torstai 23. kesäkuuta 2016

Hyvää juhannusta ja aurinkoista kesää!

Se on jälleen käsillä keskikesän juhla, juhannus. Toivotankin teille kaikille oikein ihanaa ja auringon täyteistä juhannusta!




Näiden juhannusruusukuvien myötä (jotka muuten kukkivat tänä vuonna jo toukokuun lopussa) blogi jää kesälomalle. Veneen köydet irtoavat tänään ja kotisatamaan palataan vasta viiden viikon päästä. Tavoitteena on Ruotsin rannikko, mutta se minne kesäkotimme meidät lopulta kuljettaa, nähdään matkan varrella. Esimakua siitä on nähtävissä reissun aikana Instagramissa =). Vene on blogivapaa alue, jolloin keskityn fiilistelemään, katselemaan uusia maisemia, lomailemaan ja tietenkin valokuvaamaan. Kun saavumme kotiin, tulee postauksia sitten sitäkin tiuhempaan tahtiin. Ihanaa juhannusta ja tapahtumarikasta kesää teille kaikille! Elokuussa palataan asiaan.

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Luontoretken väriksi muodostui keltainen

Vanhankaupunginselän pohjoisosassa on 316 hehtaarin alue joka kuuluu EU:n Natura 2000-luonnonsuojeluohjelmaan. 254 hehtaaria tästä alueesta on luonnonsuojelualuetta. Tällä alueella on havaittu pitkälti kolmatta sataa erilaista lintulajia. Paikalle kannattaa siis tulla vaikka vähän pidemmältäkin.




Juuri ennen luotopolun alkua on parikin punaista vajaa. Toisen seinustalla roikkui vanhoja pyydyksiä.




Luotopolku on osittain melko kosteaa, mutta se ei haittaa, sillä polkua seuraa hyvät pitkospuut. Täällä ihminen tuntee todella olevansa luonnon keskellä.




Ihastelimme matkalla tätä suloista sorsanpoikasta. Hän oli varsin viehättävän näköinen. Hieman minua suretti silti, sillä hänellä oli vähän hätä, että minne ihmeeseen se emo oikein on mennyt piiloon. Se uiskenteli vinhaa vauhtia edestakaisin ja huuteli äitiä (näin minä ainakin oletin, vaikka en sorsien kieltä vielä osaakaan =D). Toivottavasti emo löytyi.




Jatkoimme Kipparini kanssa matkaa pitkin pitkospuita. Kunnes seisahduin kuuntelemaan linnun ääntä jota en ollut koskaan aikaisemmin kuullut. Mikähän se mahtoi olla. Yritin katsella tarkkaan ympärilleni ruovikossa.




Sitten näin keltaisen pisteen kauempana ja sydämeni alkoi tykyttämään. Mikä ihme se tuo voisi olla. Lintu lähti lentoon ja lensi pois. No sainpahan hänestä edes yhden kuvan... 



... kunnes hetken päästä sama lintu lensi aivan minun eteeni. Nyt sydämmeni vasta takoikin ja kovaa! Oli tuulinen päivä ja lintu keinui tuulen mukana korrella. Kamera tarkensi välillä lintuun, välillä taustalla olevan talon seinään, ja taas lintuun ja seinään ja ja ja...sydämmeni hakkasi.


Onneksi sain sentään pari ihan kelvollista kuvaa. Sitruunavästäräkki! En ollut moista lintua ikinä koskaan nähnyt ja nyt kun näin, sain hänestä heti kuvan. Olin todella onneni kukkuloilla. Uskalsin taas hengittää =D.




Toinen retken keltainen kuvauskohde oli keltakurjen miekka, joita oli polun varrella runsaasti. Osa oli ehtinyt jo kukkia, mutta onneksi oli vielä hyviäkin yksilöitä tarjolla. Kaunis kukka  jonka löytää ravinteikkaista ja märistä paikoista.


