keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Kevää ensimmäinen aurinko

Meillä täällä Etelä-Suomessa kevät on jo niin pitkällä, että kevään toinenkin aurinko, voikukka on jo täydessä kukassa. Palataan silti vielä hieman taaksepäin ja ihastellaan kevään ensimmäistä aurinkoa, leskenlehteä. Kuvailin näitä leskenlehtiä macrolla pääsiäisenä ollessani Keski-Suomessa lomalla.




Leskenlehti on niin pesun kestävät kevään merkki, että se ilahduttaa joka kerta yhtä paljon. Joka ikinen kevät tulee näitä pieniä aurinkoja bongailtua pitkin tien pientareita. Perheen kesken pidetään jopa pientä leikkimielistä kisaa siitä, kuka meistä näkee leskenlehden ensimmäiseksi.


 

Otetaan tähän väliin hieman leskenlehtifaktaa. Kasvi on hyvin yleinen lähes koko Euroopassa. Leskenlehti kuuluu asterikasveihin (hmm.. todellakin, se muistuttaa hyvin paljon meriasteria, johon tutustuin kesällä 2013 Kasnäsissä). Kukinta alkaa jo huhtikuulla ja jatkuu aina toukokuun ajan.


Tiesitkö, että leskenlehtä on käytetty antiikin ajoista lähtien helpottamaan hengityselin sairauksia? Sitä on käytetty myös havoihin ja iho-oireisiin. Lehdistä on keitelty teetä. Sittemmin on kuitenkin todettu, että kasvi on myrkyllinen, joten ehkä tyydymme vain ihastelemaan sitä kasvupaikoilla. Kasvupaikat ovat muuten avoimia ja aurinkoisia paikkoja.




Tämä ihana kevään ensimmäinen kukkanen on se, jonka jokainen meistä oppii tuntemaan ensimmäisten joukossa. Tämä on myös ensimmäinen kukkanen, jonka varmasti jokainen äiti saa omalta lapselta rakkaudella poimittuna =).

Näiden pienten keltaisten aurinkojen myötä toivotan oikein mukavaa vapun aattoa teille kaikille!

perjantai 25. huhtikuuta 2014

Haaste ja eteenpäin

Sainpa pitkästä aikaa haasteen Maailaa linssin läpi blogin Susannalta jo ennen pääsiäistä. Nyt vasta ennätän perehtymään haasteeseen rauhassa pääsiäistohinan jälkeen =D.

Haasteen sisältö on seuraava:

1. Haastettu kertoo 11 asiaa itsestään.
2. Haastettu vastaa haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastettu keksii 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Haastettu valitsee 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Haastettu kertoo kenet on haastanut.

Haasteen tarkoituksena on löytää uusia blogeja ja tuoda esiin alle 200 lukijan blogeja.



11 asiaa minusta:

1. Olen kotoisin Keski-Suomesta ja muuttanut pääkaupunkiseudulle 1994. Olen viihtynyt täällä erittäin hyvin.
2. Olen soittanut huilua aina yhdeksänvuotiaasta asti. Rakastan musiikkia. Tällä hetkellä soittoharrastus on pienellä tauolla.
3. Olen intohimoinen merellä ja luonnossa liikkuja. Näistä asioista innoistun kunnolla vasta kun tapasin mieheni. Hän on vienyt minut näiden ihanien harrastusten äärelle.
4. Olen aina tykännyt valokuvista. Valokuvaamisesta innoistun 2004, jolloin hankin ensimmäisen digikamerani, sellainen pikkusen pokkarin. Innostus vain kasvoi ja sain vihdoin oman järkkärin pari vuotta sitten. Oman blogini myötä harrastus on saanut entistä enemmän tuulta alleen.
5.Olen luonteeltani hirmu kärsimätön. Odottaminen ja jonottaminen ei ole minun juttu, ei ollenkaan.
6. Haluan että jokaisella olisi maailmassa hyvä olla. Pidän toisten auttamisesta ja heikompien puolustamisesta..
7. Rakasta Italiaa. Opettelen italian kieltä, tykkään valmistaa italialaista ruokaa ja italialainen musiikki on aivan ihanaa!
8. Meillä on mieheni kanssa yksi, maailman ihanin tytär. Äidiksi tuleminen oli parasta ikinä.
9. Rakastan eläimiä, lähes kaikkia eläimiä. Meillä on ollut aikanaan oma koira. Tykkään puhua eläimille =).
10. Olen ollut saman työnantajan palveluksessa kohta 17 vuotta.
11.Haluan oppia valokuvaamaan, oikeasti =D. Harjoittelen tällä hetkellä kovasti ja etsin tietoa.



