maanantai 23. toukokuuta 2016

Pääskysestä ei päivääkään


Kesän lähestymistä on kautta aikojen seurattu muuttolintujen saapumisella. Peipot antavat jo pienen lupausken kesästä. Västäräkkien myötä kesä on jo ovella. Ja sitten ne saapuvat, haarapääskyt! Silloin se on kesä. Pääskyt olivat saapuneet myös meidän venesatamaan ja voi miten ihanaa oli kuunnella heidän viserrystä. Paljon oli asiaa kerrottavana.


Tuuli tuivertaa hieman höyheniä.





Pääskyt olivat jostain syystä todella kesyjä. Sain mennä kameriani kanssa ihan lähelle heitä, eivätkä he olleet moksiskaan. Tiesittekö muuten, että haarapääsky on Viron kansallislintu? 




Minä kävin hänen kanssa keskustelun (kyllä, puhun eläinten kanssa hyvin usein), että mistä kaukaa sitä on tultu. Pääsky vastasi kun minä häneltä asioita kyselin. Oltaisiin vain tarvittu suomi-pääsky-suomi sanakirja, jotta olisin saanut selvää. Kovasti hänellä kuitenkin minulle oli asiaa =D.


Pääskyistä minulle tulee aina mieleeni mummola. Siellä niitä oli lapsuuteni kesissä valtavasti. He pesivät aitan kuistin parrun päällä. Kun meni aittaan, piti varoa, ettei saanut pääskystä päähän =D. Loppukesästä he kokoontuivat sähkölangoille, ennen kuin lähtivät muuttomatkalle. Silloin iski aina haikeus, että kesä on ohi.


"Heippa" ja hyvää alkavaa kesäistä viikkoa teille kaikille!

perjantai 20. toukokuuta 2016

Suomenojan "vauvauutisia"

Kävin eilen katsastamassa, että joko on poikasia kuoriutunut Suomenojan lintujärvellä. Edellisen vierailun aikana oli ollut pesänrakennuspuuhat ahkerasti työnalla.


Mitkä ovat teille ne merkit, joista voi päätellä että on kesä? Minulle ne ovat haarapääskyt ja kun tuomi kukkii. Pääskyjä pääsin ihailemaan jo pari viikkoa sitten Jussarössä ja tuomi on kukassa tällä hetkellä komeasti. Eli se on kesä!


Räkättirasta tuli kuvattavaksi ihan väkisin, joten pitihän hänen uljas profiili ikuistaa =D.


 Harmaasorsa tuli myös ikuistettavaksi kameran eteen.


Tällä kerralla myös lapasorsapoika oli vähän lähempänä. On sillä iso nokka =D.




Ennätin jo ajatella, ettei poikasia olisi vielä, mutta sitten melkein törmäsin tähän sorsaperheeseen! Heillä oli lepohetki menossa. Niin ihanaa on uinahtaa oman äidin kainaloon. Tästä se uusi elämä alkaa.




Pienen matkan päästä tuli vastaan telkkäpoikue. Äiti sukelteli ahkerasti ja pörröiset poikaset pompottelivat veden väreilyn mukaan. Niin suloisia karvapalleroita!






Jatkoin matkaa ja jännityksellä odotin, että olisiko nokikananan pesässä jo tapahtunut iloinen perhetapahtuma? Hetken päästä näkyi pieniä suloisia nokikanan poikasia puskassa =D. 




"Kato sisko, mä lähden kohta lentoon!"




Punasotkat olivat myös tällä kerralla hieman lähempänä. Kaunis lintu kerrassaan!




Naurulokilla oli sanansa sanottavana tästä kaikesta =D.


Suomenojan lintujärvi tarjoaa joka kerta yhtä upeita luontoelämyksiä. Pieni, mutta elämää sykkivä paikka. Nyt tapahtuu luonnossa niin paljon, ettei meinaa perässä pysyä. Katselkaa ympärille ja havannoikaa, sillä pian ollaan taas siinä ajassa kun alkaa lehdet kellastua ja syksy tekee tuloaa. Nautitaan jokaisesta päivästä ja jokaisesta hetkestä täysin rinnoin! Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikilee! Tarkkailkaa luontoa =).

maanantai 16. toukokuuta 2016

Jussarön monimuotoinen luonto

Jussarön saarella kiertää luontopolku, joka jakautuu kolmeen osaan. Tarvittaessa voit kiertää lyhyemmän lenkin, keskikokoisen tai halutessasi koko luontopolun. Itse suosittelen koluamaan kaikki paikat, sillä saari kätkee sisäänsä mitä monimuotoisemman luontoelämyksen.



