maanantai 30. syyskuuta 2013

Kohti Korpoströmiä

Viimeisenä iltana Kasnäsissä nousi mereltä käsin sumu. Ilma viileni heti huomattavasti. Sumua kesti koko yön ja vielä aamulla pitkään.


Aamu Kasnäsissä näytti tältä, ei siis ollut mitään kiirettä merelle. Söimme rauhassa aamupalan ja odottelimme sään selkenemistä.Niin vain sumu väistyi ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Lähtövalmistelut valmiiksi, köydet irti ja matkaan!


Olimme juuri päässeet Högsåran ohi, kun vastaan tuli jälleen sumuseinämä, auts! Uskokaa tai älkää, mutta tässä kuvassa näkyy saari. Tai siis näkyisi, jos ei olisi sumua. Tuuli oli lähes nollassa ja merenpinta rasvatyyni. Mistähän muuten tuokin sanonta tulee? Ei merellä ole mitään tekemistä rasvan kanssa vai onko?

Näin edettiin koko matka kohti Korppoota. Välillä sumuverho hieman hälveni ja sitten oli näkyvyys taas hetken miltein nollassa. Oli kyllä melko aavemainen tunnelma. Tämä oli minulle ensimmäinen kerta näin sakeassa sumussa.

Ja sitten se tapahtui! Yksi haaveistani kävi toteen!


Mieheni huudahti, että tuolla on hylkeitä!!! En ole vielä ikinä (ja tuskin tulen tätä ennätystä ihan heti lyömään) vaihtanut kameraan niin nopeasti objektiivia (tietystihän siinä oli väärä valmiiksi kiinni). Siis en meinanut uskoa silmiäni! Sydän hakkasi niin kovaa, että tuli melkein rinnasta ulos. Tätä hetkeä en unohda koskaan!


Hylkeitä oli todella monta, niitä oli lisää kauempana. Onneksi sumu hieman hälveni juuri tällä kohdalla, sillä muuten en olisi saanut niistä minkäänlaista kuvaa. Juniori ihasteli kiikareiden kanssa ja minä tähystin kameran kanssa. Olen ollut merellä kesäisin kohta 14 vuotta ja tämä oli ensimmäinen kerta. Katselimme pitkään heidän sukeltelua ja köllöttelyä.


Sumu kesti koko matkan Korpoströmiin saakka, eli matkalla ei tullut juurikaan muuta nähtyä kuin muutama aavemaisesti vastaan tuleva vene ja ne hylkeet (aah).


Korpostömin vierasvenesatamaan mahtuu noin 70 venettä. Sataman saunat, suihkut wc:t ja pyykkitupa oli uudistettu, joten paikat olivat todella siistit.




Aivan sataman tuntumassa (suorastaan laiturilla) on ravintola ja heti sen takana saaristolaiskauppa. Tämä tässä on satamakonttori. Konttorin kiinni olessa pystyi satamamaskun maksamaan ravintolaan.



Myös Korpoström on hyvä "huoltosatama". Täälläkin pääsee halutessaan valmiiseen pöytään nauttimaan hyvää ruokaa. Strandbodenista voi käydä ostamassa lisää ruoka- ym. tarvikkeita ja myös veneen voi tankata.




Kaupassa oli tuoretavarat houkuttelevasti esillä. Kaikkea tarvittavaa löytyi.




Satamasta oli mahdollista vuokrata pyörä. Korppoon keskutaan oli matkaa satamasta yhdeksän kilometriä. Mikäli ei halua mennä sinne pyörällä, pääsi matkaan myös bussilla. Päivän mittaan lähti useampi bussivuoro.


Korposrtöm on jälleen paikka, josta pääsevät nauttimaan myös muutkin kuin veneilijät. Täällä on Saaristokeskus, jossa hotellihuoneita ja itse keskuksesta löytyy nykyaikaiset kokoustamis fasiliteetit.


Tämä punainen mökki oli ilmeisesti kirjojenvaihtopiste. Ovet olivat avoimena ja seiniä kiertävät hyllyt täynnä kirjoja.




