Kihnussa aika pysähtyy

Kihnu on pikkuinen saari Riianlahdella noin 41 kilometriä Pärnusta. Saaren pinta-ala on 16,38 neliökilometriä, sen pituus on seitsemän kilometriä ja leveys 3,3 kilometriä. Saarella asuu noin 600 asukasta. Kihnu on hyvin tasainen, joten sen kauniiseen luontoon voi tutustua heposti pyöräilemällä. Myös me vuokrasimme pyörät koko päiväksi, jopa juniorille löytyi oikean kokoinen ajopeli.

Saarella sijaitsee neljä kylää; Lemsi, Linaküla, Rootsiküla ja Sääre Venesatama sijaitsee juuri Lemsissä ja sitä kautta kulkee liikenne mantereelle. Saaresta pääsee lautalla Pärnuun ja Munalaidiin.

Kihnun saarella oli aivan ihana luonto. Kun ajelimme pyörillä, tuoksuivat metsät ja niityt hurmaavasti. Saarella kasvaa paljon katajaa ja sieltä löytyy myös muuala Eestissä harvinaista vesitatarta. Kihnu ja sen viereiset luodot ovat linnuille tärkeitä pesimispaikkoja. Ja mikä parasta, saaren ympärillä olevilla luodoilla on paljon hylkeitä!

Koko saarella on suurin sallittu ajonopeus 50 km /h, joten täällä ei hurjastella. Lisäksi "taajama-alueilla" saa ajaa vain 30 km/h. Ja melko hyvin noita rajoituksia noudatettiin. Kihnussa oli mukava ajaa polkupyörällä, sillä ei ollut ylämäkiä eikä sitten puolestaan myöskään alamäkiä. 

Kerroin edellisessä postauksessa, että saarella pääsi liikkumaan lavakuljetuksella. Eli istumaan vaan kuorma-auton lavalle ja menoksi. Sen lisäksi yksi suosituimmista kulkupeleistä olivat tällaiset "akantappovaunulla" varustetut mopedit. Osa oli tuunattu itse. Näissä kulki mukana käteväst niin pienet kuin suuret ostokset tai muu perhe =D.

 
Saarelta löytyy useampikin kauppa. Lähin oli vain puolentoista kilometrin päästä venesatamsta. Tämän kaupan yläkerrasta löytyi ruokaravintola, jonne oli tulossa bändi soittamaan illalla. Tarjolla olisi siis ollut myös livemusiikkia!

Puodeille oli tyypillistä, että tavarat olivat suurimmaksi osaksi tiskin takana ja myyjä antoi tuotteet pyydettäessä. Minä pähkäilin, kun halusin ostaa paahtoleipää ja pytäessäni leipää myyjä tarjosi minulle tummaa leipää, että mikä se vehnäjauho olikaan... ai niin nisujahu leib, ja avot, heti tuli oikeaa leipää =D. Otin sen mitä ensimmäiseksi tarjottiin, sillä kielitaitoni ei riittänyt pyytämään sitä, jossa olisi hieman enemmän siemeniä puhumattakaan, että olisin alkanut valkkaamaan leipien parastaennen päiväyksiä. Valikoima oli laaja, melkein mitä vain löytyi, jopa kangasta.

Ajelimme pyörillä saarta ristiin rastiin ja pysähdyimme välillä tutustumaan paikkoihin ja ennen kaikkea juomaan, sillä päivä oli helteinen. Meille sattui todella hyvät lomasäät, sillä vain kolmena päivänä satoi neljän viikon aikana, ja silloinkaan ei koko päivää. Aurinkoa oli yllin kyllin tarjolla.

Koska saarelle pääsee myös autolla mm. Pärnusta, on Kihnussa monia majoitusmahdollisuuksia ja jopa leirintäalue. Näihin kannattaa tutustua netistä ja varata etukäteen yöpymissijaa, mikäli mielii saarelle tulla.

Kihnu oli minulle meidän loman ehdoton kohokohta. Rakastuin saareen ihan silmittömästi. Mikäli kaipaat aitoa luontoa ja rauhaa, lähde käymään Kihnussa. Täällä tuntuu aika oikeasti pysähtyvän.

Kihnu sadam

Pärnu jäi taakse ja suuntasimme veneen keulan seuraavaksi kohti Kihnun saarta. Lähdimme Pärnusta kauniin ja aurinkoisen sään saattelemana. Vaan kuinkas sitten kävikään. Puolivälin jälkeen alkoi taivaanranta tummua ja salamoita välkkyi edessäpäin. Kääk... ukkoskuurot ovat minulle aina jännän paikka merellä. Ajelimme minkä eteenpäin pääsimme ja Kihnun satama häämötti jo edessä, kunnes se hävisi kokonaan! Vettä tuli kuin olisi saavista kaadettu ja ajattelin, että tällä kertaa rantautuessa saisin luonnon suihkun kaupanpäälle =D. Myräkkä alkoi nostaa aaltoja ja pieni tornado ajeli veneemme ohi. Oli oikeasti jännittävää seurata, että mitähän tässä tapahtuu. Vaan niin on Norjalainen vene merikelpoinen ja kippari sitä hyvä ohjaamaan, että meillä ei ollut mitään hätää. Aallon harjalta aallon pohjalle, kuin lastu laineilla. Ja mikä parasta, sadekuuro ennätti mennä ohi, ennenkuin pääsimme satamaan, joten minäkään en kastunut =D.

