Niityllä

Kesällä luonnosta löytää ihania kukkia. Moni on tuttu jo lapsuudesta, kun pääsi mummolassa niitylle. Keräsin lapsena eri lajeja nippuun ja leikin kukkakauppaa =).

Yksi suosikkini oli puna-apila.

Puna-apilasta sai sidottua kukkaseppeleen päähän. Ja puna-apilasta tehty seppele ei tahrinut hiuksia ihan samaan malliin kuin mitä voikukka teki =). Puna-apila tuoksuu muuten ihanhyvälle.

Tässä kaikkien tuntema päivänkakkara. Lapsena vetelin valkoisia terälehtiä irti ja hoin rakastaa, ei rakasta, rakastaa, ei rakasta... tuolloin en kyllä tiennyt oikeasti rakkaudesta vielä yhtään mitään =D.

Ihana sininen kissankello. Vai onko tämä se harakankello, hitsit, en kyllä oikein kunnolla erota niitä toisistaan. No, ainakin se on kello =).

Tässä aurinkoinen niittynätkelmä (olen luullut tätä aina keltaiseksi hiirenvirnaksi, mutta onneksi mieheni, joka tuntee kasvit hyvin, sivisti minua).

Tässä on nyt se hiirenvirna =).

Niittyleinikki värjää niityt hennon keltaiseksi.

Tämä on lapsuuteni suosikki, nurmitädyke. Se on niin pieni ja hento, kertakaikkiaan kaunis.

Tässä vaiheessa pitänee myöntää, että en ole ollut millään niityllä, vaan ojan pientareita kolusin. Niittyjä nimittäin alkaa olemaan nykyään melko harvassa. Maatalous on vähentynyt, sen myötä on vähentynyt laiduntavat lehmät ja tämä puolestaan on vähentänyt niittyjä. Tästä opimme, että kun asiat muuttuvat, vaikuttaa se myös luontoon. Ja kun ei ole enään paljoa niittyjä, vaikuttas se jälleen kerran mm. perhosiin.