Sandhamn - Sandö (Ruotsi).

Saari, jolla Sandhamn sijaitsee, on nimeltään Sandö. Nimi on helppo ymmärtää kun kulkee saarella, sillä se on todella hiekkasaari.

Kun kerta oltiin hiekkasaarella, oli siellä myös paljon ihania hiekkarantoja. Saari ei ole kovinkaan suuri. Saaren ympäri kiertävä luontopolku on kahdeksan kilometriä pitkä.

Saaren keskiosa on suurimmalta osalta mäntymetsää. Polkuja risteile sinne tänne. Kävelyreitti on merkitty melko hyvin. Tosin me saimme neuvoa erästä ruotsalaista pariskunta, että mistä päin se kirkko löytyykään. Olivat menossa väärään suuntaan =D.

Sandhamnin kirkko on rakennettu rakennusmestari Peter Carlsson johdolla. Kappelin vihki käyttöön arkkipiispa Erling Eidem vuonna 1935. Kappeli on rakennettu puusta ja maalattu valkoiseksi. Katto on peitetty liuskekivillä. Valitettavasti ovi oli kiinni, joten emme päässeet kurkistamaan kappeliin sisään.

Kellotapulin on rakentanut Peter ja Stig Carlsson vuonna 1936. Tapulissa oleva kello on valmistettu Bergholtz Bellin valimossa.

 Hautausmaa on otettu käyttöön vuonna 1834, ja se sijaitsee noin 500 metriä kappelista länteen.

Saarella sijaitsi idyllinen kylä. Talot olivat suurimmalta osalta 1800- ja 1900-luvulta. Internetti osasi kertoa, että vuoden 2010 lopussa oli saarella asukkaita 85 henkeä. Talojen välissä meni ihania pieniä kujia. Pihat kukoistivat kauniin erilaisista istutuksista. Ruusuja oli paljon.

Täällä olisi lasten todella hyvä kasvaa. Täällä voisin itsekin viettää vaikka koko kesän!

Voisin asua talossa, jossa on sininen portti.

Mitä sanotte maisemista? Minä istuin kalliolla ja annoin silmä levätä. Aivan ihana kyläidylli. Unelmoin, kuinka hoitaisin puutarhaa ja kuinka naapuri toisi vasta leivottua mustikkapiirakkaa. Pyytäisin häntä kahville ja vaihtaisimme kuulumisia. Kujilla kulkiessa voisi moikkailla muita saarelaisia auringon paistaessa ja ruusujen tuoksuessa ympärillä. Aamuisin hakisin tuoretta leipää leipomosta ja kattaisin aamukahvit kauniille terassille. Nauttisin aamupalaa ja katselisin merellä ohi lipuvia laivoja. Sitten se kupla puhkesi, en omista saarelta asuntoa, ainakaan toistaiseksi =D.

Ympäri saarta oli valtavan kauniita kesäasuntoja. Monesta tuli mieleen beac house. Jos minulla olisi täällä mökki, sisustaisin sen juuri rantamökiksi.

Ja nyt uutisia ruotsalaisten dekkari kirjojen ystäville. Kirjailija Viveca Sten kirjoittaa dekkareiden tapahtumat Sandhamniin. Steni kirjoja on suomennettu kaikkiaan viisi. Minun piti päästä Dykarbariin oluelle ihan vain siksi, että kirjojen tapahtumia sijoittuu myös sinne. Yritin katsella saarella kovasti ympärilleni, että löytyisikö yhtään ruumista, mutta tällä kerralla ei löytynyt =D.

Dykarbarenissa näytti olevan myös herkullisia ruoka-annoksia. Me emme syöneet tällä kertaa, sillä olimme syöneet juuri toisaalla.

Rannasta löytyi Axel Sjöbergin patsas. Hän eli vuosina 1866 - 1950 ja oli öljy- ja vesivärejä käyttänyt taidemaalari joka kuvasi Tukholman saaristoa, sen asukkaita ja lintuja.

Sandhamnista en voi muuta todeta kuin että saari oli  i h a n a! Tänne haluan ehdottomasti uudelleen, jakka olen lukenut kaikki Stenin kirjat ensin =D.