Varasimme yhdeksi päiväksi Lõunarannasta auton käyttöömme. Halusimme käydä katselemassa mm. Saarenmaan seppien töitä. Oli mukava ajella välillä autolla ja ihailla saaren maisemia. Sepän töiden lisäksi määränpäänä meillä oli käydä tutustumassa Virolaiseen pienpanimoon, Pihtla olueen.
Kuten Suomessa, myös Virossa on hyvä pienpanimo olut kulttuuri. Pienpanimoista löytyy välillä todella mukavia maisteluoluita.
Meillä kävi hyvä tuuri, sillä paikalle oli tulossa ryhmä maistelemaan oluita. Saimme hietä ennen ihan oman esittelyn maisteluineen.
Paikka oli kivasti sisustettu, mieleen tuli sellainen perinteinen olutpubi.
Laatikkoon sai kerätä oman mieltymyksen mukaan erimakuisia oluita. Näitä on mukava maistella kotona ja muistella lomaa.
Olutmaistelun jälkeen kävimme syömässä välipalaa paikallisessa pikkuisessa ravintolassa Nögesissä.
Poikkesimme Koguvan satamassa juomassa jälkiruoka kahvit. Tässä satamassa emme ole vielä kertaakaan käyneet omalla veneellä. Ehkä pitäisi joku kerta.
Ennen auton palauttamista kävimme vielä Muhun keskustassa kaupassa. Kun kerta oli autilla liikkeellä, oli hyvä tuoda vähän enemmän kaikkea sellaista tavaraa veneelle, joka säilyy hyvin. Kävimme edellisellä kerralla syömässä Muhuritossa. Nyt sen viereen oli tullut Muhupitsaahi. Mukava värikäs trendi oli jatkunut. Näiden herkkujen maistelu jäi seuraavaan kertaan.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Saarenmaa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Saarenmaa. Näytä kaikki tekstit
tiistai 22. syyskuuta 2020
torstai 24. elokuuta 2017
Majakoita bongaamassa Saarenmaalla
Yksi päivä oli ajateltu pyhittää majakoiden bongaamiseen. Saarenmaalla on kaikkiaan 10 majakkaa 45 majakasta. Kipparini oli ottanut selvää, mille majakalle pääsisimme autolla. Ja niin, ensi siis piti vuokrata se auto. Kuressaaresta löytyy kaksi autovuokraamoa. Vuokra maksoi 25 euroa päivä ilman kilometrirajoitusta ja bensa siihen päälle, minkä itse käytti. Ihan vaan vertailun vuoksi, polkupyörä olisi ollut 10 euroa / henkilö, eli meille kolmelle yhteensä 30. Tosin siihen ei olisi tarvinnut tankata bensiiniä =D. Saimme auton alle ja lähdimme matkan.
Ennen ensimmäistä majakka pysähdyimme Salmessa. Täällä oli hauska autokorjaamon aita ja hauskoja Viking patsaita.
Kun olimme aikamme ihailleet patsaita ja maisemia lähdimme kävelemään autolle päin. Minua vastaan pyöräili vanhempi mies ja hän pysähtyi kohdalleni. Hän ei puhunut Suomea enkä minä Viroa, mutta jotenkin sain selville, että hän kysyi, onko meillä auto tuolla parkkipaikalla? Minulla vilisi heti mielessä, että apua, enkö laittanut käsijarrua päälle ja nyt on auto valunut tielle ja on romuna. Ja omavastuu oli 600 euroa, käääk! Myönsin, että kyllä siellä meillä auto on, ja kysyin häneltä että "onko propleemi?" Setä puisti päätä ja otti takintaskusta minun kolikkokukkaron! Rahaa siellä ei ollut kuin vajaa vitonen, mutta kukkaro oli ostettu Muhusta 2014 strutsifarmilta ja se oli strutsin nahkaa. En tiennyt miten päin olisin häntä kiitellyt. Olin ravistellut takkiani auton takakana ja laittanut takin takakonttiin, luultavasti tuolloin oli kukkaro tippunut auton taakse. Minulle tuli tästä niin hyvä mieli, että oli pakko jakaa asia myös teidän kanssa =D.
