Veneen turvallisuudesta tulee huolehtia joka kevät

Viimeisimpänä, mutta ei todellakaan vähäisempänä toimenpiteenä ennen kauden kunnollista aloitusta tehdään veneelle vielä katsastus. Katsastuksessa käydään läpi veneen tekniikka ja varusteet, jotka vaikuttavat veneen turvallisuuteen. Katsastus antaa turvallisuudelle valmiudet, mutta loppukädessä veneen kippari on vastuussa siitä esim. millaiseen keliin lähdetään merelle, onko se turvallista vai ei. Katsastus suoritetaan joka kevät ja veneen runko katsastetaan viiden vuoden välein. Se tehdään ennen kuin vene lasketaan vesille.

Muutamilla varusteilla, kuten esim. hätäraketeilla ja pelastusliivien panoksilla on tietyt vahtovälit, jotta ne toimivat varmasti ja luotettavasti. Meidän veneen kastastus oli tällä viikolla maanantaina, joten kävimme läpi varusteitamme Kipparini kanssa viime viikonloppuna.

 

Paukkuliivistä löytyy hiilidioksidipullo ja sulake (musta alhaalla). Molemmista löytyy päivämäärät jolloin ne tulee vaihtaa. Lisäksi laukaisimesta löytyy värikoodi joka osaltaan myös kertoo, onko sulake vaihtokunnossa. Kuten kuvasta (yllä) näkee, sulake pitää vaihtaa.

 

 

Joka vuosi on hyvä katsoa, että kaikki heijastimet ovat kunnolla kiinni ja että paukkuliivit ovat siistit ja ehjät. Sen jälkeen puhalletaan liivit täyteen ilmaa ja annetaan olla vuorokauden. Koska Kipparilla oli viikonloppuna vahtivuoro, emme päässeet vesille, oli hyvää aikaa tehdä tämä testi. Seuraavana päivänä paukkuliivit olivat yhtä täynnä ilmaa kuin edellisenä päivänä. Hyvä, sillä se tarkoittaa, että ne eivät vuoda. 

Ei muuta kuin uudet hiilidioksiidi panokset ja sulakkeet kiinni ja laskostetaan takaisin paikoilleen. Laskostamisessa on myös omat sääntönsä kuinka se tulee tehdä, jotta veden varaan joutuessa liivi avautuu oikealla tavalla. Onneksi netistä löytyy mm. valmistajien sivuilta ohjeita laskostamiseen. Sulakkeita ja hiilidioksidi panoksia tulee olla veneessä ylimääräiset kappaleet sillä ne ovat kertakäyttötavaraa. Mikäli tiput veteen ja liivit laukeavat, on sulake ja hiilidioksidipanos uusittava.

Ja sitten vielä haluaisin sanoa, että pelastusliivit auttavat pelastautumaan vain sinä tapauksessa, että ne ovat päällä. Todella moni veneilijä hankkii ne veneen kaappiin, mutta päällä niitä ei näe koko kesänä. Kun hätätilanne iskee päälle, ei silloin ole aikaa läheä kaivelemaan liivejä kaapin perukoilta päälle. Olen kuullut, että nopeimmillaan on vene uponnut minuutissa! Se on pieni aika se. Meidän venekunnalla on se periaate, että liivit ovat aina päällä kun vene on liikkeessä. Veneessämme on myös ylimääräisiä liivejä vieraia varten. Toinen huomion arvoinen asia. On olemassa myös kelluntulaliivejä. Ne nimensä mukisesti kelluttavat, mutta eivät vältämättä pelasta, sillä kelluntaliivi ei käännä tajutonta ihmistä oikein päin ja näin ollen hän voi "hukkua". Minä olen käyttänyt kelluntaliivejä vain snorklatessa =D. Monesti "liivittömyyteen" sanotaan perusteluksi, että "kyllähän minä osaan uida". Veneestä tippuessa on mahdollista mm. kolauttaa pää, jolloin tajuttomana veden varassa uimataidosta ei ole apua.

 

Kannattaa siis laittaa pelastusliivit päälle. Meidän merimuumillakin on =D. Merimuumi vinkkaa, että myös kaikilla laivakoirilla tulisi olla liivit päällä. Vaikka koirakin osaa uida, loppuu heidänkin voimat todella nopeasti isossa allokossa. 

