Käringsunds Marina Eckerö

Aikainen aamu valkeni aurinkoisena ja tyynenä. Juniori jatkoi uniaan kun me Kipparini kanssa teimme nopeat aamutoimet ja irrottelimme köydet hiljaa, ettemme herätä viereisiä venekuntia. Oli aika jättää Ruotsi taakse ja suunnata kohti Ahvenanmaata. Olo oli oikeasti haikea. Tykkäsin olla Ruotsin puolella niiiiiiin kovasti. Ilmoitin Kipparilleni, että haluan palata ehdottomasti ensi kesänä takaisin. Aika näyttää, minne reitti silloin vie =D.

Ennen "ison veden" ylitystä ajelimme kalakasvattamon ohi (tai ainakin luulen että se oli sellainen). Meri oli ihanan tyyni, ainakin näin saarten suojassa. Hetken päästä olimme jo "meren laidalla" ja matka Ahvenanmaalle alkoi. Merellä oli hieman enemmän tuulta, mutta silti se oli turvallinen ylittää. Jälleen totean, että se on aina yhtä jännittää kun ensin ei näe edessä mitään. No ehkä joksen rahtialuksen. Ja sitten alkaa horisontissa pikku hiljaa häämöttää jotain ja niin ollaan pian toisessa maassa.

Saavuimme aamutuimaan Eckeröhön Käringsundin vierasvenesatamaan. Satama sijaitsi todella tuulelta suojalta rauhaisassa lahdessa. Kun saavuimme satamaan, lähti kuin tilauksesta yksi vene laiturista ja saimme heidän paikan. Kun vene oli kiinnitetty laituriin, oli aamupalan aika.

Maisemat hivelivät täällä todella silmää. Vettä ja sähköä oli laiturilla. Wc- ja suihkutilat olivat todella hyvät. Pieni haaste saattaa olla liikunta rajoitteisille se, että ne sijaitsivat korkealla laiturilla. Portaita pitkin pääsi hyvin vessaan satamasta ja hieman kun kiersi pääsi myös tietä pitkin.

Satamassa oli mukavan oloinen ravintola, jonne satamamaksu maksettiin. Samalla sai tilattua aamuksi tuoreet sämpylät. Täällä saimmekin lomamme parhaat sämpylät.

Täällä pääsi ihanasti saaristolaistunnelmaan.

Satamassa oli polttoaineen tankkausmahdollisuus, vaan tällä kerralla se oli epäkunnossa. Tämä on se syy, miksi ei koskaan pidä ajaa tankkia ihan tyhjäksi. Meidän oli tarkoitus tankata täällä, vaan eipä onnistunut tällä kerralla. Ei muuta kuin opas käteen ja tutkimaan, mistä löytyy seuraava tankkausmahdollisuus. Meillä on myös jerrykannullinen varapolttoainetta mukana, juuri näitä tilanteita varten.

Käsillä oli jälleen hellepäivä. Sataman lahdessa oli todella upea uimaranta, joten ei tarvinnut kauaa miettiä mitä tehdään. Lähdime rannalle rentoutumaan! Läheiseen pikkusaareen pääsi kahlaamalla. Tien toisella puolella oli suuri camping alue.

Käringsundin vierasvenesatamaa voin suositella todella. Lahti oli upea ja täällä oli kaikki kesäisen päivän viettomahdollisuudet käsillä. Voit lukea lisää Käringsundin vierasvenesatamasta voit lukea lisää täältä. Tämä oli viimeinen meille uusi paikka lomamme aikana. Tästä eteenpäin vierailimme entuudestaan tutuissa paikossa, jotka ovat meidän mielestä mukavia käydä joka kesä. Parin postausken verran vielä asiaa niistä.

Grisslehamn (Ruotsi)

Kauniin Väddön kanavan jälkeen saavuimme Grisslehamniin. Tämä oli meidän loma viimeinen paikka Ruotsin puolella. Grisslehamnissa on kolme vierasvenesatamaan, fiskehamnen, GMSS Gästhamn ja Marina & Camping, jonne menimme.

Tämä oli koko loman ensimmäinen satama, joka näytti ensin siltä, että täynnä on. Vaan hetken katseltuamme ympärillemme totesimme, että kyllähän tuohon rakoon vielä yksi vene menee, ei kun laituriin. Saimme mukavasti apua naapuriveneilijöiltä, he tekivät tilaa. Silti oltiin kyllä melko tiiviisti =D. Tästä asiasta tykkäsin kanssa kovasti Ruotsin puolella, että aina tehdään tilaa seuraavalle tulijalle.  