Pian olimme Ansekülan tuletornin luona. Tämä oli lomamme seitsemäs majakka. Majakka sijaitsee Salmen kylässä ja se on rakennettu viisikymmentäluvun alussa kun silloinen kirkko oli tuhoutunut palossa.
Majakan korkeus on 22 metriä ja se on 42 metriä merenpinnan yläpuolella. 2017 asennettiin majakan valo vielä 8 metriä korkeammalle, sillä se ei näkynyt puiden takaa.
Paikan päällä oli ihan tajuttomasti tällaisia etanoita. Oli todella pakko katsoa mihin astui, että ei vaan tallonut etanoita. Majakkaa kuvatessa pääsin jälleen sen tosiasian äärelle, että miten haastavaa on kuvata korkeita rakennuksia.
Jatkoimme matkaa ja seuraavaksi bongasimme majakan numero kahdeksan, Kaavin tuletorn. Majakka sijaitsee Sõrven kunnassa. Majakka on rakennettu 1954 ja sen korkeus on 15 metriä. Valo on 20 metriä merenpinnasta ja näkyy yhdeksän meripeninkulman päähän.
Jännittävää tässä ja edellisessä majakassa oli se, että ne eivät olleet merenrannalla kuten on totuttu majakoiden olevan. Ihastelimme aikamme majakkaa ja jatkoimme matkaa. Ajoimme seuraavaksi Sõrven niemeen. Hetken ajettuamme ihmetelimme, että mitä ihmettä kävelee tienpiennarta pitkin vastaan. Villisian porsaita! Voi että miten olivat söpöjä! Kipparini sai onneksi pätkän heistä videolle. Kaikkea on tullu elämässä tiellä vastaan, hirviä, jäniksiä, peuroja ja nyt myös villisian porsaita =D.
Sõrven niemen kärjessä olevalle pikku saarelle rakennettiin ensimmäinen pieni majakka 1646. Syysmyrskyt kuitenkin näyttivät, että majakan paikka ei ole oikea ja niinpä seuraava majakka tuotiin niemen kärkeen vuonna 1770. Tämä kuitenkin tuhoutui I maailmansodassa. Nykyinen majakka on rakennettu 1960 (kuten kuvastakin näkyy).
Sõrven majakka oli bongaus numero yhdeksän. Kapea pitkä niemi oli todella kaunis paikka.
Majakka on 52 metriä korkea ja 53 metriä merenpinnan yläpuolella. Valo kantaa 15 merimailin päähän.
Sõrven majakka oli nyt nähty ja oli aika jatkaa jälleen matkaa.
Seuraavalle majakalle johti kivinen tie ja jouduimme jättämään auton tienvarteen ja menimme loppumatkan jalan. Loode tuletorn sijaitsee Türjun kylässä. Majakka oli kymmenes lomareissumme majakka. Tämä oli kovasti saman näköinen kuin Kaavin majakka.
Majakka on yhtä korkeakin kuin Kaavi, 15 metriä. Looden majakka on 19 metriä merenpinnasta ja valo näkyy kuuden merimailin päähän. Majakka on rakennettu 1953.
Meillä oli toiveena nähdä vielä Kiipsaaren tuletorn, mutta siinä kävi niin, että ajettuamme ikuisuuden todella huonoa kivistä tietä, tulimme luontopolun alkuun, josta olisi pitänyt kävellä vielä melkein viisi kilometriä majakan luokse. Päivä oli jo tässä vaiheessa pitkällä, joten se majakka jäi seuraavaan kertaan.
Ehdimme päivän mittaan ajelemaan vain Saarenmaan eteläosassa, joten kun tulemme uudestaan, on silloin vuorossa saaren pohjoisosa ja siellä olevat majakat. Olin tosi iloinen tämän päivän neljästä majakasta ja muista kaikista kivoista paikoista jossa kävimme.