 

Meillä on veneessä vakiosti kaksi hätäsoihtua ja kaksi hätärakettia (katsastusluokkamme mukaisesti). Säilytämme niitä kuvassa olevassa omassa säilytyspussisa pystyasennossa. Näiden päivämäärät riittävät vielä tälle kaudelle. Sen jälkeen kun hätäraketit ja soihdut ovat vanhentuneet, on niiden käyttöä hyvä harjoitella. Talvella Meripelastusseurat järjestävät yleensä kerran talvessa ammunta tilaisuuden, jossa voi luvan kanssa ja ammattilaisen opastuksella käydä kokeilemassa niiden toimintaa. Me kävimme Kipparini kanssa kaksi talvea sitten ja kyllä kannatti. Saimme paljon tietoa näistä välinesitä, joita toivottavasti ei koskaan tarvittaisi. Ja nämä välineet päästään ampumaan ensi talvena taivaalle =D.

 

Seuraava päivämäärä jonka tarkistin, oli kyypakkauksen päivämäärä. Saaristossa liikkuu paljon kyykäärmeitä, joten kyypakkaus on aivan välttämätön. Mikäli laivakoiraa puree kyy, kannattaa hänelle annetta annostus opetella jo etukäeen. Toinen välttämätön väline on punkkipihdit. Olen tänä kevänää jo yhden punkin itsestäni irroittanut (sen siitä saa kun konttailee kameran kanssa pitkin puskia). Punkkitarkastuksia kannattaa tehdä useamman päivän ajan senkin jälkeen kun on tullut kotiin, sillä tämäkin pirulainen löytyi minusta vasta kahden yön jälkeen kun olimme kotiutuneet saaresta.

Kuten kotona, myös veneessä tulee olla palovaroitin. Seuraava tarkastettava kohta oli, että siinä on patteri voimassa ja se toimii. Tänä keväänä meidän veneeseen asennettiin kaasuhella. Kaasuputken asenti ammattilainen jo hyvissä ajoin alkukeväästä. Kippari katsoi katsastusmiehen kanssa häkävaroittimelle sopivan paikan veneestä. Toisin kuin palovaroitin asennetaan ylös, tulee häkävaroitimen anturi puolestaan sijoittaa alas, sillä mikäli nestekaasua vuotaa veneeseen, laskeutuu se alas ja varoitin kertoo asian.

  

Hyvin tärkeä (ja pakollinen) varuste veneessä on vaahtosammutin. Sammutin tulee tarkistuttaa asiantuntijalla joka vuosi. Useimmat seurat, kuten myös se mihin me kuulumme, järjestää yhteistarkastuksia. Meidän veneessä on kaksi sammutinta. Toinen on sijoitettuna veneen perään ja toinen on keulahytissä, missä nukumme. Mikäli tulipalo syttyisi yöllä takaosaan, pääsemme keulasta pois kun voimme käyttää palosammutinta.

 

Palosammuttimien lisäksi meillä on veneessä vielä sammutuspeite. Se sijaitsee veneen pentterissä sellaisella paikalla, josta sen saa nopea nykäistä tarvittaessa käytöön. Jälleen toivon, ettei sitä tarvitse koskaan käyttää.

Veneessä kuuluu olla myös pelastusrengas ja heittoliina. Pelastusrenkaassa tulee olla veneen nimi, sillä mikäli joku henkilö ajelehtii tiedottomana renkaan kanssa, tiedetään, mistä aluksesta hän on alun perin "kotoisin". Sekä pelastusrengas, että heittoliina on hyvä sijoittaa veneen ulkopuolelle, paikkaan, jos ne saadaan nopeasti tarvittaessa käyttöön.

  

Pelastusrenkaan kyljessä on pelastusrenkaan valo. Sen tulee olla sijoitettuna ylösalaisin, sillä kun valo käännetään oikeinpäin, syttyy valo automaattisesti (ei tarvitse lähteä pimeässä hätätilanteessa etsimään lampun valokatkaisijaa). Myös tästä tulee patterit tarkistaa. Valoa tarvitaan silloin, jos joutuu pimeällä vedenvaraan. Pelastajan on helpompi havaita pelastettava merestä kuin valo paalaa.

