lauantai 1. huhtikuuta 2017

Similanin saaret Thaimaa

Yksi vahva syy, miksi monesti valitsemme matkakohteeksi juuri Thaimaan, on varman lämmön lisäksi loistavat snorklais mahdollisuudet. Teimme tämänkin loman aikana kaksi snorklausreissua, joista ensimmäinen suuntautui Similanin saarille. Khao Lakisa oli valtava määrä erilaisia sukellus- ja snorklausretkiä tekeviä yrityksiä. Me valitsimme molemmat reissut TUI:n retkivalikoimasta. Itse retket järjesti Raya divers. Retki olisi ollut saman hintainen, olisi sen sitten ottanut TUI:n oppaalta tai Rayalta suoraan. Koska yhteistyökumppanina oli juuri Raya divers, oli molemmilla retkillä myös suomalaisia oppaita mukana. Thaimassa on sellainen sääntö nykyään, että matkan järjestäjät eivät saa veääa ja opastaa paikallisia retkiä, vaan opastus annetaan paikallisille. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että osalle retkistä ei tullut suomenkielistä opasta mukaan, joka puolestaan saattoi rajoittaa mm. vanhempien suomalaisten osallistumista retkille. Minä puolestani pidän siitä, että työ annetaan juuri paikallisille asukkaille. Teimme näiden snorklausreissujen lisäksi myös pari paikallista retkeä, niistä myöhemmin lisää.




Varhain aamulla meidät haettiin pikkubussilla hotellilta. Lähtö oli niin aikaisin, että emme ehtineet aamupalalle, vaan hotellilta oli laitettu meille valmiiksi aamiaisboksit.  Myös satamassa oli tarjolla kahvia ja teetä, sekä pientä purtavaa. Meidän venekunnalla oli omat snorklauslasit ja hengitysputket mukana, mutta niitä saattoi myös lainata paikanpäällä, joten omia ei välttämättä tarvita. Saavuttuamme satamaan, jokaiselle sovitettiin mukaan uimaräpylät. Samalla kun nautimme sataman antimista, meille käytiin läpi päivän kulkua. Olimme koko retken aikana kansallispuistoalueella, joten mihinkään eläimiin ei saanut koskea ja mitään ei saanut ottaa mukaan, kuten kiviä ja simpukoita.


Seuraavaksi jätimme rantasandaalit sataman koriin ja nousimme speed boatin kyytiin. Veneessä oli thaimaalainen miehistö, joka palveli iloisella ja auttavalla asenteella meitä koko päivän. Kippari nosti peukkua ja sitten mentiin. Speed boatissa on tyypillisesti kolme tai neljä keskimäärin 450 hevosvoiman moottoria. Veneen vauhti oli kovaa, katselin mittaristoa, että vauhti oli keskimäärin 30 solmua koko ajan, oli sitten aaltoja tai ei. Meille sopi, olimme iloisia, kun pääsimme merelle. Joissain kohti vene haukkoi aaltojan sen verran kovalla ryskeellä, että en suosittele kyytiä selkävaivoista kärsiville. Tai ainakin heidän kannattaa istua veneessä mahdollisimman taakse.


Noin puolitoista tuntia matkaa ja saavuimme Similanille. Similanin saariryhmä koostuu kaikkiaan yhdeksästä saaresta. Alueen kansallispuistoon kuuluu näiden lisäksi kaikkiaan 11 saarta, Similanin yhdeksän saaren lisäksi Koh Bon ja Koh Tachai. Similanin saarista saaret yksi, kaksi ja kolme ovat kilpikonnien suojelualuetta. Me emme nähneet tällä reissulla valitettavasti yhtään kilpikonnaa. Kilpikonnan selässä on noin kuusikymmentä laattaa joita peittää suojakerros. Niin suloisia kuin ne kohdalle osuessana ovatkin, on erityisen tärkeää, että kilpikonnaan ei kosketa.  Suojakerros on hyvin ohut ja jos sitä silitellään, suojakerros kuluu. Pahimmassa tapauksessa kilpikonna saattaa saada infektion ja jopa kuolla siihen.


