Tuljak Tallinna

Kipparini syntymäpäivä osuu aina lähelle syyslomaa, joten vein hänet ja Juniorin syömään ravintola Tuljakkiin. Sain vinkin hyvältä ystävältämme Leenalta ja täytyy sanoa, että ei tarvinnut pettyä. Paikka oli aivan ihana ja ruoka todella hyvää. Edelleen saatte katsella neliskulmaisia kuvia =D.

Tuljak sijaitsee osoitteessa Pirita tee 26e. Se ei siis ole aivan Tallinnan keskustassa, joten taksi kannattaa ottaa alle. Ellei sitten muuten vain lähde kävelylle Piritan suuntaan. Taksista puheen ollen, sen kanssa kannattaa olla todella tarkkana, mihinkä taksiin istuu. Tallinnasta löytyy oikeasti edullisia takseja ja sitten niitä, jotka todella ryöstävät turistin. Me käytimme reissun aikana Amigo taksoa tai Supra Taksoa. Tämä taksin metsästys on minusta suorastaan rasittavaa. Tällä reissulla kuitenkin opimme sen, että kannattaa soittaa kyseiseen taksifirmaan. Auto tuli yleensä 5-10 minuutin päästä. On se meillä Suomessa helppoa kun tietää, että taksiin voi ottaa huoletta sen ensinäisen taksin ja yhtä kallista on aina =D.

Ravintolassa oli kullan väriset veitset ja haarukat. Sisustus oli kaiken kaikkiaan tyylikästä ja modernia. Yksi iso sali, teki tilasta avaran. Suurista ikkunoista avautuu kaunis maisema, joten valitettavasti emme päässeet ihailemaan, koska oli pimeää. Sen sijaan saimme ihastella merellä lipuvien laivojen ja kaupungin valoja. Tänne pitää tulla ehdottomasti kesällä uudelleen, mikäli tulemme lomalla Tallinnaan. Uuden kauden reittisuunnittelu on jo käynnissä ja Eesti vilahtelee kovasti yhtenä vaihtoehtona.

Minulle yksi hyvän ravintolan mittari on kankainen servetti. Se kertoo jo jotain ravintolan tasosta.

Saimme alkuun tummaa, ravintolan omaa leipää ja sen kaveriksi possua. Leipälautaset olivat myös kullan väriset.

Katsoin jännittyneenä, että mitä ihmettä olin mennyt tilaamaan, kun tarjoilija toi minulle kuvin, jossa oli kaksi pientä tablettia, sellaisia kyytabletin kokoisia. Sitten hän kaatoi pienestä kannusta lämmintä vettä ja tableteista kasvoi kaksi käsipyyhettä =D. Sain nämä siksi, koska olin tilannut itselleni kanan siipipaloja.

Söimme Juniorin kanssa samanlaiset annokset tomaattia ja buffalon mozzarellaa. Minä hehkutin mielessäni jo etukäteen tuota mozzarellaa ja se olikin hyvää, mutta tämän annokset todellinen herkkupala oli tuo vihreä tomaatti! Ihan uskomattoman, taivaallisen hyvää. Juniori kehui sitä monta kertaa, 5/5 tuli häneltä annokselle.

Kipparini söi alkupalana tartarpihvin. Puikot oli aseteltu vekkulisti tuollaiseen keksin reikään. Kippari totesi, että annos oli hänen elämänsä paras tartarpihvi.

Kipparini otti pääruoaksi kuhaa kanttarelli kastiketta. Annos oli koottu todella hauskasti. Vihannes-cimmichurryyn oli laitettu pikkuisia kanttarelleja pystyyn =D. Sen lisäksi, että annos oli hauskan näköinen, se maistui kuulema taivaalliselle.

Minä söin marmoripihvin. Kaikki ruoka-annokset olivat kaunisti laitettu esille ja ne veivät kielen mennessään. Harvoin tulee eteen paikkoja, että kaikki menee niin nappiin, ettei mistään löydy parantamisen varaa. Tämä oli sellainen paikka.

Vaikka olen aina sanonut, että jälkiruoalle on mahassa oma osasto, niin jotenkin tämän paikan ruoka livahti myös sinne. Niinpä en kerta kaikkiaan jaksanut enää tilata jälkiruokaa. Sen sijaan otimme Tuljakin itse valmistamaa Limonzelloa. Katsokaa miten kauniisti se(kin) oli laitettu esille! En voinut muuta kuin tuijottaa ihastuksesta. Tarjoilija kertoi etukäteen, että heidän itse valmistama ei ole ihan niin makea, kuin perinteinen Limonzello on. Se oli raikas ja virkistävä, oikein hyvää.

Juniori otti jälkkäriksi "Puolikuun". Se oli suklaakakku kirsikkasorbetilla. Niin kaunis ja niin maistuva (kuulema).

Varasin pöydän hyvissä ajoin etukäteen netistä heidän nettisivujen kautta. Sähköpostiin tuli varausvahvistus ja kaikki meni senkin puoleen hienosti. Tätä paikkaa voin suositella todella lämpimästi. Kiitos Leenalle vielä vinkistä! Voit katsella lisää kuvia paikasta ja heidän herkullisista annoksista Tuljakin nettisivuilta täältä.

