Vaikka tykkäänkin todella paljon katsella veneitä ja moottoreita, on minun mielestä messujen paras anti yläkerran hallissa. Siellä on esillä merellisten tuotteiden ja tarvikkeiden ostosparatiisi kaikilla herkuilla. Tänä vuona ei ollut mitään erityistä ostoslistalla, ja silti voi melkein laulaa, että "tili tuli tili meni, mutta minkäs teet, tili tuli tili meni nousee silimistä veet". Messut sattuivat todella mukavasti tilipäivän tienoille (onneksi).
Lupasin ensimmäisessä messupostauksessa kertoa enemmän tästä laukusta. Nämä ovat ensimmäistä kertaa myynnisssä suomessa, O bag. Laukun on suunnitellut Emanuele Magenta ja se on valmistettu italiassa. Laukkua saa nahkahihnoilla, mutta messuilla se oli esillä merellisillä köysihihnoilla. Värejä on monia ja laukun sisälle on saatavana erillinen kangaspussi, jossa on vetoketju. Laukkuja tulee keväällä myyntiin Stockmannille ja erääseen toiseen paikkaa, joka nimi ei jäänyt mieleen =).
Yksi ehdoton suosikkikohteeni messuilla on joka vuosi Studio Ishavet. Näitä tuotteita vaan ei voi vastustaa. Ne ovat merellisiä ja hyvällä maulla tehty. En pysty koskaan ohittamaan tätä pistettä ostamatta sieltä mitään. Tällä kerralla lähti mukaan kaksi kaunista tarjotinta ja pussukka samaan sarjaan, jota olin jo aikaisemmin meille veneeseen ostanut.
Studio Ishavetin tuotteet saavat inspiraation maailman meriltä ja rannoilta. Ne on valmistettu luonnonmateriaaleista ja tehdään käsityönä Suomessa. Kantava ajatus on "karu on kaunista" ja olen todella samaa mieltä. Ainakin minä pidän näistä tuotteista ihan valtavasti. Heidän tuotteita voi ostaa messujen lisäksi muutamista venetarvike liikkeista ja kohta myös nettikaupasta. Päämaja sijaitsee Lohjalla, missä on myös heidän oma kauppa aivan keskustassa. Pääset tutustumaan Studio Ishavetin nettisivuille tästä.
Toinen myyjä, jonka tuotteita löytyy jo meidän veneestä, on Skärvik Desing. Meidän veneellä nostellaan kattilat liedeltä heidän valmistamilla patalapuilla ja astiat kuivataan heidän valmistamiin astiapyyhkeisiin.
Tätä kylpytakkia olen kuolannut joka vuosi enkä vieläkään raaskinut sitä ostaa. Jakka rikastun ja köyhtymästä lakkaan, hommaan heti tämmöisen, minusta se on aivan ihana. Alla heidän valikoimasta ihania tyynyjä. Joten jos ei ole vielä tyynyjä veneellä tarpeeksi, niin nyt tilaamaan, sillä Skärvik Desingillä on verkkokauppa täällä.
Sitten päästään yhteen materiaali-intohimoon, nimittäin purjekangas. Purjekankaasta valmistettut tuotteet ovat minusta aivan ihania! Täältä lähti mukaan seuraksi isompi kassi kesällä Taalintehtaalta ostamalleni pienelle käsilaukulle.
Nämä olivat rakkautta heti ensi silmäyksellä, mitkä kengät! Nämä vastamattomat kengät löytyivät Kapteenskan osastolta.
Ja koska en osannut päättää kummat näistä kengistä ostaisin laukun pariksi, ostin molemmat. Nyt odotan niin kevättä, että pääsisin käyttämään näitä ihanuuksia.
Erottajan Majakan osasto suorastaan pursuaa upeita merellisiä tuotteita. Heidän valikoimasta on voinut ostaa jo pitkään Ala Carten majakkamukeja ja uutuutena on alettu valmistaa myös majakka lautasia. Joka vuosi ilmestyy uusi majakkalautanen, kahta eri kokoa.
Tämä hauska kynttilänjalka on luotsivene Högårasta.
Kippari on kerännyt minulle todella kattavan kokoelman majakkamukeja. Tällaiselle majakkahullulle ne ovat oikein oivallinen keräilykohde =). Pari uutuus mukia lähti jälleen mukaan, kuten edellisilläkin messukerroilla.