Ja tässä Susannan minulle esittämät kysymykset:

1. Mikä on lempivuorokaudenaikasi ja miksi?
Aamu. Olen aamu ihminen. Rakastan varsinkin kesäaamuisin herätä veneellä, käydä rannassa istuskelemassa ja katsomassa päivän nousua.

2. Mikä on lempivuodenaikasi ja miksi?
Ehdottomasti kevät ja kesä. Keväällä luonto herää henkiin ja kesällä aurinko hellii lämmöllä. Mutta laittaisin silti kevään edelle.

3. Mikä on lempivärisi?
Vaaleanpunainen ja tummansininen.

4. Sana, jota käytät blogissasi liian harvoin?
Tämä on haastava kysymys... mikähän se olisi... apua, en kyllä keksi!

5. Sana, jota käytät arjessasi liian harvoin?
Ehkä se on kiitos. Käytän sitä, mutta varmasti saisi käyttää vielä enemmän.

6. Milloin aloit kirjoittaa ensimmäistä blogiasi?
Minulla on tämä yksi ainoa blogi ja aloitin sen vuosi sitten helmikuussa. Pitkään mietin, että uskallanko, lukeeko kukaan jne. Onneksi tuli aloitettua, olen tykännyt kovasti!

7. Mikä on blogin kirjoittamisessa parasta ja miksi?
Blogin myötä olen saanut uusia upeita ystäviä. Samalla tulee dokumetoitua vuodenajan vaihteluita ja kesälomareissuja. Niihin voi itsekin palata aina aika ajoin uudelleen.

8. Mitä haluat oppia seuraavan viiden vuoden aikana ja miksi?
Italian kielen niin hyvin, että osaisin lukea hömppä romaanin italiaksi. Ja sitten se valokuvaus, että osaisin oikeasti ottaa hyviä kuvia, ehkä jopa myydä niitä.

9. Kumpi on enemmän sinun juttusi: meri vai järvi?
Tämä on jännittävä kysymys. Ennen se oli järvi, sillä olen sisäsuomesta kotoisin. Mutta mitä enemmän vietän aikaa merellä niin se on meri =D.

10. Kumpi on enemmän sinun juttusi: kaupunki vai umpiluonto?
Viihdyn kyllä hyvin kaupungissakin, mutta kyllä se on umpiluonto, ehdottomasti.

11. Jos saisit valita yhden ihmeen (toiveen), mikä se olisi?
Kai se olisi se perinteinen lottovoitto =D.



Tässä sitten 11 kysymystä, jotka laitan eteenpäin:

1. Mitä bloggaaminen on antanut sinulle?
2. Mikä innoitti aloittamaan blogin pitämisen?
3. Minkä kirjan olet lukenut viimeksi?
4. Minkä taidon haluaisit oppia?
5. Kumman valitset mielummin: Valkoinen vai musta?
6. Auringon lasku vai nousu?
7. Oletko luonto vai kaupunki ihminen?
8. Mikä tai kuka saa sinut iloiseksi?
9. Jos voittaisit lotossa 100.000 euroa, mitä tekisit rahoilla?
10. Mikä eläin haluaisit olla?
11.Mikä on mieleisesi vuoden aika ja miksi?


Haastan seuraavat 11 mukavaa blogia mukaan:

Lady Gracen blogikirja
Toinen jalka Italiassa
SAILventures
Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa?
Vikki kuvailee
Matkalla merenneidoksi
Puolimatruusi seilaa
Tuulian tarinoita
CurryKaneli
Purjeen viemää
Saaressa ja kaupungissa

Kuvitin tätä haastetta tänä keväänä ottamillani kuvilla linnuista =).

 

torstai 24. huhtikuuta 2014

Meriharakka

Lokkien lisäksi yksi ihan ykkös suosikkilintu minulle on meriharakka. En osaa sitä selittää, mutta aina kun näen meriharakan, tulen hyvälle tuulelle. Olen kotoisin Keski-Suomesta, joten pääsin tutustumaan tähän viehättävään lintuun vasta kun muutin tänne pääkaupunkiseudulle. Ja silloinkin vasta kun pääsin merelle kipparini kanssa. Ollessamme ilta-ajelulla, kipparini huomasi nämä lempi lintuni erään laiturin nokassa.


Nämä meriharakat olivat jo iltaunilla. Ajelimme varovasti vähän lähemmäksi (se liian lyhyt kameran objektiivi), etteivät häiriintyisi liiaksi.

Muistan oikein hyvin sen päivän, kun näin meriharakan ensimmäisen kerran.Olin ihan innoissani ja otettu. Enhän teinnyt moisen linnun olemassa olosta entuudestaan yhtään mitään.


Ensimmäinen heräili ja venytteli jalkojaan. Tosen pää on vielä povessa, untenmailla =D.