Patarei Tallinna

Lennusatamasta lähtee merenrantaa myötäilevä kulttuurikilometri keskustan satamaan päin. Ensimmäisenä kohteena kulttuurikilometrissä on Patarein entinen vankila. Paikka on rakennettu alun perin merilinnoitukseksi Venäjän keisari Nikolai I:n johdolla. Rakennus valmistui 1840, jonka jälkeen se toimi sotilaiden kasarmina.

Vankilaksi rakennus muuttui vuonna 1919. Vankilassa sijaitsi teloitusosasto, joka oli käytössä viimeisen kerran 1991. Vankila suljettiin 2002, mutta sen sairaalaosasto jatkoi toimintaa vielä vuoteen 2005 saakka. Hetken päästä vankila avattiin yleisölle ja siellä sijaitsi pieni vankilamuseo.

Rakennuksen seinät ovat kaksi metriä paksut. Olin nähnyt netistä tästä paikasta todella mielenkiintoisia kuvia ennen kaikkea sisältä, jossa on Neuvostoliiton aikainen sisustus. Harmikseni paikka suljettiin yleisöltä 7.10.2016, joten en päässyt sisään kuvaamaan! Harmitti ihan valtavasti, paikka oli suljettu vain muutama päivä aikaisemmin kun minä olin sen pihalla.

Tämä oli ainut kuva jonka sain "sisätiloista", ikkunaritilän välistä. Tämän rakennuksen kohtalo on tällä hetkellä auki, mitä sille tapahtuu.

Paikka sijaitsee kauniilla paikalla merenrannalla. Tämän voisi muuttaa vaikka hotelliksi! Tuli mitä tuli. uskon, että jonkinlaiseen käyttöön se otetaan. Mukavaa olisi, jos sen historia pääsisi jotenkin elämään jatkossakin, jossain muodossa.

Paljon rahaa tämän rakennuksen kunnostaminen kyllä nielaisee.

Tällaisissa paikoissa sitä aina vaipuu syviin mietteisiin. Mitä kaikkea linnoitus ja myöhemmin vankila, onkaan kätkenyt sisälleen. Minkälaisia ihmis kohtaloita ja tapahtumia? Puhumattakaan teloitukset... hui!

Täällä olisi ollut todella mielenkiintoista vierailla sisätiloissa. Se jäi nyt harmittamaan todella. No, kaikkeen ei vain ennätä. Ehkä näemme tulevaisuudessa, mihin linnoitus taipuu seuraavaksi.

Kalamaja kalmistupark Tallinna

Aikamme kierreltyämme Kalamajan asuinalueella, saavuimme Kalamajan hautausmaalle, tosin tällä hetkellä se on puisto. Ensimmäiset viitteet hautausmaasta saa vanhasta kellotornista. Aivan kellotornin vieressä oli tosi mukava leikkipaikka lapsille.

Puisto kylpi keltaisenaan syksyn lehdistä. Tämä puisto pitää kyllä nähdä keskikesällä vihreän loistossa. 

Kalamajan hautausmaa mainitaan kirjallisuudessa jo vuonna 1561. Tuolloin haudattiin tänne 2000 ruotsalaista sotilasta Liivinmaan sodan ajalta. 1700-luvulla hautausmaa palveli Pyhän Hengen kirkon ja ruotsalaisen Mikaelin kirkon seurakuntia. Porttitorni on rakennettu vuonna1780. 

 "Tuhansien muistoksi jotka lepäävät täällä..."

Vuonna 1950 hautausmaa suljettiin ja siitä tuli puisto vuonna1964.  Vuonna 1993 puisto julistettiin myös luonnonsuojelualueeksi.

Puisto oli todella ihana ja rauhallinen vaikka sijaitsikin melko vilkkaan tien varrella.

Tuon vilkkaan tien toisella puolella sijaitsee Lennusadam, Tallinnan merimuseo.

Me olemme käyneet merimuseossa jo aikaisemmin, joten emme menneet tällä kerralla näyttelyyn. Piipahdimme silti sisälle hieman lämmittelemään, sillä ulkona puhalsi todella kylmä tuuli. Samalla oli mukava katsoa, mitä kaikkea kivaa museon myymälässä oli myytävänä.

Minun oli aivan pakko ostaa itselleni pipo, sillä tuuli todella kävi päähän. Näin mallinuken päässä tämän kivan sinisen pipon ja ostin samanlaisen. Oli kyllä todella autuas olo mennä uudelleen ulos, enää ei päätä palellut =D.

Eikö olekin suloisia suola ja pippuri sirottimia?

Nämä majakat olisin voinut ostaa kaikki! Sen sijaan ostin ison majakan kupeessa olevan Eesti Tuletorni passin - Eestin majakkapassin. Olin hypistellyt sitä jo kaksi kertaa aikaisemmin ja nyt vihdoin päätin ostaa sen itselleni. Siinä on esitelty ja lueteltu Eestin majakat. Monta niistä olenkin jo päässyt bongaamaan. Saas nähdä, pääsenkö ensi kesänä bongaamaan lisää? Jonkin verran on Eesti vilahdellut ensi kesän reittisuunnittelu keskusteluissa =D.

Hautausmaan puisto ja meri museo ovat mukavasti lähekkäin, joten ne voi hyvin ottaa kohteeksi samalla reissulla.