Näiden lisäksi turvallisuusvälineitä ovat mm. tapisarja (jos veneeseen tulee vuoto), tuuliankkuri (mikäli moottori lakkaa toimimasta), ja mittaamaton määrä työkaluja, nippeleitä ja nappeleita, ruuveja ja nippusiteitä. Lisäksi meillä on mootoriin muutamia ylimääräisiä varaosia, kuten moottorin hihna, öljynsuodatin, imppeleri ja öljyä. Vallakin pidemmäällä reissulla saattaa näistäkin olla iloa.

  

Tässä ovat veneen kolme tärkeää tarraa, jotka koristavat veneemme sivuikkunaa. Ensimmäinen kertoo siitä, että haluamme vastuullisina veneilijöinä osaltamme tukea Pidä Saaristo Siistinä Ry:n toimintaa. Käytämmehän aktiivisesti heidän loistavia palveluja. Trossi on eteenkin meille moottoriveneilijöille todella tärkeä. Mikäli moottori lakkaa toimimasta, saamme hinauksen sellaiseen lähimpään satamaan, jossa on korjauspalvelua. Samalla tuemme vapaaehtoista ja tärkeää meripelastustyötä. Kolmas tarra puolestaan kertoo sen, että veneessämme on kaikki kunnossa ja se nyt katsastettu asianmukaisesti =).  Kyllä kelpaa taas veneillä turvallisesti tämän kauden.  

Merellisiä maisemia ja fiiliksiä

Talven pimeinä päivinä sitä aina muistelee kesää ja ennen kaikkea kesän merellisiä maisemia. Tällä hetkellä tilanne on ihanteellinen. Näitä maisemia saa taas ihailla muutaman kuukauden ajan ja painaa muistikuvia verkkokalvolle valokuvien lisäksi. Kauden alussa on aina jotain kutkuttavaa. Mitä kaikkea sitä tänäkesänä pääseekään näkemään. Toimiiko tekniikka ja millaista säätä on luvassa.

Itse säähän on ihan pukeutumis kysymys. Veneilyssä meille eniten haittaa tekee liian kova tuuli. Vene on kyllä erittäin merikelpoinen, onhan Saga Norjalaista vankkaa tekoa. Mutta ihan mahdottomassa tehosekoittimessa ei ole mukava olla kyydissä. Niinpä Kippari harkisee aina tarkkaan, millaisilla tuulilla lähdetään liikkeelle. Ja mitä reittivalintoja silloin tehdään. Välillä tulee se tilanne eteen, että on vain odotettava tuulen tyyntymistä. Viime kesänä jumiuduimme Pärnuseen viikoksi juuri tuulten vuoksi. Vaan Pärnu ei ollut ollenkaan hullumpi paikka jumittaa, sillä sieltä löytyy paljon kaikenlaista mukavaa tekemistä ja katseltavaa.

Meidän veneen syväys on alle metrin, joten sen puolesta pääsemme käyttämään hyväksi niin kutsutut maisemareiti, joille purjeveneillä ei ole kölinsä puolesta menemistä. Lisäksi meillä ei ole kovin korkeaa mastoa, joten pääsemme näppärästi myös useimpien siltojen alta. Maisemareitit ovat monesti niin saarten suojassa, että jopa kovalla tuulella on mahdollista tehdä matkaa. Reittisuunnittelu on tässäkin asiassa a ja o. Mikä on tuulitilanne, tuleeko matkan varrelle ylitettäväksi suuria selkiä? Mistä päin tuulee? Tuulen suunta on tärkeää havannoida myös satamaa valittaessa. Mikäli tuulee kovasti, olisi suotavaa löytää suojaisa satama.

Kaksi kesää sitten olimme Jussarössä ja silloin saatui tuuli kääntymään niin, että se puhalsi juuri satamaan. Jussarön satamaan käy kunnolla vain yksi tuulensuunta ja sillä kerralla se oli juuri se. Siinä sitten yrität nukkua kun vene tempoi köysien varassa. Mitetin, että pitääkö köydet kunnolla kiinni. Olin ihan hilkulla, että en ottanut tyynyä ja peittoa kainalooni ja painellut kuusen juurelle nukkumaan, niin kävi ottaan pattiin. Tuuli jatkui samalta suunnalta seuraavana päivänäkin ja lettutaikina meinasi tulla yli laitojen kulhosta. Ei se silloin naurattanut, jos nyt jo vähän huvittaakin =D.