Ennen ensimmäistä majakka pysähdyimme Salmessa. Täällä oli hauska autokorjaamon aita ja hauskoja Viking patsaita.
Kun olimme aikamme ihailleet patsaita ja maisemia lähdimme kävelemään autolle päin. Minua vastaan pyöräili vanhempi mies ja hän pysähtyi kohdalleni. Hän ei puhunut Suomea enkä minä Viroa, mutta jotenkin sain selville, että hän kysyi, onko meillä auto tuolla parkkipaikalla? Minulla vilisi heti mielessä, että apua, enkö laittanut käsijarrua päälle ja nyt on auto valunut tielle ja on romuna. Ja omavastuu oli 600 euroa, käääk! Myönsin, että kyllä siellä meillä auto on, ja kysyin häneltä että "onko propleemi?" Setä puisti päätä ja otti takintaskusta minun kolikkokukkaron! Rahaa siellä ei ollut kuin vajaa vitonen, mutta kukkaro oli ostettu Muhusta 2014 strutsifarmilta ja se oli strutsin nahkaa. En tiennyt miten päin olisin häntä kiitellyt. Olin ravistellut takkiani auton takakana ja laittanut takin takakonttiin, luultavasti tuolloin oli kukkaro tippunut auton taakse. Minulle tuli tästä niin hyvä mieli, että oli pakko jakaa asia myös teidän kanssa =D.
Pian olimme Ansekülan tuletornin luona. Tämä oli lomamme seitsemäs majakka. Majakka sijaitsee Salmen kylässä ja se on rakennettu viisikymmentäluvun alussa kun silloinen kirkko oli tuhoutunut palossa.
Majakan korkeus on 22 metriä ja se on 42 metriä merenpinnan yläpuolella. 2017 asennettiin majakan valo vielä 8 metriä korkeammalle, sillä se ei näkynyt puiden takaa.
Paikan päällä oli ihan tajuttomasti tällaisia etanoita. Oli todella pakko katsoa mihin astui, että ei vaan tallonut etanoita. Majakkaa kuvatessa pääsin jälleen sen tosiasian äärelle, että miten haastavaa on kuvata korkeita rakennuksia.
Jatkoimme matkaa ja seuraavaksi bongasimme majakan numero kahdeksan, Kaavin tuletorn. Majakka sijaitsee Sõrven kunnassa. Majakka on rakennettu 1954 ja sen korkeus on 15 metriä. Valo on 20 metriä merenpinnasta ja näkyy yhdeksän meripeninkulman päähän.
Jännittävää tässä ja edellisessä majakassa oli se, että ne eivät olleet merenrannalla kuten on totuttu majakoiden olevan. Ihastelimme aikamme majakkaa ja jatkoimme matkaa. Ajoimme seuraavaksi Sõrven niemeen. Hetken ajettuamme ihmetelimme, että mitä ihmettä kävelee tienpiennarta pitkin vastaan. Villisian porsaita! Voi että miten olivat söpöjä! Kipparini sai onneksi pätkän heistä videolle. Kaikkea on tullu elämässä tiellä vastaan, hirviä, jäniksiä, peuroja ja nyt myös villisian porsaita =D.
Sõrven niemen kärjessä olevalle pikku saarelle rakennettiin ensimmäinen pieni majakka 1646. Syysmyrskyt kuitenkin näyttivät, että majakan paikka ei ole oikea ja niinpä seuraava majakka tuotiin niemen kärkeen vuonna 1770. Tämä kuitenkin tuhoutui I maailmansodassa. Nykyinen majakka on rakennettu 1960 (kuten kuvastakin näkyy).
Sõrven majakka oli bongaus numero yhdeksän. Kapea pitkä niemi oli todella kaunis paikka.
Sõrven majakka oli nyt nähty ja oli aika jatkaa jälleen matkaa.
Seuraavalle majakalle johti kivinen tie ja jouduimme jättämään auton tienvarteen ja menimme loppumatkan jalan. Loode tuletorn sijaitsee Türjun kylässä. Majakka oli kymmenes lomareissumme majakka. Tämä oli kovasti saman näköinen kuin Kaavin majakka.
