torstai 13. huhtikuuta 2017

Stora Herrö - veneilykausi alkoi!

Kun olimme palanneet kotiin Thaimaan lomalta, alkoi heti veneen kunnostus. Kevät oli jo pitkällä! Tänä keväänä ei ollut paljoakaan hommia. Herättelimme myrkkymaalin veneen pohjasta, sekä pesimme ja vahasimme veneen kyljet. Sisätilojen siivouksen teen mielelläni vasta sitten kun vene on vesillä, sillä pukkien päällä, vallankin tuulella, se hieman huojuu.


Eilen oli sitten se koko talven pitkään odotettu päivä. Vene laskettiin vesille! Luottolaskijamme piipahti satamassa ja niks naks oli vene vesillä. Ihan ei vieläkään ole mennyt minulle tajuntaan, että oikeastiko se kausi alkoi nyt? Vaikka kevään merkkejä on ollut paljon, en meinaa millään ymmärtää, että talvi on tosiaan ohi =D. Oikeastaan täällä Etelä-Suomessa ei oikein ollut mitään talvea, vaan vettä ja lunta tuli vuoron perään muutaman auringon täytteisen päivän siivittämänä. Muistan vain yhtenä päivänä olleen pakkasta kaksikymmentä astetta ja se oli loppiainen.


Talven seisomisen jälkeen koneelle tekee hyvää saada vähän kyytiä, joten lähdimme Kipparini ideasta pitkästä aikaa käymään Stora Herrössä. Mukaan lähti tietenkin makkaraa. Mikäs saaressa maistuisi paremmalta kuin juuri grillattu makkara. Veneestä puuttuu vielä suurin osa tavaroista, joten myös poijuhaka oli vielä varastossa. Laitoimme veneen kiinni poikkeuksellisesti saaristovenelaituriin, koska tiesimme, että ne eivät liikennöi vielä. Saaristovenelaituriin EI pysäköidä niiden sesonkiaikana.






Stora Herrö kuuluu Espoon ulkoilusaariin. Saaren luonto on monipuolinen ja sieltä löytyy myös lintutorni. Lintuja merellä olikin todella paljon. Olin ilahtunut, sillä näimme ison parven alleja melko lähellä meidän satamaa. Niin lähellä en ole vielä koskaan niitä nähnyt. Lisäksi merellä oli monia haahka pariskuntia. Omassa satamassa olen ihastellut isokoskelo pariskuntaa ja paria joutsenta. Kyllä kevät on niin parasta aikaa tarkkailla lintuja =).


Saaren grillipaikalla oli kuivia puita tarjolla. Kirves oli laitettu vaierilla kiinni, joka oli todella hyvä idea. Sillä monista saarista heitellään iso määrä kirveitä mereen! Miettikää, ketä ne siellä hyödyttää? Miksi osa ihmisistä käyttää meille annettuja etuja väärin. Heillekin kirves olisi paljon hyödyllisempi liiterin edessä kuin siellä meressä. 





Kippari laittoi tulet ja pian oli hiillos valmiina makkaran paistoon.


Veneilykauden 2017 ensimmäiset grillatut makkarat!


Joku oli päässyt eroon höyhenistään saaressa =D. 


Stora Herrön vierasvenelaiturissa näkyi olevan kuusi poijua. Yksi niistä ui niin syvällä, että juuri ja juuri oli kiinnityslenkki pinnalla. Oman veneen lisäksi, saarella saa myös telttailla. Tämä on oivallinen retkikohde vaikka et omistaisikaan omaa venettä. Saaristoveneellä vain saareen ja telttailemaan. Mukavaa tässä on vielä se, että kohde sijaitsee lähellä Espoota. Ei tarvitse lähteä merta edemmäksi retkelle =).