Sataman tuntumassa oli myös paikallisten asukkaiden oma venesatama.








Sataman läheisyydestä löytyi viehtäviä rakennuksia. Kasokaapa miten ihana yläkerran pyöreä ikkuna ja siellä teekannu =). Nätti yksityiskohta.





Eikö olekkin hauska yksityisestä alueesta ilmoittava kyltti!


Pienellä mäellä, hieman puiden siimeksestä löytyi tuulimylly.


Korposrtömin satama oli vierailun arvoinen paikka. Pieni miinus tulee siitä (ja senkin tekevät veneilijät itse), että satama sijaitsee väylän varrella, jossa toki on ilmoitettu nopeusrajoitus, mutta siitä huolimatta osa posotti melko kovaa vauhtia ohi. Välillä ei meinannut pysyä perunat kattilassa, kun aallot löivät veneen kylkeen. Nopeusrajoituksilla on siis oikeasti merkitystä, niitä noudattamalla lisätään satamassa olevien viihtyisyyttä. Ja jokainen meistä veneilijöistä on aina vuorollaan siellä satamassa =).




Illan mittaan sumu nousi jälleen. Se vyöryi mereltä ja kietoi maiseman aavemaiseen vaippaansa. Oli jännittävää katsella, kuinka se nielaisi veneitä hellään huomaansa.Korpoströmin vierasvenesatamasta ja Saaristokeskuksesta pääset lukemaan lisää netistä tästä.

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

UUSI KUVAKULMA - haaste

Ennen kuin jatkamme kesälomareissuamme, otetaan tähän väliin haastepostaus.

Sain jokunen aika sitten CurryKanelilta haasteen, joka on lähtöisin Kotila-blogista. Kiitos CurryKaneli haasteesta =).

KOTILA -blogin UUSI KUVAKULMA -haaste on seuraavanlainen:

- Ota valokuva tai useampikin kodistasi, tai muusta blogisi aihepiiriin liittyvästä, tällä kertaa jostakin sellaisesta kuvakulmasta tai yksityiskohdasta, jota blogissasi ei ole ennen nähty.
- Kiitä sitä bloggaria, jolta olet haasteen saanut ja käy laittamassa linkki postaukseesi myös KOTILA -blogiin (kotilablogi.blogspot.fi).
- Laita haaste eteenpäin viidelle bloggarille.
- Have fun!

Ja sitten miettimään, että mitä ihmettä kuvaisin. Kodistani en juurikaan ole kuvia vielä koskaan blogiini laittanut. Blogini aihepiirit liittyvät melkolailla merellä olemiseen (ainakin kesäisin), joten sieltä se idea sitten lähti. Koska rakastan kaikkea merellistä ja ennen kaikkea majakoita ja kiviä niin niitä löytyy meidän kodistakin (yllätys yllätys).


Tämä majakka on pienoismalli Isokarista. Olen saanut sen mieheltäni syntymäpäivälahjaksi. Hän todella tietää, että olen ihan majakkahullu ihminen =). Näitä kiviä puolestaan on tullut kannettua paikasta jos mistä. Jussaröstä tuli kiviä mukaan niin paljon, että ei menannut housut pysyä jalassa, jokainen tasku täynnä kiviä =D.




Tämä puolestaan lähti mukaan muistoksi tänäkesänä Söderskäristä. Tässä näkyy majakan alkuperäinen väritys.


Tykkään myös todella paljon kynttilöistä. Tämän tuikkualustan ostin jokin aika sitten eräästä merellisiä tuotteita myyvästä kaupasta (rehellisyyden nimissä, minulla ei ole mitän hajua, mikä kaupan nimi oli). Vene on rantautunut hyllyn päällä kalliolle =).