Merenalainen maailma oli jälleen ihastuttava. Tosin ihan niin kalaisat eivät olleet nämä paikat, kuin mitä olimme nähneet kaksi vuotta sitten Koh Lahtan matkalla. Silti ihastelin silmät ymmyrkäisenä, mitä kaikkea ihanaa sieltä löytyikään. Ylipäätään oli ihanan rentouttavaa lillua lämpimässä meressä auringon paisteessa. Auringosta tuli mieleen, että meitä ohjeistettiin laittamaan aurinkorasva vähintään puolituntia aikaisemmin ennen veteen menoa. Muuten aurinkovoide olisi liuennut herkästi veteen ja omalta osaltaan saastuttanut koralleja. Tykkäsin koko retken aikana kovasti siitä, että meille kerrottiin luonnosta, ja siitä, kuinka voimme omalla toiminnalla suojella sitä. Oppaat Anette ja Aleksi olivat asiansa osaavia.




Seuraavaksi tuli käsky nousta takaisin veneeseen ja ajoimme saarelle numero neljä lounaalle. Tällä saarella on Thaimaan prinsessalla kesähuvila. Jos itse prinsessa on saarella, ei sinne silloin ole muilla menemistä =D. Kuva ei ole meidän veneestä, sillä tässä on neljä moottoria, meillä oli kolme. Vene peruutetaan hiekalle ja vedetään köydellä ankkuri hiekkaan. Veneestä ulos tultaessa on jo tosi matalaa, joten edes shortsin lahkeet eivät välttämättä kastuneet.




Lounas nautittiin seisovasta pöydästä ja kyllä se maistuikin hyvälle! Lounaan jälkeen oli vielä tunti aikaa katsella saarella, ottaa aurinkoa tai vaikkapa uida. Näillä saarilla, minne mennään maihin, on aina myös vessat käytettävissä.


Kipparini bongasi lepakoita puusta.






Saaren ranta oli oikea paratiisisaari. Vesi oli kaunista turkoosin väristä ja hiekka oli todella hienoa. Tämä hiekka on muuten itseasiassa papukaijakalan "kakkaa" =D. Aikuinen papukaijakala tuottaa noin 90 kiloa hiekkaa vuodessa. Kalat murskaavaat korallin kappaleita terävillä hampailla. Korallista ne syövät pehmeän sisuksen ja muu osa kulkeutuu ruuansulatuskanavan läpi hienona valkoisena korallihiekkana. Menestyisivätköhän he Suomessa? Saisimme näin upeita rantoja =D. No, mieltä
puuttuvat merestä korallit. Papukaijakaloja näimme paljon. Niiden touhuja on aina upeaa katsella sillä ne ovat suuria ja värikkäitä kaloja.




Päivisin näillä rannoilla on todella paljon turisteja, täällä ennen kaikkea Kiinasta. Jos haluat päästä nauttimaan tästä kauneudesta ihan rauhassa, on saarelle mahdollista jäädä myös yöksi. Saarella voi majoittua telttaan tai pieneen bungalowiin. Tällaisia retkiä kannattaa tiedustella paikallisilta retken järjestäjiltä.




Aika rannalla meni nopeasti ja pian meitä kehotettiin nousemaan veneeseen. Seuraavaksi suuntasimme Donald Duck bay lahdelle joka sijaitsee saarella numero kahdeksan. Lahti on saanut nimensä korkealla sijaitsevasta suuresta kivestä, joka muistuttaa Aku Ankan päätä. Täällä meillä oli mahdollista snorklata rannasta ja kiivetä näköala paikalle.






Tämän niin kutsutun Aku Ankka kiven vierelle oli mahdollista kiivetä. Matka sinne oli osittain melko haastavaa, enkä suosittele sitä liikuntarajoitteisille. Matkan oli osittain melkoista kiipeämistä ja väillä kuljettiin kivien välissä selkä kumarassa. Vaan kun pääsi perille, oli maisema todella kaunis.








Seuraavaksi nousimme jälleen veneeseen ja pienen matkan jälkeen pysähdyimme snroklamaan Koh Bonin edustalle. Tässä Juniorin tyylin näyte =D.


Kun saavuimme takaisin satamaan, olivat siellä vastassa rantasandaalit nätissä rivissä. Saimme vielä ottaa välipalaa ennen kuin siirryimme takaisin pikkubussiin ja saimme kyydin takaisin hotellille. Matkan aikana oli veneessä tarjolla koko ajan juotavaa. Henkilökunta tarjosi myös ananasta ja vesimelonia, kyllä maistuivat hyvälle! Retki oli kaiken kaikkiaan ihan super ihana. Meitä oli mukava porukka eri maalaisia snorklauksen harrastajia mukana. Erityis kiitos kuuluu kuitenkin veneen miehistölle, he pitivät meistä todella hyvää huolta koko päivän aikana. Lisäksi erityiskiitokset suomalaisille oppaille Anetelle ja Aleksille, meillä oli tosi mukavaa!