Mutta sitten tulevat ne päivät (kuten näissä kuvissa), että tuuli tyyntyy, aurinko paistaa lämpimästi ja voit tuntea meren raikkaan tuoksun. Veneen takakuomu alas, ja saat nauttia siitä kaikesta ihanasta kaikilla aisteilla. Sitä en vaihtaisi mihinkän! Se on sellanen tunne, että sitä on ihan mahdoton kuvailla, se pitää jokaisen kokea itse. Sen eteen jaksaa nähdä vaivaa. Keväällä veneen laitot ja syksyllä nostot ja huollot. Sen eteen kestää (hammasta purren) ne tuulisemmat päivät ja huonommat säät.

Nämä kuvat on otettu toissa viikonloppuna, jolloin olimme seuramme omassa saaressa. Sunnuntai päivä antoi jo kovasti viitteitä kesästä. Toivottavasti pääsitte edes hieman siihen tunnelmaan mukaan, mistä veneilyssä parhaimmillaan on kyse =).

Kiireinen viikko takana

Onko teillä koskaan sellaista viikkoa, että kaikki, siis ihan kaikki asiat ja tapahtumat sattuvat samalle viikolle? Kaikki harrastukset, joihin vain voi vähääkään sisällyttää esiintymisiä ja niihin liittyviä kenraaliharjoituksia (tanssi ja musiikki) loppuvat samaan aikaan. Toukokuun viimeisinä päivinä mennään tukka putkella kalenteri piukeana ja sen jälkeen kaikki on ohi kuin kanan lento konsanaan. Minulla on ollut juuri sellainen viikko menossa. Ja mistä sitä sitten tingitään, no blogin kirjoittamisesta =D. Nämä kiireet pitivät myös huolen siitä, että tänä viikonloppuna emme päässeet merelle, sillä kaiken muun kiireen lisäksi Kipparille sattui veneseuramme vartiovuoro samalle viikonlopulle. Tämä viikonloppu meni siis kulttuurille ja vartioimiselle =D.

Niinpä palaamme tässä postauksessa viime viikonlopun tunnelmiin. Vietimme viikonloppua tuolloin veneseuramme omassa saaressa. Sää sattui suosimaan mukavasti ja sunnuntaina aurinko paistoi jo oikein kesäisesti.

Lauantaina lähdimme tuttuun tapaan jälleen metsään etsimään lisää korvasieniä. Ja tälläkään kerralla emme tulleet reissusta tyhjin käsin. Saimme mukavan määrän korvasieniä lisää. Samalla pääsin jälleen kamerani kanssa kuvailemaan kevättä. Vai voikohan jo sanoa, alkanutta kesää? Niin kesäiseltä maisema todella jo näytti.

Ketunleivät olivat jo täydessä kukassa.

Tällä reissulla pääsin myös kuvaamaan tämän kevään ensimmäiset perhoset! Perhoset ovat olleet liikenteessä jo pitkään ja olen niitä nähnyt, vaan nyt osuivat siten eteen, että pääsin kuvaamaan. Tässä varmasti kaikille tuttu sitruunaperhonen.

Ja tässä aina niin ihana neitoperhonen. Neitoperhonen talvehtii Suomessa, usein miten vajoissa tai muissa ulkorakennuksissa.

Tämä oksalla keikkuva perhonen on mänty-yökkönen. Nimensä mukaan mänty-yökkönen on yöperhonen  ja siksi niitä näkee harvemmin päivällä.

Tiirat paistattelivat päivää kivellä merenrannalla.

Luonnosta löytyy valitettavasti vaikka mitä, sellaistakin, mikä ei sinne kuulu. 

Kävelylenkin jälkeen oli jo iltapäivä, joten oli ruoanlaiton aika. Kippari lähti tekemään tulet, jotta saadaan hiillos aikaiseksi. Sillä välin minä pakkasin veneellä tavarat. Ilma oli niin mukava, että päätimme syödä ulkona.

Tykkäämme Juniorin kanssa kattaa kauniisti. Luonnon materiaaleilla saa ihanasti "stailattua" ruokapöytää. Juniorimme teki hyvää työtä ja kaunista jälkeä syntyi.

Jälkiruoaksi paistelimme vaahtokarkkeja. Kyllä ne amerikkalaiset keksii kaikenlaisia hyviä herkkuja =D.