Näiden lisäksi tuli tilattua Saariston sanomat, ostettua pari kirjaa, veneelle juoma"lasit" ja tiskirättejä. Mitähän tästä olisi tullut jos olisi ollut oikeasti jotain ostoslistaa vielä mukana =).
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Båt 2014. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Båt 2014. Näytä kaikki tekstit
torstai 20. helmikuuta 2014
tiistai 18. helmikuuta 2014
Hevosvoimia
Moottori kuljettaa venettä eteenpäin, ainakin meillä. Ja kippari sitten määrää vauhdin ja suunnan. Toki myös purjeveneissä on mottori, sillä aina eivät tuulet ole suotuisia, joten tarvitaan moottoria avuksi. Saattaapa käydä jopa niin, että meri äityy vallan tyyneksi.
Messuilla oli nähtävillä jos jonkinlaista ja merkkistä moottoria. Itseäni sykähdyttivät eniten vanhat kunnostetut moottorit. Niissä oli jotain ihanan nostalgista.
Tämän kauniin veneen pohjalta löytyi pitkäsiima. Minäkin olen josku virittänyt tällaisen. Ensin pitää etsiä toooosi paljon matoja ja sen jälkeen vain matoa koukkuun. Siis toooodella moneen koukkuun =D. Koulut pitkän siiman varassa veteen ja avot, alkaa kalaa tulla.
Porvoon saaristossa toimiva Outboard museum oli myös messuilla paikalla. Museossa esitellään perämoottoreiden 100-vuotista historiaa. Kunnia museosta kuuluu Nisse Häggblomille. Hän on jo venealan elävä legenda, sillä hänen kiinnostus perämoottoreita kohtaan alkoi jo viisitoista vuotiaana. Tällä hetkellä Nissellä on ikää jo kunnioitettavat yli 75 vuotta. Näin pitkällä kokemuksella hän todella tietää paljon moottoreista.
Katsokaa miten kauniita yksilöitä! Ja kaikki ovat kaiken lisäksi toimintakunnossa. Ei muuta kuin veneen perään ja fiilistelemään.
Tämä meriharakka punaisine saappaineen puhutteli minua, joten hänet oli pakko kuvata =D.
Tässä hieman uudempia perämoottoreita. Niitähän löytyy monta eri kokoa, aina ihmisen kokoisiksi, kuten tässä kuvassa suurimmat on. Upea rivistö.
Jotta moottori kuljettaa venettä eteenpäin, tarvitaan myös potkuri. Niitä on myös eri mallisia ja kokoisia. Tässä on jopa kaksi potkuria rinnakkain, joten kyllä liikahtaa =).
Tässä veneen sisään asennetavia moottoreita. Olivat niin hauskan värisiä, että piti ottaa kuva. Muuta en niiden päälle ymmärräkkän kuin että osa käy dieselillä (suurin osa) ja osa bensalla =D. Minulle riittää kun osaan tarkistaa öljyn tarvittaessa, loput huoltoasiat hoitaa meillä kippari.
Seuraavalla kerralla katsastamme shoppailu osaston, mitä kaikkea ihanaa oli tarjolla ja mitä jäi messuilta matkaan kotiin viemisiksi.
Messuilla oli nähtävillä jos jonkinlaista ja merkkistä moottoria. Itseäni sykähdyttivät eniten vanhat kunnostetut moottorit. Niissä oli jotain ihanan nostalgista.
Tämän kauniin veneen pohjalta löytyi pitkäsiima. Minäkin olen josku virittänyt tällaisen. Ensin pitää etsiä toooosi paljon matoja ja sen jälkeen vain matoa koukkuun. Siis toooodella moneen koukkuun =D. Koulut pitkän siiman varassa veteen ja avot, alkaa kalaa tulla.
Porvoon saaristossa toimiva Outboard museum oli myös messuilla paikalla. Museossa esitellään perämoottoreiden 100-vuotista historiaa. Kunnia museosta kuuluu Nisse Häggblomille. Hän on jo venealan elävä legenda, sillä hänen kiinnostus perämoottoreita kohtaan alkoi jo viisitoista vuotiaana. Tällä hetkellä Nissellä on ikää jo kunnioitettavat yli 75 vuotta. Näin pitkällä kokemuksella hän todella tietää paljon moottoreista.