Kipparini suunnitteli, että voisimme joku kerta herätä aikaisin ja tulla tänne koko päiväksi. Ottaisimme oikein eväät mukaan. Sopii minulle! Ne melkein kolmesataa lintulajia jäivät kovasti kiinnostamaan =D.

tiistai 21. kesäkuuta 2016

Vanhankaupungin lahdella

Sunnuntaina ajelimme Kipparini kanssa ulkoilemaan Vanhankaupungin lahdelle. Paikka on mitä mainioin viettää aikaa ulkona. Lähellä on myös ihana luontopolku. Vettä oli satanut melkoisesti koko viikonlopun. Vieläkään ei aurinko paistanut, mutta piti sentään taukoa sateen kanssa.

 



Punatiiliset rakennukset ovat aina yhtä kuvauksellisia. Koski kuohusi kovalla tohinalla ja sai aikaan melkoisen vesisumun.







Puistosta löytyi kuvanveistäjä Hannu Tapani Konttilasien tekemä patsas vuodelta 2014.  Patsas on tehty Helsingin perustajan Kustaa Vaasan nuorena menehtyneen vaimon Katariina Saksilaisen muistoksi. Minua alkoi kiinnostaa, että minkä ikäinen Katariina oli kuollessaan ja mitä hänelle oikein tapahtui.


Ja tällaista tarinaa hänestä netin syövereistä löytyi. Katariina oli naimisiin menessä ollut juuri ja juuri 18-vuotta. Hän meni naimisiin Kustaa Vaasan kanssa syntymäpäivänään. Vaan pitkään ei hän ehtinyt nauttia avioliitostaan, sillä tarina kertoo, että hän olisi saanut pahoinvointikohtauksen tanssiaisissa Tukholmassa. Hänen oletettiin olevan raskaana. Kohtauksen ansiosta hän joutui vuodelepoon ja sai komplikaatioita. Hän menehtyi lapsivuoteeseen päivää ennen kuin hän olisi täyttänyt 22-vuotta. Syntymätön lapsi kuoli hänen mukanaan. Kaikki tämä tapahtui 1500 luvulla. Jäin miettimään, että miksi kuvanveistäjä halusi tehdä hänestä patsaan 2014 vuonna?






Aikamme ihailtuamme kävimme vielä luontopolulla ja se retki osoittautuikin todella upeaksi. Näin ja kuvasin elämäni ensimmäisen kerran jotain, mitä en ollut koskaan aikaisemmin nähnyt. Mikä se oli, siitä lisää seuraavassa postauksessa. Instagramin seuraajat tietävätkin jo, mikä se oli =D.

maanantai 20. kesäkuuta 2016

Risti Louekarilla

Selailin lauantain sadepäivänä edellisvuoden valokuvia. Kyllä, emme olleet merellä, sillä viikonlopuksi oli luvattu about koko viikonlopun kestävää sadetta, ja sitä se todella oli. Valokuvien selailun lisäksi saimme kipparini kanssa viimein hankittua kunnon sadeasut koko venekunnalle. Olimme haaveilleet niistä jo useamman vuoden =D. Nyt saa sitten kesällä sataa, ei tunnu missään. Palataan niihin kuviin. Viime syksykesällä ajelimme merellä Espoon edustalla ja näin ensimmäisen kerran Louekarin puuttoman saaren. Sellaisia on merenrannat täynnä. Se mikä tästä saaresta tekee erityisen, on siellä oleva risti.


Risti alkoi kiinnostamaan minua kovasti ja onneksi Kipparini löysi siitä lisää tietoa netistä. Risti on tehty puusta ja lukemani tiedon mukaan siinä on joskus ollut ovaalin muotoinen muistolaatta. Laatassa on ollut kolmen vainajan nimet ja päivämäärä, joka oli heinäkuun lopulta vuodelta 1941. Sota-aikoja on tuolloin eletty.


Muistolaatta on poissa, harmi. Mitä sitten on oikein tapahtunut, että risti on pystytetty juuri tälle Louekarin saarelle? Sen kaltaista tietoa oli internetin syöverissä, että nimet olisivat kuuluneet kolmelle saksalaiselle lentokonepilotille. Tiedä sitten, että onko näin. Tässä kohtaa taitaa historia pitää salaisuutensa ja me voimme vain arvailla asian oikeaa laitaa.