Muumit ovat myös lähellä sydäntäni ja ennen kaikkea Tuutikki. Tämän Arabian valmistaman Tuutikin olen myös saanut mieheltäni lahjaksi. Ja minnekkäs se sopisi paremmin kuin majakkasaarelle. Miellä on ikkunoiden välissä hyvin tilaa, joten tämä sommitelma koristaa olohuoneen ikkunan välissä. Takana parvekkeella näkyy tämän kesän ostos vanhantavaran kaupasta Nauvosta, myrskylyhyty. Siitä oli tehty sähköinen versio, mutta mieheni purki sen ja nyt lyhty on palautettu alkuperäiseen tarkoitukseen.

Haaste olisi mukava heittää niin monelle bloggaajalle, mutta jos kerran vain viisi saa laittaa eteenpäin, niin uusia kuvakulmia pääsevät miettimään seuraavat blogaajat:

Merenneito blogista Matkalla merenneidoksi
Ammari blogista Saaressa ja kaupungissa
Elli-Jasmiini blogista Lady Gracen blokikirja
Ansku blogista Tuulta ja tyrskyä
Nonna blogista Pearly White.

Ihanaa sunnuntaita kaikille!






lauantai 28. syyskuuta 2013

Kasnäsin kallioilla

Luontokeskus Sinisimpukan geologinen luontopolku oli todellinen elämys tällaiselle kivihullulle ihmisiselle. Kalliot ja maisemat olivat aivan upeat ja päivän kruunasi kaunis auringon paiste. Meri kimmelsi ympärillä. Toivottavasti saan tuotua teille edes hitusen siitä tunnelmasta jonka koin. Minuun nämä kalliot amtoivat todellisen elämyksen!


Sen lisäksi, että polku oli hyvin merkitty, se oli myös helppo kulkuinen. Tämä luontopolku erosi perinteisistä poluista siinä, että täällä esiteltiin geologiaa, eli pysyttiin kalliolla ja kivien äärellä, ihanaa!


Tämä tässä on ajan hammas. Kivilajien erilainen kemiallinen koostumus selitää sen, miksi ne rappeutuvat eri nopeudella. Tässä tumma muuttunut amfiboliitti on rapautunut enemmän kuin sen ympärillä olevat kovemmat ja vaalemammat graniitti juovat.


Sitä luuisi, että kivi on materiaalina kova, mutta myös sillä on omat heikot kohtansa. Kävin aikanaan kivenhionnan kurssilla ja siellä opin, että jos kivi on huokoinen (eli märkä kivi kuivuu nopeasti kun siihen puhaltaa) voi sen saada vaikka käsillä poikki (kurssin opettaja sai, minä en =). Kivi on materiaalina todella mielenkiintoinen!





Nämä olivat sellaisia maisemia, että huokailin ja ihastelin kameran kanssa. Olin välillä sellälläni, välillä mahallani ja välillä konttasin pylly pystyssä. Sellaista se kuvaaminen on kun etsii kuvakulmia =D.


Minua on aina viehättänyt se, miten kalliollakin ja sen koloissa voi kasvaa vaikka mitä. Luonto on ihmeellinen.






 Kalliolla pääsin tutustumaan meriasteriin.


Meriasteri on sinipunakukkainen asterikasvi joka viihtyy merenrannoilla ja aroalueilla. Se on suomessa hyvin tavanomainen rannikoiden laji. Meriasteri on kaksivuotinen tai lyhytikäisesti monivuotinen ja kasvaa 10-60 cm korkeaksi.



Minusta tämä oli hauskan näköinen kukka.






Voitteko kuvitella, että Kasnäsissä on kauan aikaa sitten ollut tulivuoren purkaus?! Luontopolulta löytyi geologiasta kertovia esittelytauluja, josta myös tämä tieto löytyi. Kivien maailma on todella kiehtovaa.






Joko tuntuu siltä, että on oltu tarpeeksi "kivikaudella" =D. En voi sille mitään, mutta kalliot ja kivet ovat vain niin ihania. Voisin kävellä ja istuskella niillä vaikka kuinka pitkään. Pitkän aurinkoisen päivän jälkeen ne ovat lämpimiä ja puolestaan kylmällä kylmiä. Märkä kivi loistaa väreissä kun puolestaan kuivana se kätkee värinsä. Kivestä on moneksi =)