Majakka on yhtä korkeakin kuin Kaavi, 15 metriä. Looden majakka on 19 metriä merenpinnasta ja valo näkyy kuuden merimailin päähän. Majakka on rakennettu 1953.
Meillä oli toiveena nähdä vielä Kiipsaaren tuletorn, mutta siinä kävi niin, että ajettuamme ikuisuuden todella huonoa kivistä tietä, tulimme luontopolun alkuun, josta olisi pitänyt kävellä vielä melkein viisi kilometriä majakan luokse. Päivä oli jo tässä vaiheessa pitkällä, joten se majakka jäi seuraavaan kertaan.
Ehdimme päivän mittaan ajelemaan vain Saarenmaan eteläosassa, joten kun tulemme uudestaan, on silloin vuorossa saaren pohjoisosa ja siellä olevat majakat. Olin tosi iloinen tämän päivän neljästä majakasta ja muista kaikista kivoista paikoista jossa kävimme.
keskiviikko 23. elokuuta 2017
Kuressaare Saarenmaa
Kuressaari on Saarenmaan maakunnan pääkaupunki Riianlahden rannalla. Kuressaaressa asuu noin kolmannes koko Saarenmaan väestöstä. Silti se ei ole liian suuri kaupunki, vaan mielestäni sopivan kokoinen ja ennen kaikkea erittäin idyllinen.
Vietimme yhden kokonaisen päivän ihan vain ihastellessa itse kaupunkia. Tällä oli toinen toistaan kuvauksellisempia taloja ja suloisia kujia.
Virossa on paljon antiikkiliikkeitä, joissa tykkäämme käydä, niin myös Kuressaaressa. Erityisesti tulee etsittyä meriaiheisia antiikkitavaroita (yllätys!).
Viron kielen sanat ovat osa hauskasti suomenkieltä muistuttavia. Tällä kertaa tuli oltua kitsas humalassa =D. Mitähän nämä sanat oikeasti tarkoittavat viron kielessä? Olisi hauska tietää.
Aivan Kuressaaren keskustasta löytyy monia viihtyisiä ravintoloita. Olen aina tykänyt Virossa siitä, miten upeita kesäterasseja tällä on. Terassit ovat täynnä kauniita kukkasia. He osaavat ottaa lyhyestä kesästä ja auringosta kaiken irti. Mekin istahdimme välillä ottamaan vähän välipalaa.
Käsityöt ovat Virossa arvossaan. Myös Kuressaaressa on monia liikkeitä, jotka myyvät Virolaista käsityötä. Minäkin eksyin käymään lankakaupassa, jonka löysin Kipparini avustuksella. Hän on hyvä etsimään paikkoja ja ennen kaikkea suunnistamaan. Minusta välillä tuntuu, että hänellä on kaikki maailman kolkan kartat päässä =D.
Yksi asia, mikä meidän venekunnan mielestä on Virossa veneilyssä upeiden paikkojen lisäksi mukavaa, on se, että loman jälken on vielä tilillä rahaa, eikä luottokortit huuda hoosiannaa. Viro on ainakin toistaiseksi mukavan edullinen maa esimerkiksi syödä ulkona. Virolainen ruoka on vielä kaiken lisäksi hyvää!
Yksi mukavimmista paikoista oli tämä Saaremaa Veski. Olimme liikkeellä siihen aikaa, että ei juuri nyt ollut nälkä, mutta piipahdimme istahtamassa virvoittavan juoman äärellä. Päivä oli jälleen lämmin ja aurinkoinen.
Törmäsin Saarenmaan sankarihahmoon Suur Tõlliin täälläkin! Siinä hän heitteli, onko työ nyt sitten kärrynpyörää, takan reunalla.
Otimme juomat ja nousimme nauttimaan niitä myllyn ylätasanteelle. Sieltä oli kauniit näkymät Kuresaaren keskustaan. Paikka sijaitsee ihan Kuresaaren keskustan vieressä.