Oli tarina mikä hyvänsä tälle karun kauniille ristille, kovasti se laittoi ajattelemaan. Keitä tuolloin on ollut liikkeellä? Onko saaristo näyttänyt silloinkin yhtä kauniilta? Onko sen kauneutta ennättänyt kukaan ihailemaan sodan tuoksennassa? Ja kuka vei muistolaatan? Vai irtosiko se vanhuuttaan ja tuuli huuhteli mereen. Risti sentään on vielä jäljellä muistuttamasta menneestä ajasta. Jos kenelläkään teistä on tästä rististä lisää tietoa, niin kuulisin todella mielelläni =).

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Uusi matkakumppani - Canon EOS M10

Kuten edellisessä postauksessa jo totesin, on loma meillä suorastaan jo ovella. Venettä pakkaillaan kuumeisesti, sillä meinaamme olla merellä viisi viikkoa. Kaikki terpeellinen pitäisi muistaa ottaa mukaan =D. Minulla kävi toissa viikolla aivan uskomattoman hyvä tuuri. Osallistuin Canonin järjestämään instawalkiin (katukuvakävely) ja osallistujien kesken järjestettiin valokuvakilpailu. Satuin voittamaan tuon kilpailun ja sain palkinnoksi Canon Eos M10 minijärjestelmä kameran ja Canon Shelpy CP910 valokuvatulostimen. Parasta tässä on se, että molemmista minulla on ollut edelliset versiot testissä ja molempiin olen ollut suunnattoman ihastunut. Ja nyt ne on minulla, molemmat! Kamera ratkaisi samalla yhden oleellisen haasteen, jota olen kokenut luontokuvauksessa. Välillä vaan on väärä putki kamerassa kiinni. Ja ylipäätään objektiivejä saa vaihtaa alvariinsa ellei päätä keskittyä vaikkapa macrokuvailuun. Silloin yleensä näkee jotain todella mielenkiintoista, johon tarvittaisiin pitkää objektiiviä. Nyt voin laittaa teleobjektiivin varsinaiseen järjestelmäkameraani kiinni ja ottaa laajakulmaa vaativat kuva uudella EOS M10 kamerallani. Se on niin pieni ja kevyt, että voi roikkua retkellä kaulassa mukana.




Kameraa löytyy sekä mustana, että valkoisena. Minä toivoin salaa saavani valkoisen ja yllätys oli iloinen kun juuri valkoinen tuli paketissa kotiin. Minijärkkärissä on se hyvä puoli, että sillä saa kuvattua RAW kuvia. Kamera on lisäksi todella helppo käyttää. Ainut pieni puute on, ettei kamerassa ole etsintä. Sellaisen kuitenkin voi hankkia siihen lisävarusteena jälkikäteen.


Kamerasta löytyy kattavasti monenlaisia kuvaustehosteita valmiina, joita on helppo hallita kameran kosketusnäytöltä. EOS M10 kamerassa on suuren järjestelmäkameran ominaisuudet pienessä koossa. Siihen on mahdollista ostaa EF-M vaihdettavia objektiivejä ja erillisen sovittimen avulla siihen käyvät kaikki muutkin Canonin objektiivit.


Kipparini käsitteli veneemme lattiaa, joten minut oli ulkoistettu laiturille. Mikäpä siellä oli istua aurinkoisella säällä uuden kameran kanssa =D. Räpsin kuvia ja huokailin onnellisena.


Cameran mukana tuli objektiivi EF-M 15-45mm f/3.5 - 6.3 IS STM joten zoomia siinä ei ollut kovinkaan paljoa. Testailin sitä tähän pääskyseen. Laajakulmaa sitten onkin mukavasti. Kameran on saatavana myös EF-M 55-200mm f/4.5-6.3 IS STM zoomi, joka tietenkin hieman minua polttelee. Sillä pärjäisi kaupunkikuvauksissa jo ihan mukavasti. Lisätietoa tästä ihanasta ja kompaktista kamerasta voit lukea valmistajan sivuilta täältä.