22 kommenttia:

  1. Veneretket lomakohteissa ovat yleensä loman huippuhetkiä. Kuvasi ovat taas käsittämättöän teräviä ja tarkkoja. Millä kuvasit veden alla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta turiset, me ainakin rakastetaan veneretkiä (yllätys yllätys). Minulla oli mukanani Canonin PowerShot SX260 HS ja siihen kuuluva vesitiivis kotelo. Kuvaaminen oli kyllä haastavaa, koska kuvaaka liikku laineilla ja kuvattavat liikkuivat, mutta sain sentään muutaman kuvan muistoksi =).

      Poista
  2. Teillä on ollut mahtava päivä tämäkin, on mitä muistella :)
    Upeat kuvat jälleen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vikki, muistoja kyllä on vaikka kuinka pitkäksi aikaa =D.

      Poista
  3. Ihan tajuttoman hienoja kuvia ja mielenkiintoista kerrontaa!Huh huh- tein juuri pienimuotoisen Thaimatkan ihan omalta koneeltani.Olet sinä Kuvaaja isolla K.lla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Mirjam-Matilda, tässähän ihan jo punastuu =D.

      Poista
  4. Kiva lukea nyt yhtäkyytiä lomakertomustasi ja katsoa kuvia (jotenkin nämä oli päässyt ohi, kun on ollut olevinaan niin kovasti menemisiä ym.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä pääset hyvin mukaan, kertomus ei ole vielä puolivälissäkään =D.

      Poista
  5. Párekin Palvelijatar01 huhtikuuta, 2017 21:35

    Aaah, taas saa nauttia hienoista kuvista ja sujuvasta kerronnasta. Ja mikä parasta, lisääkin on tulossa. Kiitos, kiitos. Kyllä vaan kelpaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih... kiitos itsellesi Palvelijatar =D. Mukavaa jos jaksat näitä meikäläisen jorinoita lukea =D.

      Poista
  6. Tästä postauksesta sain sen annoksen snorklausretkeä, mikä meiltä jäi tällä kertaa kokematta. Similan-saariretki koettiin vuonna 2009 ekalla Thaimaan matkallamme ja se jäi paratiisimaisena mieliimme. Me ei silloin käyty Aku Ankka-kiven luona, mutta kuvia otimme. Ja kyllä, hiekka oli uskomattoman valkoista (vaikka onkin papukaijakalan kakkaa :->) ja meri turkoosinsinistä ja -vihreää. Snorklaaminen oli taivaallista, juuri kuten kuvailitkin. Me myös nautittiin silloisella retkellä itse merimatkastakin, vaikka joillekin se tuntui olevan pitkä aika matkustaa. Niiiiiiiiin ihania kuvia olet saanut otettua. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset Aromia Elämään =D. Itse kokeneen tiedät tarkalleen kuinka ihanaa tuolla on. Nyt vain ovat kiinalaiset keksineet Similanin saaret ja niitä siellä piisaakin. Luulen, että kun olette olleet tuoloin 2009 on tilanne ollut toisenlainen =).

      Poista
  7. Mielettömän hienoja kuvia!
    Wau, todella ihana vene- ja snorklausretkipäivä teillä olikin :)
    En voi lakata hämmästelemästä tuota värikylläisyyttä ja terävyyttä kuvissasi. Sinä se osaat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ansku =D. Väriä siellä riittää =D.

      Poista
  8. Ai ihana mitä kuvia ja tuo meren väri on vaan aivan uskomaton. <3 Ihana loma kerrassaan. Oikein mukavaa uutta viikkoa Katinka <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia, ihanaa alkavaa viikkoa myös sinulle <3!

      Poista
  9. Niin upeita kuvia, voi kun voisin vain hypätä tietokoneen ruudusta tuohon maailmaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, se olisi ihanan helppoa, hypätä vaan. Vaan todellisuudessa pitää matkusta persuus ruvella melkein vuorokausi, mutta perillä odottaa onneksi ihan täydelliset lomapuitteet =D.

      Poista
  10. Nämä on niin upeita matkakuvia! Kauniit värit ja hieno valo. Kyllä kaipaan aurinkoa ja lämpöä.

    VastaaPoista