Satamassa oli sähköä ja vettä laiturilla. Wc ja suihkutilat olivat mukavat ja niitä oli riittävästi. Satamakonttorin yhteydessä oli pieni kauppa. ICA market löytyi alle kilometrin päästä satamasta, jossa saattoi tehdä suuremmat ostokset.

Sataman ravintola oli meidän mielestä nähnyt parhaat päivänsä. Olisimme menneet sinne syömään, mutta juuri se annos, jota havittelimme, oli tietysti loppu. Hetken katseltuamme ympärillemme, totesimme, että emme olisi muutenkaan halunneet jäädä sinne.

Satamassa sijainneen ravintola edustalla oli hienoin ikinä näkemäni  minigolfrata. Olihan siellä majakka =D. Pelaajia näytti olevan ihan tungokseen asti. Grisslehamnin Mariasta voit lukea lisää heidän nettisivuilta täältä.

Samana päivänä sattui satamassa olemaan kirpputori.

Siellä ne ovat veneet ja asuntoautot sulassa sovussa keskenään.

Ihan muutaman metrin päästä satamasta löytyi hyvä ravintola, Ängbåtsbryggan, joka oli GMSS vierasvenesatamassa. Pieni kylmä rinki kävi takapuolessa, kun jonotimme pöytään ohjausta. Tarjoilija kysyi, että olemmeko varanneet pöydän? No ei olla ei, kääk! Hän hetken pyöritteli papereita ja sanoi iloisesti, että kyllä me teille paikka löydetään. Täällä söin elämäni parhaan caesar salaatin. Junior oli samaa mieltä, sillä hän otti saman annoksen.

Kävelimme pienen kylän läpi suurten laivojen satamaan, jossa sijaitsi myös kolmas vierasvenesatama, Fiskehamnen gästhamn. Matkaa oli alle kilometri. ICA marketin lisäksi löytyi pari muuta ravintolaa ja leipomo.

Ecerö line ajaa Ahvenanmaalta Grisslehamniin juuri tähän satamaan. 

Satamassa oli parkissa monia kalastaja aluksia. Kuvaajan varjokin on päässyt kuvaan mukaan =D. Minusta näissä kalastusaluksissa on jotain tosi kuvauksellista. Niinpä annoin kameran laulaa oikein antaumuksella.

Vanhoja veneitä voi hyödyntää vaikka kukkaistutuksiin =D.

Viimeinen päivä Ruotsin puolella painui pikku hiljaa iltaan. Hieman oli jo haikea mieli. Vaikka lomaa olikin vielä muutama päivä jäljellä, oli seilailut tällä erää täällä ohi. Aamulla oli edessä aikainen herätys, sillä tuulet olisivat silloin suotuisat ison meren ylitykseen.

Väddö kanal (Ruotsi)

Norrtäljen jälkeen lähdimme ajelemaan kohti Väddön kanavaa jota pitkin ajoimme viimeiseen etappiin Ruotsin puollela, Grisslehamniin. Edessä oli lomamme kaunein reitti. Tälläsin itseni ja kamerani veneen kannelle ja ihailin maisemia. Kanavassa on nopeusrajoitus, joten senkin puolen ajelimme leppoisasti eteenpäin.

Kanavan suulla oli ensin hieman "leveämpää". Hetken päästä väylä kapeni. Maisemat hivelivät silmää.

Väddön kanava erottaa Väddö saaren mantereesta. Reitti on turvallisempi vaihtoehto kuin mennä Väddön saaren toisella puolella avomerellä. Kanava on ollut tärkeä vesiväylä aina 1500-luvulta lähtien.

Kanava on 15 kilometriä pitkä ja sitä on paranneltu vuosien saatossa. Syväys kanavassa on kaksi metriä ja suurin sallittu nopeus viisi solmua. Kanavassa on kaksi siltaa, Älmtabron, jota avataan purjeveneille 07:00 - 22:00 välillä tunnin välein ja Bagghusbron, jota avataan 07:00 - 22:00 välillä puolentunnin välein. Korkein mahdollinen maston korkeus on 17 metriä johtuen sähköjohdoista joita on matkan varrella. Vuosittain kanavasta ajaa yli 20000 venettä.

Nyt tarvittaisiin taas se tuoksu kuviin. Välillä tuli niin huumaava lehmuksen tuoksu ja kuului linnun laulua. Nautintoa tuli kanavassa kaikille aisteille.

Meidän ei tarvinnut odotella siltojen avaamista, mahduimme siltojen alitse mainiosti.

Kanavan varrella olo Elmstan vierasvenesatama.

Vielä hieman ennen perille pääsyä sain kuvan tästä suloisesta majakka saaresta =D. Jos minulla olisi mökki, tekisin ehdottomasti samanlaisen. Siellä vain liehuisi Suomen lippu.