180 astetta kääntyvä kolmen tuuman intuitiivinen kosketusnäyttö mahdollistaa hyvin selvien ottamisen =D. Shelpy tulostimesta vielä sen verran, että se on niin näppärän pieni, että sen voi ottaa jopa veneelle mukaan, jos haluaa tulostella kuvia reissun päällä.

perjantai 17. kesäkuuta 2016

Kesäkosmetiikkaa

Olin tässä kevään aikana eräässä koulutuksessa työni puolesta ja samassa koulutuksessa oli mukana myös Berneriltä henkilö. Hänen kanssa tuli puheeksi, että Berner tekee paljon yhteistyötä kosmetiikka bloggaajien kanssa. Minähän en kuulu siihen joukkoon. Ymmärrän meikkaamisesta yhtä paljon kuin harakka hopealusikasta =D. Keskustelun aikana virisi kuitenkin muutama pointti myös minun blogini ympärille. Kosmetiikka, joka on tarpeellista ja hyväksi havaittua nimenomaan veneily- ja retkiolosuhteissa! Niinpä sain minäkin testipaketin, jonka kimpussa olemme olleet Juniorin kanssa kilpaa =D.


Tukka hyvin, kaikki hyvin! Minulla on sellaiset puolipitkät hiukset ja siihen on olemassa ihan mukavuus syy. Hätäponnari =D. Tuntuu että aamuisn ei ole aikaa värkätä hiusten kanssa. Ihailen kyllä aina muiden upeita leikkauksia ja kampauksia, mutta sitten muistan mitä se vaati. Vaikka en panostakkaan itse kapaukseen, haluan, että hiukset ovat puhtaat. Inhoan rasvalettiä ja sen tunnetta. Merellä ei välttämättä ole aina suihkua tarjolla, joten ratkaisu on ..... tadaa... kuivashamppoo! Oikeasti ihan mieletön keksintö ja monen venereissun pelastus. Herbina sarjasta löytyi loistava tuoteperhe, johon kuului kuivashamppoo, hiuskiinne ja muotovaahto punaherukan tuoksuisena. Tuoksu ei ole kovin vahva ja se oli ihana raikas.


Hajuherkille henkilöille tuotteita löytyy myös hajusteettomana. Hajusteettomat tuotteet ovat myös silloin hyviä, kun ei haluta sekoittaa monia tuoksuja sekaisin.




LV tuotteet sopivat herkkäihoisille koska ne eivät sisällä väriaineita ja ovat hajusteettomia. Hajusteeton tuote antaa tilaa kesän ja ennen kaikkea meren omille tuoksuille. Jälleen paljastus, olen todella, siis oikeasti todella laiska rasvaamaan itseäni. Ja jos saan sen aikaiseksi, niin tuotteen pitää vähintään imeytyä hyvin ja nopeasti. LV sarjasta löytyy kosteusvoide, jossa on aurinkokerroin 15 - erittäin hyvä ominaisuus merellä, jossa ei pääse pakoon aurinkoa. Ja kun sitä aurinkoa saa, niin kosteusvoidettakin tarvitaan. Välilä oikein naamaa kiristä ja se huutaa kosteutta. Ja kun tilanne on oikein paha, löytyy samasta sarjasta apu siihenkin, kasvoseerumi. Se on kosteuttava ja helposti imeytyvä joka rauhoittaa ja suojaa tehokkaasti ihoa. Tämä tuote tuntui todella hyvältä! Se käy myös laitettavaksi varsinaisen kosteusvoiteen alle.



Käsidesi on tarpeen niin retkellä, mökillä kuin veneellä. Aina ei pääse käsiä pesemään, joten käsidesi on oiva tuote. Pakkauskoko on järkevä, jolloin sen saa hyvin mukaan vaikkapa taskuun. LV tuotesarjassa oli myös yksi todella oiva tuote veneilijälle, misellivesi. Vaikka en juuri meikkaa, on päivän päätteeksi mukava pestä naama aurinkorasvasta, pölystä ym. kaikesta. Misellivesi on emulsiopohjainen ja se puhdistaa ja kosteuttaa sekä hoitaa ihoa, ilman vettä! Iho tuntuu puhtaalta ja raikkaalta. Tuote todella minun mieleen. Puhdistus vaahto puhdistaa kasvon meikit ja epäpuhtaudet hellävaraisesti. Tuote sisältä hoitavaa öljyä joten se säilyttää ihon luonnollisen kosteustasapainon. Tämä vaati vielä huuhtelun vedellä.