Katsokaa miten kauniita yksilöitä! Ja kaikki ovat kaiken lisäksi toimintakunnossa. Ei muuta kuin veneen perään ja fiilistelemään.
Tämä meriharakka punaisine saappaineen puhutteli minua, joten hänet oli pakko kuvata =D.
Tässä hieman uudempia perämoottoreita. Niitähän löytyy monta eri kokoa, aina ihmisen kokoisiksi, kuten tässä kuvassa suurimmat on. Upea rivistö.
Jotta moottori kuljettaa venettä eteenpäin, tarvitaan myös potkuri. Niitä on myös eri mallisia ja kokoisia. Tässä on jopa kaksi potkuria rinnakkain, joten kyllä liikahtaa =).
Tässä veneen sisään asennetavia moottoreita. Olivat niin hauskan värisiä, että piti ottaa kuva. Muuta en niiden päälle ymmärräkkän kuin että osa käy dieselillä (suurin osa) ja osa bensalla =D. Minulle riittää kun osaan tarkistaa öljyn tarvittaessa, loput huoltoasiat hoitaa meillä kippari.
Seuraavalla kerralla katsastamme shoppailu osaston, mitä kaikkea ihanaa oli tarjolla ja mitä jäi messuilta matkaan kotiin viemisiksi.
maanantai 17. helmikuuta 2014
Veneilykausi alkoi
Mennyt viikonloppu oli veneilykauden aloitus. Meidän perheessä nimittäin veneilykausi alkaa joka vuosi kevään venemessuilta, niin tänäkin vuona =). Messuilla meini koko päivä, sillä nähtävää oli jälleen yllin kyllin.
Venemessut ovat oiva tapahtuma kaikille vesillä liikumisesta kiinnostuneille. Tarjolla oli nähtäväksi monen kokoisia ja hintaisia veneitä. Mikäli aikoo hankkia veneen, kannattaa malleihin käydä tutustumassa. Löytyy hyviä tilaihmeitä, mutta joukkoon mahtuu myös suunnittelun kukkasia, jotka eivät välttämättä käytännössä toimikkaan. Runsas tarjonta kuitenkin takaa sen, että jokaiselle löytyy varmasti se oikea oma vene.
Veneiden ja venetarvikkeiden lisäksi paikalta löytyy monia tahoja, jotka työskentelevät mm. vesillä liikkujien turvallisuuden takaamiseksi. Tärkeimpien joukkoon kuuluu ehdottomasti Meripelastusseura. Meidänkin veneen ikkunaa koristaa Trossi merkki, uusi on tälle vuodelle tuossa keväällä postissa. Suomen Meripelastusseura on valtakunnallinen vapaaehtoisten meri- ja järvipelastusyhdistysten keskusjärjestö. Merellä meripelastuksen hälytyksen numero on 0294 1000. Heidät voi kutsua apuun myös VHF kanavalta 16 / VHF-DSC 70. Sisävesillä apua saa soittamalla tuttuun hätänumeroon 112. Mikäli kiinnostuit Suomen Meripelastusseurasta, voit lukea heidän toiminnasta lisää täältä.
Paikalla esitteli myös Meriturva heidän toimintaa. Meriturva on merenkulun turvallisuuskoulutuskeskus ja he tarjoavat palo- ja pelastautumiskursseja niin ammattilaisille kuin myös meille huviveneilijöille. Eräs ystäväni osallistui Meriturvan järjestämälle veneilijän pelastautumiskurssille. Hän kertoi, että kurssin jälkeen hän on ajatellut veneturvallisuudesta aivan toisella tavalla. Meriturvan toimintaan ja kurssitarjontaan voit käydä tutustumassa täällä.
Veneillyllä on pitkät perinteet suomessa, ollaanhan sitä sentään tuhansien järvien maa. Ennen veneiden valmistusmateriaalina oli puu. Valitettavasti en saanut teille näiden kuvien seuraksi sitä ihanaa tervan tuoksua, joka tästä veneestä lähti, ihana! En voi muuta kuin ihailla heitä, jotka jaksavat pitää yllätä perinteitä ja valmistaa veneitä, niitä ainoita oikeita, edelleen puusta.
Katsokaa miten kaunista jälkeä! Lakka kiiltää, siitä voisi melkein nähdä oman kuvan.
Tämä veijari on poseerannut minulle aikaisemminkin ja hän on vieraillut myös blogissani. Edellisen kerran kuvasin hänet Suomenlinnan vanhan levyhallin edustalla.