Meriharakat ovat majailleet aikaisemmin enimmäkseen ulkoluodoilla, mutta nykyään niitä näkee aina vain enemmän jopa ihan merenlähellä olevissa kaupungeissa.


Kaverikin heräilee katsomaan, että mitä täällä tapahtuu? Ja unien jälkeen venyttelyt, tottakai =).

Meriharakka tekee pesän ihan veden tuntumaan, vain muutaman metrin päähän vesirajasta. Erikoista on se, että ne munivat kolme munaa, joka on poikkeuksellinen määrä kahlaajille. Haudonta kestää noin neljä viikkoa ja molemmat osallistuvat urakkaan.


"Miksi et heti herättänyt ja kertonut että meillä on täällä vieraita!"


"Kato, osaan seistä yhdellä jalalla =D."


Sinne jäivät nämä suloiset meriharakat katselemaan jo illaksi vaihtuvaa päivää. Eivätkö olekkin suloisia nököttäjiä? Minä en saa näistä koskaan tarpeekseni, olen aina yhtä innoissani kun näen meriharakoita!

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Aavesaari

Merellä Espoon edustalla on paikka, jota kutsumme aavesaareksi (saaren oikea nimi on Södergadden). Nimitys meidän perheessä tulee siitä, että saaren ovat vallanneet merimetsot. Kaikki (ne muutama hassu) puut ovat pystyyn kuolleita ja kalliot täynnä sitä itseään.




Näin keväällä kyseisellä saarella on erityisen paljon merimetsoja. Tummina töröttävät metsot antavat paikalle entistä aavemaisemman tunnelman.






Puhumattakaan silloin, kun metsot lähtevät parvena lentoon! Tunnelma oli minusta suorastaan Alfred Hitchcockin ohjaamasta kauhuelokuvasta Linnut vuodelta 1963. Erona on vain se, että nämä linnut eivät hyökkää ihmisten kimppuun... onneksi =).


Pahoittelen kuvien huonoa laatua. Merellä kuvaamisessa on se haaste, että vaikka kohde pysyisikin paikoillaan, kuvaaja liikkuu =D. Päivänä, jolloin olimme kuvaamassa merellä, oli hieman tuulta ja se sai veneen keinumaan. Objektiivin kuvanvakain ei aina tahtonut pysyä perässä, kuvaajasta ja tarkennuskesta puhumattakaan.

Olen ollut aina sitä mieltä, että omistamani 70-300mm objektiivi on ihan riittävä. Minähän en ole mikään lintukuvaaja (omasta mielestäni). Kunnes eteeni tuli elämäni tilaisuus ja se valui läpi sormien juuri siksi, että minulla ei ollut pidempää putkea. En ole päässyt yli tästä vieläkään!


Siellä se istuu puussa, elämäni tilaisuus ottaa kunnon kuva merikotkasta! Jos kuvaa suurentaa enemmän, se ei ole tarkka. Kyllähän siitä selvän saa, että kotka se on, mutta hyvä kuva se ei ole. Joten haaveena hyvä kuva merikotkasta on edelleen totta. Ja tosi asia on, että kuvaan paljon lintuja merellä, vaikka en olekkaan mielestäni lintukuvaaja. Niitä nyt vain sattuu olemaan merellä paljon, niitä lintuja =D


Tässä elämäni tilaisuus kaartelee pois. Tapahtuneen jälkeen riensin Facebookin ryhmään valokuvaajien neuvola ja kysyi sieltä, että millainen yhdistelmä, harrastelijan kukkarolle sopiva, olisi auttanut minua tässä tapauksessa. Voin muuten suositella kyseistä yhteisöä, siltä saa aina hyviä neuvoja ja voi lueskella muiden pulmia ja saada niistä neuvoa myös itselle.




Tämä saari on aina yhtä vaikuttava näky kaikessa karuudessaan. Se on kokonaan merimetsojen valtakuntaa joka osaltaa tekee paikasta vaikuttavan.Täällä on aina mukava piipahtaa.

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Rauhallista pääsiäisen aikaa!

Pääsiäinen on kirkkovuoden vanhin ja tärkein juhla. Sitä vietetään Jeesuksen ylösnousemuksen juhlana.Tänään on pitkäperjantai, johon huipentuu pääsiäistä edeltävä hiljainen viikko.




Meidän juniori oli askarrellut koulussa tänävuona tällaisen söpön pupun vartioimaan pääsiäisruohoa =).


Suomen kielessä sanan pääsiäinen on keksinut Miael Agricola. Sana tarkoittaa paastosta pääsemistä. Paasto edeltää pääsiäistä ja kestää neljäkymmentä päivää. Monissa muissa kielissä sana pääsiäinen johdetaan hepreankielisestä sanasta Pesah.