Täytyy kyllä sanoa, että oli  a i v a n  ihanaa olla taas merellä! Ja parasta tässä kaikessa on se, että koko veneilykausi on vielä edessä. Jännää oli myös se, että sitä osasi toimia veneen kanssa ihan kuin mitään talvea ei olisi välissä ollutkaan. Ihan kuin viikko sitten olisimme lopettanet edellisen kauden. Kyllä tuo aikakäsite on jännittävä =D.


Uimaan ei tehnyt vielä mieli, sillä merivesi oli kaksi astetta lämmintä =D. 


Tästä se sitten alkaa myös blogi heräillä pikku hiljaa jälleen merellisten postausten pariin.Itsellekkin on tässä vaiheessa vielä yllätys, että mitä kaikkea kivaa tämä kausi tuokaan tullessaan. Puolen vuoden päästä ollaan sen suhteen viisaampia =D.

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Coconut Beach - Khao Lak Thaimaa

Kaksi viimeistä lomapäivää vietimme aivan ihanalla rannalla (yhdessä niistä monista). Olimme saaneet ystäviltä suosituksen tästä rannasta, joten pitihän se kokea. Otimme taksin ja ajoimme Coconut Beachille koko päiväsi. Lähdimme ajoissa matkaan, jotta saisimme käyttöön rantatuolit.








Coconut Beachillä oli Boatyard ravintola. Rantatuolipari maksoi 200 bathia, paisi jos lounasti ravintolassa, sai tuolit käyttöön veloituksetta. Tällaisessa paikassa on aivan ihanaa viettää päivää. Hyvä ranta, aurinkoa, hyvää ruokaa ja juomaa aivan vieressä, sekä vessat. Tällä rannalla ei ollut aivan niin isoja aaltoja kuin oli meidän oman hotellin rannalla, joten senkin puoleen tykkäsimme olla kovasti täällä.


Löhösin auringossa ja luin kirjaa. Välillä kävin lillumassa meressä ja taas löhösin ja luin kirjaa.


Ja kun olimme tarpeeksi uineet ja ottaneet aurinkoa, kävimme välillä syömässä ja jatkoimme taas. Tätä oli loma!









Ihastelin rannalla olevia pikku rapujen tekemiä hiekkapalleroita. Aamulla kun tulimme rannalle, se oli laskuveden jälkeen ihan sieleä. Ei mennyt kauaa, kun ranta oli täynnä näitä pieniä hiekkapalleroita =D.


Jotta kaksi viimeistä päivää ei olisi mennyt ihan makoiluksi, kävelimme Kipparini ehdotuksesta rantaa eteenpäin.





Matkan varrella näimme näitä ihastuttavia kukkia hiekalla.






Joku oli tehnyt kaunita riipuksia simpukoista ja muista luonnon tuotteista.






 Isommat ravut jättävät rannalle hauskoja jälkiä. Alimman kuvan perusteella oli rannalla ollut varsinaiset kokoontumisajot =D.




Kävelimme White Sand Beachin ohi. Moni kehui myös tätä paikkaa. Ja kivaltahan täälläkin näytti. Samalla tavalla löytyi ravintola ihan vierestä ja paljon rantatuoleja.




Kaikki kiva loppuu aikanaan ja niin loppui myös meidän loma. Todella haikein mielin lähdimme kotiin, sillä olisimme voineet mainiosti jatkaa lomailua vielä vaikka kuinka kauan. Kipparini kanssa haaveilimme, että sitten kun jäämme eläkkeelle niin tänne tullaa kyllä pariksi kuukaudeksi kerrallaan. No, muutama vuosi menee vielä siihen eläkkeeseen =D.

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Khao Lak - Thaimaa

Nyt kun olette selvinneet retkipostauksista, niin otetaan muutama sana ja kuva itse
lomakohteestamme - Khao Lakista. Kaikki tuntevat paikan varmasti, jos ei muusta, niin vuoden 2004 tsunami katastrofista. Kyseisestä tapahtumasta on kulunut nyt yli kymmenen vuotta ja paikka on jälleen rakennettu täysin. Minä en huomannut tsunamista mitään muita merkkejä (tai sitten olen ihan sokea), kuin muistomerkkejä, jotka on jätetty kertomaan jälkipolville tuosta kohtaa historiaa.