Ihanilen myös heitä, jotka sinnikkäästi ja ennen kaikkea taitavasti osaavat kunnosta vanhoja hienoja puuveneitä. Tässä muutama kuva yhdestä todella kauniista yksilöstä. Oikein hienoa työt on tehty.
Ainut oikea termospullo =D.
Vaika oltiin venemessuilla, oli näytillä myös polkupyöriä, Jopoja. Jopon tarina alkoi jo 1960-luvulta. Jopo on Eero Helkaman unelma, unelma sellaisesta polkupyörästä, jolla voisi ajaa kaikki ihmiset ikään, kokoon, sukupuoleen tai kukkaroon katsomatta.
Ja Hai saappaita. Hai saappaan juuret ovat niin ikään 1960-luvun lopulta. Arkkitehti Erkki Lehesmaata pyydettiin suunnittelemaan Nokialle kumisaapastyyppi, joka sopisi eriyisesti veneilyyn. Lehesmaa oli oikea henkilö tehtävään, sillä hänellä oli kosolti kokemusta purjehtimisesta ja näin ollen näkemystä siitä, millainen saapas palvelisi veneilijöitä parhaiten. Vaalea pohja ei värjää veneen kantta, pohja on tasainen jolloin kivet eivät kulkeudu naarmuttamaan kantta. Pohja on myös pitävä, joten saapas ei ole liukas märälläkään säällä.
Veneistä, Jopoista ja Hai saappaista oli rakennetu hauskoja kokonaisuuksia värien mukaan. Kuvissa olevasta kassista kerron vähän myöhemmin teille lisää, kun paneudumme messujen ostos osioon =D.
Koko päivä messuilla vaati tietysti myös välipalan ja kurkun kostuketta. Itse valitsin yllä olevan ihana vuohenjuusto leivän ja kippari puolestaan alla olevan katkarapuleivä. Hyvälle maistuivat molemmat.
Messuilla oli toista kertaa myös Uusi Aalto Waterexpo, joka oli vesiharrastajien elämysalue. Paikalla oli esittelyä niin kalastuksesta kuin eksottisimmista harrastuksista. Sukeltajille, melojille ja kalamiehille oli tarjolla alan uutuuksia. Laguunialtaan ympärille oli tuotu hiekkaranta ja ranta baari, jossa saattoi istahtaa virvoittavan juoman ääressä ja kuunnella jazzia. Ja olipa paikkalla myös Beach Volley -kenttä, jossa Suomen Beach Volley-maajoukkue harjoitteli.
Eksoottisimmat esitykset olivat ehdottomasti Flyboard esitykset. Flyboarfin avulla on mahdollista lentää veden pinnan yläpuolella. Laji on vielä suhteellisen uusi Suomessa.
Venemessut ovat oiva tapahtuma kaikille vesillä liikumisesta kiinnostuneille. Tarjolla oli nähtäväksi monen kokoisia ja hintaisia veneitä. Mikäli aikoo hankkia veneen, kannattaa malleihin käydä tutustumassa. Löytyy hyviä tilaihmeitä, mutta joukkoon mahtuu myös suunnittelun kukkasia, jotka eivät välttämättä käytännössä toimikkaan. Runsas tarjonta kuitenkin takaa sen, että jokaiselle löytyy varmasti se oikea oma vene.
Veneiden ja venetarvikkeiden lisäksi paikalta löytyy monia tahoja, jotka työskentelevät mm. vesillä liikkujien turvallisuuden takaamiseksi. Tärkeimpien joukkoon kuuluu ehdottomasti Meripelastusseura. Meidänkin veneen ikkunaa koristaa Trossi merkki, uusi on tälle vuodelle tuossa keväällä postissa. Suomen Meripelastusseura on valtakunnallinen vapaaehtoisten meri- ja järvipelastusyhdistysten keskusjärjestö. Merellä meripelastuksen hälytyksen numero on 0294 1000. Heidät voi kutsua apuun myös VHF kanavalta 16 / VHF-DSC 70. Sisävesillä apua saa soittamalla tuttuun hätänumeroon 112. Mikäli kiinnostuit Suomen Meripelastusseurasta, voit lukea heidän toiminnasta lisää täältä.