Soitin mereltä Kihnun satamaan kysyäkseni, onko satamassa tilaa ja minne veneen saisi kiinnittää. Puhelimeen vastasi iloisesti erittäin murteellisesti Viroa puhuva rouva. En ymmärtänyt hänen puheestaa sanaakaan, en erottanut yhtään Vironkielistä sanaa, mutta ei sen venäjältäkään kuullostanut. Tästä päättelen, että Kihnun saarella täytyy olla jokin ihan oma murre. Kiittelin roivaa... aitäh aitäh ja lopetin puhelun. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Satamassa oli kuitenkin hyvin tilaa ja niin saimme kesäkotimme jälleen turvallisesti kiinnitettyä laituriin. Taivaanranta oli vielä musta ukkosen jäljiltä, mutta aurinko pilkisti jo pilvivehon toiselta puolelta.

Vain hetkeä aikaisemmin oli tämä auto tullut satamaan lava täynnä ihmisiä. Kuuli, että saarella saa kyytiä lavakuljetuksilla =D.

Satamakonttiri (valkoinen rakennus) löytyi läheltä ja siellä meitä palveli sama iloinen rouva, jonka kanssa oli koittanut hetkeä aikaisemmin kommunikoida puhelimessa. Tällä kerralla onnistuttiin paremmin, saimme satamamaksun maksettua ja ostimme samalla myös saaren kartan.

Kihnun vierasvenesatama sijaitsee saaren satamassa, josta lähtee lauttoja mm. Pärnuseen ja Munalaidiin. Liisi, joka illan mittaan saapui satamaan, oli ajellut meidän ohi Pärnussa joella monet kerrat. Vierasvenesatamasta löytyy sähkö ja juomakelpoista vettä laiturilta. Satamakonttorin vieressä (punainen rakennus) oli kaksi vessa ja suihku.

Wc tilat olivat siistit ja mikä tärkeintä (ainakin aina minulle) siellä oli saippuaa ja käsipyyhkeitä. Inhoan yli kaiken niitä sellaisia puhallinkuivaajia. Ne kun eivät oikeasti kuivaa mitään, tai jos kuivaavatkin, niin sen alla pitää olla minuutti tolkulla.

Saimme sen verran ymmärretyä satamaemännän puheesta, että viereen oli rakenteilla uudet wc- ja suihkutilat sekä sauna. Tulevina kesinä on siis luvassa uudet, entistä siistimmät fasiliteetit. Laiturit ja poijut olivat uudehkot ja siistit.

Satamassa oli ollut edellisenä viikonloppuna joku tapahtuma sen jäljiltä sieltä löytyi kotieläinpiha. Samassa karsinassa olivat sulassa sovussa niin hanhet, kanat, kanit, siat lampaat, vuohet kuin yksi lehmä. Yhdellä eurolla niitä olisi päässyt sinne rapsuttelemaan.

Illanmittaan kun kävin vessassa, oli tämä veijari irrallaan satamassa! Siellä se käyskenteli köysi kaulassa. Ajattelin, että se on varmasti pääsetetty jalottelemaan aitauksesta. Aamulla menin jälleen samaiseen hotellihelpotukseen ja tämä käyskenteli edelleen vapaana! Omistaja houkutteli sitä jollain rehulla, mutta ei, hän päätti nauttia vapaudesta. Jossain vaiheessa lehmä oli jälleen aitauksessa takaisin =D. Ja nyt jos oikein tarkkoja ollaan, niin hänhän on sonni =).

Tämä hauska possu jäi ensimmisestä postauksen julkaisusta vahingossa pois, joten lisätä hänet vielä mukaan. Kommenteissa häntä jo kaivattiin =D. Mietin kun näin tämän hauskan possun, että onkohan siinä risteytettu lammas ja sika. Kuva hänestä oli  jo kesällä nähtävänä minulla instagrammissa jonne työkaverini kommentoi hauskasti, että sehän on selvästi villasika =D. Elämäni ensimmäisen kerran näin tällaisen.

Maisemia satamasta.

Liisi saapui illalla sataamaan ja jäi siihen yöksi. Menossa illan sininen hetki =).