 Vaan liian kuumassa ei saa pitää. Saatta käydä nimittäin näin. Hieman kärähti =D.

Illalla oli mukavaa istua nuotiolla ja kuunnella luonnon ääniä ympärillä. 

Villasukat toimivat niin talvella kuin kesällä. Viileän kevään ansiosta, vai pitäisikö sanoa pikemminkin vuoksi,  kalliot ovat vieläkin melko viileitä.Vaan eiköhän tuo ilma ala pikkuhiljaa lämpenemään, jotta päästään vilauttamaan varpaita kesälle =).

Ihanaa sunnuntaita teille kaikille!

Kaksi Vuokkoa ja mukulaleinikki

Keväällä erityisesti valkovuokot ilahduttavat aina, ehkä juuri siksi, että niitä tulee eniten nähtyä. Valkovuokosta tulee aina ihan väistämättä mieleen äitienpäivä =D. Porkkalanniemen kävelyretkellä äitienpäivä viikonloppuna oli onnea myös vuokkojen suhteen. Sen lisäksi, että valkovuokkoja oli ihan kaikkialla, löysi Kippari (jälleen hän) myös sinivuokkoja, joita jostain syystä minä näen todella harvoin.

Tiesittekö, että vuokot ovat leinikkikasveja? Tai että kansanlääkinnässä tätä kaunista kasvia on  tuoreena käytetty murskattuna reumaattisten vaivojen ja nivelsäryn hoitoon. Suomessa valkovuokko on hyvin laajalti levinnyt ja sitä tavataan jopa Etelä-Lapissa saakka. Suomesta löytyy harvinaisempaa alppivuokkoa, joka on hyvin saman näköinen valkovuokon kanssa, mutta sen kukinnon heteet ovat valkoiset kun taas valkovuokossa ne ovat keltaiset.

Kipparini hihkaisi, että täältä löytyy sinivuokkoja ja niinpä hyökkäsin kamerani kanssa heti niitä kuvaamaan. Näissä kuvissa tuli se suurin pettymys. Kellin kameran kanssa kemällä enkä onnistunut. Vain nämä neljä kuvaa kehtasin laittaa näytille, mutta näihinkään en ole tyytyväinen.

Keskiajalla uskottiin sinivuokon lehtien tuovan apua maksavaivoihin koska lehden muoto ja alapinnan väri muistuttavat maksaa. Vaikka kasvi on myrkyllinen niin kevään ensimmäisen sinivuokon kukan syömisen uskottiin torjuvan flunssaa. Kansanlääkinnässä sinivuokon lehtiä on käytetty aikanaan virtsanerityksen lisäämiseksi ja munuaiskivien hoitoon. Suomessa sinivuokkoa tavataan hyvin yleisesti lounais- ja eteläosissa.

Tämän postauksen nimi oli ensin "kolme vuokkoa" sillä tätä kukkaa kuvatessani luulin kuvaavani keltavuokkoa. Mutta kun aloin kotona tutkia kuvia huomasin, että kukka ei voi olla keltavuokko, sillä keltavuokolla on erilaiset lehdet ja kukinnossa viisi terälehtä kun tässä on reilusti enemmän. Vinkkinä teille, Facebookissa on luonnonkukkakuvaajat ryhmä, sinne kun laittaa kuvan niin alta minuutissa tulee tieto, mikä kasvi on kyseessä. Niin kävi tälläkin kertaa =).

Kyseessä on mukulaleinikki. Tätä kaunista kukkaa käytetään myös puistoissa ja puutarhoissa maanpeittokasvina. Luonnossa tämän tapaa lehdoista keväisin. Mukulaleinikin nuoria lehtiä on käytetty aikoinaan salaateissa. Kasvin juurimukuloita on paahdettu myös ruoaksi. Myös tätä kasvia on käytetty rohtona mm. peräpukamien houtoon =).

Valokuvaamisen myötä olen alkanut kiinnostumaan kasveista ja ennen kaikkea tunnistamaan niitä. Luonnosta löytyy vaikka millä mitalla kasveja, joita olen ennen vain katsellut ohimennen. Nyt olen pyöritellyt mielessä, että voisin vaikka kuvata pikkuhiljaa itselleen sellaisen kuvakasvion itselleni =).

Aurinkoa alkavaan viikkon teille kaikille!