Kumisaappaita voi käyttää näinkin =D.
Tämä suloinen kissa käyskenteli tuulimyllyn pihassa. Kutsuin häntä tulemaan luokseni. Yritin miettiä, miten kissaa kutsutaan vironkielellä ja ilmeisesti onnistuin siinä jotenkin, koska se tuli reippaasti minua kohti, mutta jäi parin metrin päähän, eikä antanut silittää. Siinä se katsoa killitti minua ja minä katsoin takaisin. Halu varmaan pitää jonkinlaisen turvavälin, olinhan hänelle vieras ihminen. Ja varmasti se minun vironkielinen kutsuminen ei vakuuttanut häntä. Jäin kiinni, olin ulkomaalainen =D.
Seuraavassa postauksessa lähetään ajelulle autolla ja bongailemaan lisää majakoita.
Vietimme yhden kokonaisen päivän ihan vain ihastellessa itse kaupunkia. Tällä oli toinen toistaan kuvauksellisempia taloja ja suloisia kujia.
Virossa on paljon antiikkiliikkeitä, joissa tykkäämme käydä, niin myös Kuressaaressa. Erityisesti tulee etsittyä meriaiheisia antiikkitavaroita (yllätys!).
Viron kielen sanat ovat osa hauskasti suomenkieltä muistuttavia. Tällä kertaa tuli oltua kitsas humalassa =D. Mitähän nämä sanat oikeasti tarkoittavat viron kielessä? Olisi hauska tietää.
Aivan Kuressaaren keskustasta löytyy monia viihtyisiä ravintoloita. Olen aina tykänyt Virossa siitä, miten upeita kesäterasseja tällä on. Terassit ovat täynnä kauniita kukkasia. He osaavat ottaa lyhyestä kesästä ja auringosta kaiken irti. Mekin istahdimme välillä ottamaan vähän välipalaa.
Käsityöt ovat Virossa arvossaan. Myös Kuressaaressa on monia liikkeitä, jotka myyvät Virolaista käsityötä. Minäkin eksyin käymään lankakaupassa, jonka löysin Kipparini avustuksella. Hän on hyvä etsimään paikkoja ja ennen kaikkea suunnistamaan. Minusta välillä tuntuu, että hänellä on kaikki maailman kolkan kartat päässä =D.
Yksi asia, mikä meidän venekunnan mielestä on Virossa veneilyssä upeiden paikkojen lisäksi mukavaa, on se, että loman jälken on vielä tilillä rahaa, eikä luottokortit huuda hoosiannaa. Viro on ainakin toistaiseksi mukavan edullinen maa esimerkiksi syödä ulkona. Virolainen ruoka on vielä kaiken lisäksi hyvää!
Törmäsin Saarenmaan sankarihahmoon Suur Tõlliin täälläkin! Siinä hän heitteli, onko työ nyt sitten kärrynpyörää, takan reunalla.
Otimme juomat ja nousimme nauttimaan niitä myllyn ylätasanteelle. Sieltä oli kauniit näkymät Kuresaaren keskustaan. Paikka sijaitsee ihan Kuresaaren keskustan vieressä.
Kumisaappaita voi käyttää näinkin =D.
Tämä suloinen kissa käyskenteli tuulimyllyn pihassa. Kutsuin häntä tulemaan luokseni. Yritin miettiä, miten kissaa kutsutaan vironkielellä ja ilmeisesti onnistuin siinä jotenkin, koska se tuli reippaasti minua kohti, mutta jäi parin metrin päähän, eikä antanut silittää. Siinä se katsoa killitti minua ja minä katsoin takaisin. Halu varmaan pitää jonkinlaisen turvavälin, olinhan hänelle vieras ihminen. Ja varmasti se minun vironkielinen kutsuminen ei vakuuttanut häntä. Jäin kiinni, olin ulkomaalainen =D.
Seuraavassa postauksessa lähetään ajelulle autolla ja bongailemaan lisää majakoita.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)