten pitää tehdä valintoja. Ja jos valintoja joutuu tekemään, niin minut löytää alkuruokapöydästä ja sieltä kala ja äyriäispöydästä.

Oletteko kuulleet koskaa sanontaa, olla "patojen ääressä?" Tätäköhän se tarkoittaa?

Suomalaisten rakastama "kesävihannes" makkara =D.

Hyvä ruoka vaatii ehdottomasti hyvän viinin. Se, että seisovassa pöydässä on vaarana vetää ähky, piilee toinen miina viinihanojen äärellä =D. Laivalla oli ranskaviikot menossa.

Minusta ei tulisi koskaan kunnollista karppaajaa. Niin paljon rakastan hyvää leipää.

Ja sitten syömään! Tässä on herkkujen herkku! Blinit maistuivat mainioilta, puhumattakaan lisukkeista.

Pakko kertoa teille, että kun heiluin kameran kanssa, kommentoi mies viereisessä pöydässä (ilmeisesti vaimolleen): " Kato, toi dokumentoi kaiken mitä mitä se syö". Minuun meinasi iskeä piru ja olin vähällä kommentoida hänelle takaisin että :" Olen laihdutus kuurilla ja katson huommenna selvin päin, mitä tuli syötyä" =D. Olin kuitenkin hiljaa ja hymyilin mielessäni.

Väliin snapisit!

Syödyksi tulleet kaverukset sievästi rivissä.

 Haaveena hyvä kuva ja tyhjät lasit...

Aah, vatsa täynnä. On aika siirtyä jälkiruoka pöytään. Vaikka vatsa on täynnä, on jälkiruoalle olemassa ihan oma lokero =D

Jälkiruokapöydästä löytyi ihania värejä... ja makujakin.

Tästä kastiketta jokaiseen makuun!

Juustot toimii aina!

Ihan itse stailattu jälkkäri annos =).

 Va bene! Vatsa täynnä jälkiruokaa myöten.

 Hyvän ruoan ja seuran äärellä aika vierähtää kuin siivillä. Paikka menee kiinni.

 Yksinäinen pikkurimylly puhuu sen puolesta, että hyvä oli ja vatsa on täynnä.

Yö saapuu ja aamulla päästään vihdoin maihin ja tutustumaan Tukholmaan.