Khao Lak koostuu pitkistä hiekkarannoista ja useammasta kylästä. Kylät ovat saaneet nimensä aina sen vieressä olevan ranta-alueen mukaan. Meidän hotelli sijaitsi Bang Niang Beachillä. Samassa kylässä sijaitsi tämä tsunamimuistomerkki, joka kertoi Tsunami museon paikasta. Nyt kun kerta olimme Khao Lakissa, koin jotenkin tosi tärkeäksi käydä tuolla tsunamimuseossa. Ihan vain kunnioittaakseni mm. niitä lukuisia suomalaisia, jotka menehtyivät tuossa onnettomuudessa. Museossa ei saanut kuvata, joten sieltä ei ole kuvia esittää. Sinällään museo koostui enimmäkseen muutamista valokuvista ja videoista. Lisäksi siellä kerrottiin, miten tsunami sai alkunsa ja kuinka kaikki tapahtui 26.12.2004.



 


Tsunamimuseon edessä aukiolla oli nähtävä tämä komea poliisivene, jonka tsunami kuljetti mereltä aina yli kahden kilometrin päähän mereltä mantereelle. Laiva on jätetty muistoksi tapahtuneesta niille sijoilleen. Kapteenin lisäsi laivassa oli kymmenen hengen miehistö joista vain yksi menehtyi tsunamissa. 






Krabin lentokentältä oli matkaa 132 kilometriä. Siksi vietimme bussin kyydissä mennen tullen kolme tuntia pienen pysähdyksen kera. Khao Lak on paikka, jota voin suositella lämpimästi rantaelämästä pitävälle, sillä upeita hiekkarantoja on kilometri tolkulla. Rannat ovat täynnä hienoa hiekkaa ja uimamahdollisuuden ovat loistavat. Lisäksi tältä puolelta Thaimaata puuttuvat merestä polttavat meduusat.




Khao Laksta löytyi myös majakka ja sekös majakkahullua ilahdutti valtavasti! Kävelimme eräänä iltapäivänä oman hotellin rannalta muutaman rannan läpi ihastelemaan tätä majakkaa auringonlaskun ajaksi. Meillä kävi hyvä tuuri, sillä silloin sattui olemaan laskuveden aika, ja pystyimme tulemaan koko matkan rantoja pitkin. Laskuveden aikana näkee rantakivikoissa paljon rapuja. Ne osaavat kyllä käyttää suojaväriään viisaasti, että melkein ei meinaan heti niitä huomata.




Ennätin avautumaan teille taannoin jo rantatuolin varaamisesta, tässä tulee toinen miniavautuminen. Koska oli laskuveden aika, pääsi majakkasaarelle kävellen. Sehän tarkoittaa sitä, että siellä on silloin myös ihmisiä. Ja tämä puolestaan sitä, että osan pitää kiivetä majakkaan seisomaan! Ota siinä sitten kuvia kauniista majakasta kun turisti on se vallannut. Sain seisoskella pitkään, että sain kuvan majakasta ilman ihmisiä. 






 Khao Lakin alueella asuu noin 4500 paikallista, jotka saavat elantonsa pääasiassa turismilla ja paikallisilla kaupoilla, sekä sukellusyrityksillä (joita oli alueella todella runsaasti). Turistisesonki kestää täällä viisi kuukautta, jonka jälkeen alueella alkaa sadekausi ja paikka hiljenee. Jututin ravintolamme erästä tarjoilijaa, että koska hänellä on vapaata, kun hän on aina töissä. Siis joka päivä ja aamusta iltaan. Hän kertoi iloisena, että työskentelee putkeen neljä viikkoa ja sitten hänellä on yksi päivä vapaata. Ja kun turistikausi on ohi, vapaata onkin sitten viikko tolkulla. Turismin lisäksi on lähialueella Thaimaalle hyvin perinteistä kumin ja palmuöljyn tuotantoa ja maanviljelyä.