Pääsiäiskoristeisiin kuuluu monenlaisia, on noitaa ja kanaa, on kissaa ja kukkoa, pääsiäismunia niin maalattuja kuin suklaisia. Ja sitten vielä pääsiäisruohot ja pajunkissat. Pääsiäinen on jotenkin niin kevään juhla kaikkine väreineen. Katselin viime viikolla kaupassa suklaamuna tarjontaa ja totesin sen olevan valtava. Lähdes jokaiselle satuhahmolle löytyy oma muna. Luulisi jokaiselle löytyvän mieluisa.




Tämä noita on mieheni lapsuudesta. Vanha nainen, paljon jo elämää nähnyt =D. Hän on tupsahtanut kissanssa kanssa Söderskärin majakka saarelle. Kissa on puolestaan juniorimme tuotoksia. Löytyykö teiltä vanhoja pääsiäiskoristeita? Lasten kanssa on mukava askarrella myös uusia korsteita. Ja eikös se munien maalaaminen vähän niinkuin kuulukkin pääsiäisperinteseen =D.






Kauniiden koristeiden lisäksi ihanaa on pääsiäisen aikana myös hyvä ruoka. Minä jo odotan että pääsen syömään mämmiä. Laitan siihen joukkoon vaniljakastiketta, nam! Miten teillä syödään mämmiä? Vai syödäänkö lainkaan? Mämmi on tuote, joka jakaa ihmisiä =).


Pääsiäisen ajan pitkät pyhät mahdollistavat myös sen, että on mukava mennä tapaamaan rakkaitaan vaikka vähän kauemmaksikin. Meidänkin perhe lähtee kohta ajelemaan kohti Keski-Suomea, jossa saamme viettää pääsiäisen pyhiä maalla yhdessä perheen kanssa.




torstai 17. huhtikuuta 2014

Ilta-ajelulla

Eilen veimme viimeisiä tavaroita veneelle.Silloin kuin on käytettävissä vähän tilaa, on erityisen tärkää, että jokaisella tavaralla on oma paikka ja että turhalla tavaralla ei paikkoja täytetä. Ilta oli aurinkoinen ja kaunis, joten päätimme lähteä ilta-ajelulle. Köydet irti ja menoksi!


Myös meidän merimuumi pääsi omalle tutulle paikalle, tähystämään merelle =). Muumista aikanaan makettu raha meni Pidä saaristo siistinä Ry:lle, eli hyvään tarkoitukseen. Muumi on matkannut meidän kanssa merellä jo useamman vuoden.




Suuntasimme merelle tutusti Suinonsalmen kautta. Olin ottanut järjestelmäkamerani tällä kerralla mukaan, sillä edellisellä ajelulla nähty määrä erilaisia lintuja jäi painamaan mieltä.




Rannan tuntumassa olevat rakennut, laiturit, rappuset, oikeastaan kaikki mikä liittyy saaristoon ja mökkeilyyn, on minusta kuvauksellista. Moni on panostanut siihen, että rakennukset ja laiturit sulautuvat kauniisti maisemaan.




Tiedättehän sen tunteen, kun menet vaikka kuinka monetta kertaa samasta paikasta, ja otat samoja kuvia, joita on kovalevy pullollaan jo ennestään... mutta kun ei vain voi itselleen mitään.... kamera laulaa =D. Ainoa perustelu itselle on se, että nämä ovat tästä paikasta otetut ensimmäiset kuvat... tänä vuonna =D.




Toinen haaste on se, että kallioisilta rannoilta otetut kuvat voisivat olla mistä tahansa saaristosta. Melko samanlaisilta näyttävät, mutta ei, kun ei voi pidätellä itseään.... taas kamera laulaa... ihana kallio, ihania kiviä!




Nyt tuli lähtö!






Varoitus: Näitä kuvia sitten riittää tänäkesänä. Merta, kiviä, kallioita, saaria, poijuja, merta, kiviä, kallioita, saaria, poijuja, merta, kiviä, kallioita, saaria, poijuja, merta, kiviä, kallioita, saaria, poijuja, merta...




En voi sille mitään, rakastan merta ja näitä maisemia.


Ilta oli myös lintujen osalta antoisa. Nähtiin vaikka mitä lajeja. Niistä lisää myöhemmin, sillä kuvia tuli... khömm... melko paljo. Hieman on vielä valittavaa. Vai mitä sanotte, puolitoista tuntia merellä ja 376 valokuvaa =D. Jos joku kameravalmistaja haluaa antaa kameran minulle rasitustestiin niin tänne vaan =D.



Vaikka linnuista tuleekin lisää myöhemmin, tämä joutsen oli vielä pakko laittaa mukaa. Hän uiskenteli niin nätisti merellä.

Keväistä kiirastorstaita teille kaikille!