sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Maalatut pääsiäismunat

Yksi suosituimmista pääsiäisen perinteistä on munien maalaaminen.


Tässä tyylinäytteitä Keski-Suomesta, jossa paikallinen kuvataide seura oli maalannut munia ja ripustanut ne kaupungille tuomaan pääsiäisiloa asukkaille.








Tässä minun suosikkini, onhan vaaleapunainen lempi värini =).


Maalattiinko teillä munia tänä pääsiäisenä?

Hyvää pääsiäistä!

perjantai 29. maaliskuuta 2013

Macro testauksia

Pitkäperjantai ja vapaata aikaa testailla omistamaani Canon Macro Lens EF-S 60mm f/2.8. Kamerana toimi Canonilta lainassa oleva EOS 650D järjestelmäkamera.






Onneksi oli ihana aurinkopaiste, oli kiva olla ulkon kuvailemassa. Pakkanen oli yön aikana tehnyt vielä taideteoksiaan.





Pitkäperjantan kunniaksi muutama kuva pääsiäistunnelmasta.












Keltainen tulilatva pääsiäisen väreissä =).


Mitä olisi pääsiäinen ilman pajunkissaa.

Menossa on myös toinen testi. Lomalla olisi mukava blokata tabletilla, mutta hakusessa on hyvä ohjelma, millä se onnistuisi. Bloggerin oma appsi osoittautui hieman kankeaksi. Mm. kuvan kokoa ei voinut muuttaa. Tämä on ensimmäinen postaus tabletilla ja ohjelmana BlogPost. Suht koht toimiva ratkaisu.

Aurinkoista pitkäperjantaita kaikille!

torstai 28. maaliskuuta 2013

Saavumme Helsinkiin

Saavumme Helsinkiin - vi anländer till Helsingfors.


Helsingin päärautatieasema on Helsingin tunnettu maamerkki, kohtaamispaikka ja pääkaupunkiseudun julkisen liikenteen keskipiste. Kaikki VR:n lähijunat ja Helsingin kaukojunat lähtevät rautatieasemalta. Asemalta lähtee päivittäin monia yhteyksiä ympäri Suomea ja myös Pietariin ja Moskovaan. Asemaa käyttää noin 200 000 matkustajaa päivässä. Asemalla on 19 laituriraidetta.
 

Tämän junan märäänpää on Pieksämäki.

 


Helsingin rautatieasemaa varten järjestettiin suunnittelukilpailu vuonna 1904. Voittajaksi valittiin 21 ehdotuksen joukosta Eliel Saarinen. Viidentoista vuoden rakennustyön jälkeen asema vihittiin käyttöön 5. maaliskuuta 1919.



Rakennusmateriaalina käytettiin julkisivuissa suomalaista graniittia. Rakennuksen tunnuksina toimivat kellotorni ja pääsisäänkäynnin lamppuja kannattelevat patsaat eli Emil Wikströmin suunnittelemat Lyhdynkantajat.






Veistosryhmä koostuu neljästä graniittisesta mieshahmosta, jotka kannattelevat maapallolamppuja. Jykeväleukaisilla hahmoilla on lihaksikas ylävartalo, mutta niiden alaosana on Eliel Saariselle tyypillisellä tavalla kuvioitu pylväselementti. Laajaan tietoisuuteen Lyhdynkantajat ovat tulleet nimellä "Kivimiehet" VR:n mainoskampanjan ansiosta.



Miesten hiukset on leikattu niin sanotun körttiläisen mallin mukaan. Hahmojen mallina sanotaan olleen 1800-luvun lopulla syntynyt torppari Jalmari Lehtinen. Graniittifiguurit on todennäköisesti tehty hankolaisessa Ab Granit Oy:ssä.


Myös Linnanmäen huvipuistoon on rakennettu mukaillut jäljennökset Lyhdynkantajat -veistoksista: siellä ne kannattelevat puistoa kattojen tasalla kiertävän yksiraiteisen maisemajunan kiskotusta.


Kivimiehet odottavat myös jo kesää =D.




Asemarakennukseen kuuluu kellotorni, jonka kellotaulun halkaisija on tasan 3 metriä. Minuuttiosoittimen pituus on 1,5 metriä ja paino 28 kg. Tuntiosoittimen pituus on 119 cm ja paino 60 kg. Kellotornissa on kuparikatto. Tornissa on yksi parveke joka suuntaan. Yleisöllä ei ole torniin pääsyä.


Näin pääsiäisen kynnyksellä rautatieasemalla on vilskettä. Pitkät pyhät innoittavat ihmisiä matkustamaan ja tapaamaan ystäviä, tuttavia, sukulaisia, kuka ketäkin. Mikäpä sen mukavampaa kuin nauttia pääsiäisen herkuista yhdessä ystävien kanssa!


Meidän perhe matkustaa pääsiäisen viettoon omalla autolla =).

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Ei polku tää vie mihinkään

Siellä missä kulkee ihmisiä samassa paikassa, syntyy polku, paljon käytetty kulku-ura. Monet suomen teistä on rakennettu vanhan polun päälle.


Joku saattaa eksyä elämässään väärälle polulle =D.







Eteenkin monista saarista löytyy luontopolku. Osa poluista voidaan päällystää laudoilla eli pitkospuilla hankalien maastojen, esim. kosteikkojen ylittämiseksi.