Thaimaassa näkee paljon henkien taloja. Nämä kuvassa olevat on kuvattu julkisilla paikoilla ja ovat siksi isoja ja koristeellisia. Yksityisissä kodeissa talo oli yleensä pienempi. Henkien talon sijainti on mietitty todella tarkkaan ja yleensä se sijaitsee tontin kulmassa. Thaimaassa uskotaan henkiin ja kummituksiin. Näiden kauniiden pikku talojen tarkoitus on lepyttää henkiä ja siksi heille tarjoillaan syötävää ja juotavaa. Talossa poltetaan usein myös suitsukkeita.

Tällä reissulla kiinnitin huomiota siihen, että taloja oli yleensä aina kaksi. Toinen oli isompi ja korkeammalla kuin toinen, miksi? Yritin etsiä tietoa internetin syövereistä, mutta en löytänyt. Niinpä kysyin asiaa ystävältäni, jolla on thaimaalainen vaimo. Hän kertoi, että talojen erolle voi olla eri syyt, liittyen missä talo on. Julkisella paikalla koreammalla oleva iso talo on kuninkaalle ja toinen normaali kansalle. Yleensä isompi on arvokkaammalle henkilölle. Kotona rukoillaan suvun vanhimpia isomman talo edessä ja muita pienemmän. Kun tapahtuu jotain hyvää, annetaan hedelmiä ja jotain syötävää. Kun tapahtuu jotain suurta, poltetaan kynttilöitä ja suitsukkeita.


Thaimaassa on paljon kaiken laisia uskomuksia. Matkamme aikana kuulimme mm. että veneen kaiteelle ei saa laittaa vaatteita tai pyyhkeitä kuivumaan, vaan ne tulisi kuivattaa esim. veneen penkillä auringossa. Myöskään veneessä ei saisi istua jalat ylhäällä menosuuntaan. Nämä molemmat tietävät pahaa. Minä tykkään viettää aikaa aina maassa maan tavalla ja kunnioittaa sen maan tapoja. Tosin haastetta tulee siitä, jos et tiedä. Siksi onkin mukava ottaa selvää, osaa sitten ainakin seuraavalla kerralla jo jotain =D.




Kaduilla on jonkin verran koiria, mutta uskon, että ne ovat aina "jonkun", sillä samat koirat viettivät aikaa samoilla paikoilla. Missään en nähnyt laumoittain koiria kulkemassa paikasta toiseen. Jonkin verran oli myös kissoja ja kanoja kotien pihoissa, irrallaan. Siellä ne pysyivät, kotipihoissaan






Khao Lakin varsinaisesta keskustasta löytyi myös tuttu pelle, Mc Donalds. Hän tervehti Thaimaalaisittain ruokailijoita tervetulleeksi sisään =).




Thaimaalaiset rakastavat kauneutta ja sitä myöten sieltä löytyy lukuisia suloisia yksityiskohtia mm. valokuvattavaksi. Joka puolella toivotetaan tervetulleeksi, tavalla tai toisella.




Jonkin verran on spekuloitu sitä, onko thaimaalaisen hymy aito ja mitä mieltä he ovat meistä turisteista oikeasti. Itse olen viihtynyt tässä maassa joka kerta todella paljon. Joka kerta olemme tavanneet aivan ihania paikallisia ihmisiä, joiden kanssa ollaan saatu viettää unohtumattomia hetkiä. Joka kerta meidät on otettu lämmöllä ja sillä hymyllä vastaan, minne olemmekaan olleet menossa. Monta kertaa asioihin vaikuttaa myös se, kuinka itse suhtaudut vastapuoleen. Meidän mielestä Thaimaa on ihana maa viettää lomaa ja siellä on ihania ihmisiä.