Seuraavana aamuna kesäkotimme paistatteli aurigon paisteessa. Lähdimme aamupalan jälkeen tutustumaan tähän kauniiseen saareen. Retkeltä kuvia tulossa seuraavassa postauksessa.

Ilta aallonmurtajalla

Ennenkuin jätämme Pärnun taakse, käydään vielä aallonmurtajalla. Seuraavaksi päiväksi oli luvattu parempia tuulia, joten vietimme viimeistä iltaa Pärnussa. Aivan venesataman vieressä sijaitseva aallonmurtaja olisi oiva retkikohde.

Ennen aallonmurtajaa löytyy rannasta Estonia muistomerkki. Estonia laiva upposi 28. syyskuuta 1994 vastaisena yönä klo 1:50 itämerellä, vain noin 40 kilometriä Utöstä. Se oli matkalla Tallinnasta Tukholmaan. Onnettomuustutkimuksen mukaan laivan keulavisiiri repeytyi irti aaltojen voimasta ja vettä alkoi tulvia autokannelle. Aluksella oli onnettomuushetkellä 989 ihmistä, joista 852 menehtyi. Suurin osa menehtyneistä oli Virolaisia ja Ruotsalaisia. Suomalaisia turmassa menehtyi kymmenen. Hylyn sijaintipaikka on 59° 22,9' P, 21° 41,0' ja se lepää noin 80 metrin syvyydessä. Onnettomuus oli kauhea ja se tullaan muistamaan aina.

Ilta-aurinko paistoi jo matalalla ja maalari rannalle kauniita sävyjä, valoja ja varjoa. Kävelimme rannalla ja nautimme kauniista merellisestä maisemasta ja lämpimästä kesäillasta.

Matkalla aallonmurtajalle Kippari huomasi hauskat jäljet hiekassa. Ilmeisesti joku lintu oli tepastellut paikalla. Minkähänlainen tipunen se on ollut?

Pärnu on ollut aina tärkeä satamakaupinki ja jotta hiekka ei kasaantuisi joen suistoalueelle, rakennettiin vuonna 1769 hirsiset aallonmurtajat Katariina II:n käskystä. Nykyinen kiviset aallonmurtajat rakennettiin vuosien 1863 ja 1964 aikana. Kivet tuotiin Häädemeesten ja Kihnun rannoilta. Molemmat aallonmurtajat ovat yli kahden kilometrin pituisia.

Joen vasemmalla puolella oleva aallonmurtaja on tunnettu romanttisena kävelypaikkana. Veden korkeus kannattaa tarkistaa silti ensin, sillä välillä alue peittyy täysin veteen. Laskuveden aikana saattaa nähdä vanhohen hirsisten patojen päitä. 

Astelimme kiveltä toiselle. Aallonmurtaja oli yllättävän helppo kulkuinen. Silti minun piti pitää katse koko ajan sielä minne astuin, etten olisi kompuroinut =D.

Laivoja ajeli illan mittaan useita ohitse.

Vihdoin perillä aallonmurtajan päässä!

Kippari, joka on meistä kaikkein vikkelin kintuista, oli kerinnyt "kattamaan pöydän" perille, joten minä pääsin valmiiseen pöytään =D. 

Istahdimme rauhassa nauttimaan lasilliset viiniä ja ihastelimme maisemia. Lasissa ei ole sitä mitä pullon etiketissä lukee. Pullon on muovia ja toimme sen veneelle siksi, että sitä voisi käyttää "retkipullona", eli laittaa vähän viiniä mukaan pahvitonkasta. Muovinen pullo on keinuvassa veneessä paljon kätevämpi kuin lasinen.

Paluumatkalla bongasimme kivistä löytyviä roomalaisia numeroita, jotka ilmeisesti kuvasivat aallonmurtajan pituutta. Juniori kulki edellä tarkkaavaisena ja löysimme ne kaikki!

Pääsimme ihailemaan paluumatkalla vielä kaunista auringonlaskua joka maalasi taivaanrantaa kauniisti.

Pidän paljon musiikista ja kuuntelen erilaista musiikkia laidasta laitaan. Niinpä katellessani tätä kaunista kuuta tuli mieleeni Tomi Metsäkedon laulu Kuu. " Kuu, tänä yönä taas taivaalle antautuu, tämä maisema saa, taas kultaista valoaan. Suu, tänä yönä taas ruutille suppuuntuu, tyttö taivuttaa, omaa kaunista vartaloaan. On yö, sata lainetta tunnissa rantaan löy, käpy männystä tippuu, on taas elokuu". 

Viikko vierähti Pärnussa ja vaikka viihdyimmekin siellä hyvin, oli aamulla aika vaihtaa maisemaa. Paljon olisi nähtävää vielä edessä ja lomapäivät menivät eteenpäin. Pärnusta jäi meille kaikille paljon mukavia lomamuistoja. Matka jatkuu.
.