Polku esiintyy monissa lauluissa: Ei polku tää vie mihinkään..., mä näitä polkuja tallaan kai viimeiseen asti..., pieni polku metsän halki vie..., niin kuin muuttolinnun tie ain elon polku varnaan kotiin vie.., vaarallinen polku maailman askeleissa sekoaa..., nuo tähtien lyhdyt ne paikalle kutsuvat polkua valaisten..., vaikka polku pitkä on, kivinen ja kaita, korpi kolkko valoton ei se mitään haita... Tunnistitko laulut?


Polulla on helppo kulkea. Heinikkoisella polulla, eteenkin saaristossa, kannattaa varautua vaatetuksessa punkkien varalle.






Polulla, kuten elämässäkin saatta tulla mutkia matkaan =).

Mihin sinun polkusi vie tänään?

tiistai 26. maaliskuuta 2013

Café Merenneito

Eilisen postauksen päätteeksi kehuin hyvää kahvilaa jäällä kävelyn päätteeksi. Nyt myös kuvia Café Merenneidosta, joka löytyy Espoon Matinkylän rannasta. Kahvila on avoinna näin keväisin jopa joka päivä.




Takapuolen alle löytyy lämmintä.


Café Merenneidosta löytyy maisteltavaa vaativampaakin makuun ja valokoima on suuri niin juomien kuin maisteltavienkin suhteen. Pitkän kävelyn päätteeksi voi ottaa vaikka kupposen lämmintä keittoa. (Viereisessä pöydässä rouva sitä söi ja minulle iski annoskateus, vaikka hyvää oli tämäkin =D).











Kahvilan paikat ovat pääsääntöisesti ulkona.Mutta mikä onkaan sen ihanampaa, kuin nauttia kuumaa juomaa keväisessä auringonpaisteessa. Aurinko paistaa kahvilaan lähes koko päivän.


Paikka on ihana myös kesällä, sillä vieressä on hyvä hiekkaranta, jossa pienemmätkin voivat pulikoida matalassa rantavedessä. Paikalla on myös hyvä leikkipuisto. Vielä on vähän matkaa kesäisiin rantapäiviin =).

 
Café Merenneidon nettisivuille pääset tutustumaan tästä.


Matinkylän rannasta löytyy myös avantouinti paikka, mikäli kaipaa virskistystä. Sanovat, että avannossa uiminen on todella terveellistä, mutta minua ei kyllä kylmään veteen saa, ei kesällä eikä varsinkaan talvella =).

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Mieli merelle

Eilen oli palmusunnuntai ja ensimmäinen juhlapyhä joka on varma kevään merkki ja lupaa kesän lähestyvän. Ja siltä se tuntuikin, aurinko poistoi upeasti.


Pääkaupunkiseudulla asumisen yksi parhaimmistoa on meren läheisyys. Merestä pääsee nauttimaan niin kesällä kuin talvellakin. Kun jää kantaa, on kaikilla, myös heillä joilla ei ole omaa venettä, mahdollisuus päästä tutustumaan lähisaariin.


Retkelle voi lähteä vaikka koko päiväksi, sillä monissa saarissa pääsee paistamaan makkaraa.



Sain Canonilta lainaksi EOS 650D järjestelmäkameran, joka on astetta parempi kamera kuin omistamani EOS 550D. Kameraassa oli mukana objektiivi EFS 18-135mm, joka osoittautui oikein oivalliseksi kakkulaksi kuvatessa maisemia. Kaikki tämän postauksen kovat on otettu kyseisellä kameralla


Kävelimme Espoon Matinkylän rannasta jäitä pitkin Suomenojan satamaan katsastamaan olisiko siellä kahvila auki. Ei ollut, eikä ole ollut ilmeisesti koko talvena, sillä lumivalli ympäröi kahvilan tiukasti =).




Vielä saa aurinko paistaa ja ilma lämmetä, että päästään laskemaan veneet vesille. Osalla tosin jää laskuhommat väliin, sillä vene on ollut vesillä koko talven =D


En tiedä, mistä johtuu, mutta olen tykännyt aika poijuista. Niissä on jotain, en vain pysty sanomaan mitä =D.


Hetki menee vielä, että pääsee iroittamaan köydet!




Suomenojan satamassa varoiteltiin jo heikoista jäistä.




Kävin ihastelemassa yhteysalus Auroraa. Tällä pääsee kesällä retkelle lähisaariin pienellä hinnalla. Ei siis tarvitse omistaa omaa venettä kesälläkään, jotta voi nauttia merimaisemista.






Ei saa tehdä aaltoja =D


Testailen lainassa olevaa kameraa vielä pääsiäisen yli, joten palaan siihen ja kameran ominaisuuksiin vielä myöhemmin.


Suosittelen kaikille, jäällä on ihana tallustella auringon paisteessa. Ja Matinkylän rannasta löytyy kahvila, joka on varmasti auki, Cafe Merenneito. Sinne paistaa aurinko pitkin koko päivän ja kahvilassa on erittäin hyvät tarjoamiset. Löytyy makeaa ja suolaista jokaisen makuun lämpimän (jota voi terästää) tai kylmän juoman kera.