Luontopolku on helppo kulkea. Kun lähdetään vanhan luotsin talon pihalta päästään heti metsään. Rautamalmikaivantojan on tehty aikanaan avolouhoksina, joita pääsee ihmettelemään ensimmäisenä. Kaivannot saattoivat olla lähes 50 metriä syviä ja sieltä nostettiin malmia hevosen ja vinssin voimin.


Luontopolut ovat merkitty eri väreillä. Punainen on kaikkein lyhin ja keltainen pisin. Polun varrelle on pystytetty pieniä infotauluja kertamaan saaren mielenkiintoisesta historiasta ja upeasta luonnosta.






Naava kertoo aina puhtaasta ilmasta.


Koska päivä oli aurinkoinen olivat perhosetkin liikkeellä. Yllä pikkuruinen, mutta kauniin värinen kangasperhonen. Alla tuttu "sinisilmä" neitoperhonen.


Hetken päästä punainen luontopolku erkanee ja ketainen sekä vihreä jatkavat eteenpäin. Tämä matkan varrelle osuu mm. lintutorni, josta on mahdollista nähdä itse Jussarön majakka. Keltainen reitti palaa veneveistämöltä takaisin vieravenesatamaan kun puolestaan vihreä jatkaa matkaa vielä upealle Ironbeacille. Kannattaa käydä ehdottomasti katsastamassa.


Veneveistämön oikealta puolelta lähtee tie, joka johtaa merivartioasemalle. Merivartioasema perustettiin Jussarön saarelle 1930. Sen tehtävänä oli rajavalvonta ja meripelastustoiminta. Marraskuussa 2011 merivartiosaema lopetettiin. Yleisöllä on mahdollisuus päästä katsomaan täältä upeita merellisiä maisemia. 




Merivartioasemalta näkyy myös Jussarön majakka. Ensimmäinen majakka oli rakennettu 1881 ja se sijaitsi Jussarön saarella. Majakan paikaksi valittiin tuolloin saariryhmän suurin saari, jotta myös majakanvartijoiden asumukset mahtuvat samalle saarelle. Ajanmyötä kuitenkin todellttiin että majakan sijainti oli huono, sillä lähellä sijaitsi magneettinen häiriöalue. Magneettisuuden voima oli niin suuri, että se häiritsi laivojen kopassien toimintaa. 1922 päätettiin vanha majakka korvata uudella majakalla ja se sijoitettiin Sundharun saarelle. Saari sijaitsee Jussarön saaresta noin neljä kilometriä etelään.1940 vanha majakka räjäytettiin ja sen perustuksille rakennettiin nykyinen merivartioasema.


Saarella sijaitsevat bunkkerit kertova omaa tarinaa saaren sota-ajan historiasta.






Kun luontopolkua jatketaan vielä viimeinen vihreä osio, saavutaan saaren todella upealle Ironbeachille. Ranta on sekoitus ihania kiviä ja todella erikoisen väristä hienoa hiekkaa. Jussarön saarella kasvaa harvinainen meriotakilokki. Nyt ne eivät olleet vielä nousseet esiin, mutta olen nähnyt niitä aikaisemmin käydessäni heinäkuunlopulla saaressa.






Joutsenet olivat tepastelleet rannalla =D.


Kunnon tuulella rannan kallioihin käy komeat tyrskyt. Olen päässyt kuvailemaan niitä aikaisemmilla kerroilla. Nyt oli tyyni päivä ja meri oli rauhallinen.




Joku oli tehnyt rannalle tämän kauniin kivimuodostelman. Ketähän hänellä on ikävä? Jäin samalla miettimään ikävää ja sen olomuotoja. Ensin on kova ikävä esimerkiksi edesmenneitä rakkaita. mutta sitten ikävä hieman helpottaa, mutta ei lopu koskaan kokonaan.






Ironbeachin jälkeen tulee todella upea kalliopoukama. Täällä on ihana istuskella ja katsella merelle. Jussarö on paikka, jossa voi nähdä todella varmasti merikotkan. Kotka lensi kaksi kertaa todella läheltä minua, mutta kamerassa oli tietysti väärä objektiivi kiinni. Tyydyin katselemaan ja ihailemaan häntä ilman valokuvaa.






Pääsin kuvaamaan peipon saarella. Satamassa saimme kuunnella kuinka haarapääskyt visersivät. Voi miten mukavalta se kuullostikaan, sillä sehän tarkoittaa, että nyt on kesä!


Jussarössä oli mielettömän paljon valkovuokkoja. Toivottavasti sain välitettyä teille edes hitusen sitä kauneutta, mitä tämä saari kätkee sisäänsä. Meidän venekunnalle tämä paikka on yksi parhaista retkikohteista.