Paketissa oli mukana myös kaksi Herbinan Body Mistiä. Nämä tuotteet ilahduttivat kovasti ja Juniorin kanssa teimme niistä heti tasajaon. Minä sain Blue Lagon tuoksun ja Juniori halusi Paradise Passioni. Ihania tuoksuja olivat molemmat. Näitä on ihana suikutella saunan jälkeen koko vartalolle. Tuoksu on mukavan mieto. Ja jälleen kerran iso kiitos pakkauskoolle. Pullo mahtuu kätevästi toalettilaukkuun.




Vielä on yksi tuote esiteltävänä, nimittäin IsaDoran Quick Nail Polis Remover. Se puhdistaa kynsilakat ilman erillisiä vanulappuja. Sormi vain purkkiin, pientä pyöritystä ja lakka on poissa - kätevää! Juniori ennätti testaamaan tätä ja hän li todella innoissaan, hyvin toimi! Kyllä näiden tuotteiden kanssa kelpaa lähteä lomalle merelle. Hieman on uskomaton tunnelma, sillä loma alkaakin jo ensiviikolla. Loma, jota on suunniteltu talven pitkinä iltoina, on nyt todella lähellä.

Postaus on tehty yhteistyössä Bernerin kanssa, mutta mielipiteet ja kokemukset tuotteista ovat minun omiani.

tiistai 14. kesäkuuta 2016

Telakka

Lupasin viime postauksessa laittaa erikseen kuvia telakasta ja tässä niitä tulee. Canon instawalkissa kaikki kuvauspaikat olivat ihania, mutta jotenkin eniten minua inspiroi telakka. Johtuu varmasi siitä, että ei ole ennen tullut telakalla kuvattua =D. Keskustelimme tilaisuudessa muutamien kuvaajien kanssa mustavalkokuvista. Minä olin jotenkin unohtanut koko mustavalkokuvan. Telakan miljöö innosti jälleen kokeilemaan, millaisen tunnelman saisin kuviin.


Mitä mieltä olette? Minulle tulee mieleen joku vanha mustavalkoinen suomalainen elokuva. Kulman takana piileksi viinan salakuljettajat ja trokarit. Telakan pomo tulee kohta ja jakaa tilipussit, siis sellaiset oikeat, fyysiset pussit =D.




Vanhan tuntuisen kuvan paljastaa uudehkot veneet =D. Kun käsittelin kuvia mustavalkoiseksi, tajusin, että mustavalkoisessakin on todella paljon säätömahdollisuuksia, jotka vaikuttavat kuvan tunnelmaan. Jätin nämä kuvat mielestäni melko maltilliseksi. Kipinä jäi, joten kokeilen kyllä jatkossa uudelleen, mitä mustavalkoisuudesta saisi irti.




Mustavalkokuvien avulla ei tehdä kuvasta pelkästään vanhan näköistä. Sillä voidaan vaikuttaa kuvan tunnelmaan ihan muutenkin. Oiva tehokeino!




Takaisin värimaailmaan =).




Telakka tarjosi ihania uusia asioita kuvattavaksi. En olisi voinut kuvitellakaan etukäteen, miten kuvauksellinen paikka se oli.








Tänne pitää päästä kuvaamaan kyllä vielä joskus uudelleen. Missä paikoissa te tykkäättee kuvailla? Onko luonto-  henkilö- vai katukuvaus lähellä sydäntäsi? Itse tykkään kuvata melko monipuolisesti, mutta kaikkein lähinnä sydäntä on luonto- ja kaupunkikuvaus. Henkilöitä en osaa kerta kaikkiaan kuvata =D. Valokuvausharrastuksessa parasta kuitenkin on, että siinä voi kehittää itseään ihan jatkuvasti.