Villejä lupiineja

Äläkää pelästykö, ei tästä tule kukkablogia, vaikka nyt siltä alkaakin varmaan tuntua =D. Kesä vaan on niin ihana ja kukkia täynnä. Kunhan loma alkaa ja päästään pidemmälle reissulle merele, tulee esittelyyn taas uusia paikkojakin.

Tässä on kuitenkin kukka, josta oli ihan pakko tehdä valistava postaus.

Tiesitkö, että lupiinin oikea nimi on komealupiini, minä en tiennyt. Tätä upeaa kasvia löytyy valkoisesta vaaleanpunaiseen, sinipunaiseen ja siniseen.

Lupiini ei ole kuullunut suomen alkuperäiseen kasvistoon, vaan se on alunperin kotoisin Pohjois-Amerikan vuoristosta. Meille Suomeen se on tuotu koristekasviksi 1800-luvun alussa.

Moni ihminen, varsinkin luonnon tutkijat, ovat sitä mieltä, että lupiini olisi saanut jäädä tulematta. Alunperin kukkapenkkiin tarkoitettu kasvi on levinnyt lähes kaikkialle koko maahan. Kyllä, kaunis kukka se on tien pientareilla, mutta moni ei tule ajatelleeksi, että se jättää varjoonsa monet suomalaiset piennarkasvit.  Liiallisesti levinneenä se uhkaa meidän alkuperäisten kultturikasvien tulevaisuutta.

Mitä se sitten käytännössä tarkoitaa? Kun meidän luontoon aluperin kuuluvia kasveja häviää ja kuolee sukupuuttoon, häviää myös kyseisiä kasveja hyödykseen käyttävät eläimet. Meille ehkä näkyvin ryhmä ovat perhoset. Perhosen toukat elävät teityllä kasvilla, jonne perhonen käy munimassa munat. Munista kehittyy toukka, joka käyttää tiettyä kasvia ravinnokseen. Kylliksi syötyään ja kasvettua, toukka koteloituu ja aikanaan ulos putkahtaa perhonen.

Mm. Suomen Perhostutkijain Seura ry ja Suomen ympäristökeskus ovat järjestäneet talkoita, joissa yritetään näitä meille alunperin kuulumattomia lajeja poistaa ja sitä kautta elvyttää alkuperäisten kulttuurikasviemme mahdollisuutta elää. Lupiini ei yksin ole syyllinen, samaan kastiin kuuluvat mm. myös jättiputki ja jättipalsami. Molemmat valtaavat alaa alkuperäisiltä kulttuurikasveilta.

Kuvatessani näitä kuvia, tuli todistettua myös se, että suomessa voi tehdä mitään vaan, kunhan on kamera kädessä =).

Mieheni harrastaa myös valokuvaamista ja olimme yhdessä liikkeellä. Hänen vinkistä kokeilin uutta kuvakulmaa, menin lenkkipolun pientareelle selälleni, lupiinipuska haarojeni välissä ja eikun kuvaamaan. Toden sanoakseni, odotin kyllä, että koska alkaa sireenien ääni kuulumaan ja Katinkaa viedään hoitoon. Mutta ei, rauhassa sain kuvailla. =D.

Tämän tarinan opetus on, että mikäli tuodaan jostain muusta maasta meille kuulumaton kasvi, tulisi pitää huolta siitä, ettei se pääse leviämään villisti luontoomme. Lupiini on kaunis kukka, mutta se olisi saanut jäädä kukkapenkkiin