Paikalla esitteli myös Meriturva heidän toimintaa. Meriturva on merenkulun turvallisuuskoulutuskeskus ja he tarjoavat palo- ja pelastautumiskursseja niin ammattilaisille kuin myös meille huviveneilijöille. Eräs ystäväni osallistui Meriturvan järjestämälle veneilijän pelastautumiskurssille. Hän kertoi, että kurssin jälkeen hän on ajatellut veneturvallisuudesta aivan toisella tavalla. Meriturvan toimintaan ja kurssitarjontaan voit käydä tutustumassa täällä.
Veneillyllä on pitkät perinteet suomessa, ollaanhan sitä sentään tuhansien järvien maa. Ennen veneiden valmistusmateriaalina oli puu. Valitettavasti en saanut teille näiden kuvien seuraksi sitä ihanaa tervan tuoksua, joka tästä veneestä lähti, ihana! En voi muuta kuin ihailla heitä, jotka jaksavat pitää yllätä perinteitä ja valmistaa veneitä, niitä ainoita oikeita, edelleen puusta.
Katsokaa miten kaunista jälkeä! Lakka kiiltää, siitä voisi melkein nähdä oman kuvan.
Tämä veijari on poseerannut minulle aikaisemminkin ja hän on vieraillut myös blogissani. Edellisen kerran kuvasin hänet Suomenlinnan vanhan levyhallin edustalla.
Ihanilen myös heitä, jotka sinnikkäästi ja ennen kaikkea taitavasti osaavat kunnosta vanhoja hienoja puuveneitä. Tässä muutama kuva yhdestä todella kauniista yksilöstä. Oikein hienoa työt on tehty.
Ainut oikea termospullo =D.
Vaika oltiin venemessuilla, oli näytillä myös polkupyöriä, Jopoja. Jopon tarina alkoi jo 1960-luvulta. Jopo on Eero Helkaman unelma, unelma sellaisesta polkupyörästä, jolla voisi ajaa kaikki ihmiset ikään, kokoon, sukupuoleen tai kukkaroon katsomatta.
Ja Hai saappaita. Hai saappaan juuret ovat niin ikään 1960-luvun lopulta. Arkkitehti Erkki Lehesmaata pyydettiin suunnittelemaan Nokialle kumisaapastyyppi, joka sopisi eriyisesti veneilyyn. Lehesmaa oli oikea henkilö tehtävään, sillä hänellä oli kosolti kokemusta purjehtimisesta ja näin ollen näkemystä siitä, millainen saapas palvelisi veneilijöitä parhaiten. Vaalea pohja ei värjää veneen kantta, pohja on tasainen jolloin kivet eivät kulkeudu naarmuttamaan kantta. Pohja on myös pitävä, joten saapas ei ole liukas märälläkään säällä.
Veneistä, Jopoista ja Hai saappaista oli rakennetu hauskoja kokonaisuuksia värien mukaan. Kuvissa olevasta kassista kerron vähän myöhemmin teille lisää, kun paneudumme messujen ostos osioon =D.
Koko päivä messuilla vaati tietysti myös välipalan ja kurkun kostuketta. Itse valitsin yllä olevan ihana vuohenjuusto leivän ja kippari puolestaan alla olevan katkarapuleivä. Hyvälle maistuivat molemmat.
Messuilla oli toista kertaa myös Uusi Aalto Waterexpo, joka oli vesiharrastajien elämysalue. Paikalla oli esittelyä niin kalastuksesta kuin eksottisimmista harrastuksista. Sukeltajille, melojille ja kalamiehille oli tarjolla alan uutuuksia. Laguunialtaan ympärille oli tuotu hiekkaranta ja ranta baari, jossa saattoi istahtaa virvoittavan juoman ääressä ja kuunnella jazzia. Ja olipa paikkalla myös Beach Volley -kenttä, jossa Suomen Beach Volley-maajoukkue harjoitteli.
Eksoottisimmat esitykset olivat ehdottomasti Flyboard esitykset. Flyboarfin avulla on mahdollista lentää veden pinnan yläpuolella. Laji on vielä suhteellisen uusi Suomessa.
Kävin hakemassa Beach baarin varjon alta hieman kesäfiilistä =D. Jotta ette saa ihan kuvaähkyä, jatketaan seuraavassa postauksessa hevosvoimien parissa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)






















































