Mopo

"Oli kesä oli mopo, oli kesämopo mopo mopo, oli kesämopo mopo mopo, oli kesämopo vaaleenpunainen..." Näin rallatteli Sleepy Sleepers biisissä kesämopo. Homma laulussa jatkuu niin, että tulee ylämäki ja mopohiki vallankin kun päässä on kesäpipo. Muistatteko tämän kappaleen? Minulla alkoi kyseinen rallatus soimaan Espoon automuseossa, sillä autojen lisäksi sieltä löytyi kattava valokoima näitä kaksipyöräisiä kulkupelejä. Toinen toistaan ihanimpia!

Sana mopo on lyhenne sanasta moottoripolkupyörä. Mopedit ovat saaneet alkunsa apumoottoreilla varustetuista polkupyöristä, joilla saattoi polkea myös ilman moottorin apua. Ensimmäiset moottoriavusteiset polkupyörät ovat 1950 - luvulta. Ja mikä hauskinta, niitä on jälleen viimevuosina tullut uudelleen myyntiin!

Mopedin erottaa moottoripyörästä moottoriteho. Mopo on myös moottoripyörää pienempi kooltaan. Suomen ajoneuvolain mukaan mopon suurin sallittu nopeus saa olla enintään 45 km/h. En tiedä, vieläkö on muodissa, mutta ainakin minun nuoruudessani (josta on siis kulunut jo tovi), oli mopojen virittäminen kova juttu. Vaihtia oli saatava lisää =D.

Tällaiset invalidimopot muistan myös nuoruudestani. Tämä malli on nimeltään Erkkola. Mallin on kehittänyt Ilmajoella Matti Erkkola 1950-luvulla. Invalidimopon merkittävää ostajakuntaa olivat sotainvalidit. Tämä malli oli myynnissä aina 1980- ja 1990-lukujen taitteeseen. Erkkolassa on edessä yksi ohjaava pyörä. Takana oli kaksi pyörää, joista toinen oli vetävä. Moottori oli 1,5 hevosvoimainen ja se sijaitsi kuljettajan vieressä. Moottori käynnistettiin vetämällä narusta.

Minä olen kokeillut mopolla ajamista vain kerran elämässäni. Ihanalla edesmenneellä mummollani oli sellainen punainen automaattinen "pappa Tunturi", jolla kerran vähän pihassa pärtsäilin.Mummo ajeli mopolla aina kirkonkylälle kauppaan. Istuimme vaarin kanssa monesti kesäisin ulkona rappusilla ja kuuntelimme, koska moponääni alkoi kuulua. Luvassa oli aina vähän pieniä tuliaisia =).

Varma Suomalainen =D.

Tässä yksi syy lisää vierailulle Espoon automuseoon. Mopoja oli näytillä monenlaisia malleja monelta eri aikakausilta. "Oli mäki tuli hiki, tuli mopo hiki mäki mopo, tuli mopo hiki mäki mopo, tuli mäki hiki pinnani kuumen".

Espoon automuseo

Kaivelin koneen kovalevyä, ja löysin kuvat viime kesäkuun alusta, jolloin kävimme vierailulla Espoon automuseossa. Paikka on autoilusta ja eteenkin autojen historiasta kiinnostuneille tutustumisen arvoinen paikka. Espoon automuseossa on näytillä yli 100 autoa ja saman verran kaksipyöräisiä, sekä pienesineistöä. Kuvattavaa siis riitti ja karsintaa piti tehdä =D.

Museo sijaitsee graniittinavetassa ja siellä on katseltavaa kahdessa kerroksessa. Kuvaamisen kannalta paikka oli hieman haastava, sillä autojen välillä ei ollut liikaa tilaa. Välillä joutui metsästämään kuvakulmaa ihan tosissaan. Myös paikan valaistus antoi oman vaikeusasteensa.

Toinen asia valokuvaamisen kannalta minkä huomasin oli, että ylipäätään autoja on todella vaikea kuvata, vaikka olisi tilaakin. Itse näistä autoista en lähde teille sen enempää kertomaan, sillä en ole niiden kanssa todellakaan asiantuntija. Osaan ajaa autoa sujuvasti, mutta siihen se sitten jääkin =D.

Paikalla oli monenlaisia ei merkkejä ja malleja monilta eri vuosilta. Minusta auton edessä oleva maski on hauska. Se antaa autolle tietynlaisen ilmeen. Osa on tuiman näköisiä, toiset taas näyttävät siltä ikään kuin he hymyilisivät.

i

Sisustusta oli myös hauska katsoa, kuinka se on vuosien saatossa muuttunut. Ratti on ollut kovin ohut aikaisemmin. Muutenkin autojen kojelauta on ollut melko pelkistetty. Ei ollut radioita eikä kasettisoittimia, DVD soittimiesta puhumattakaan.

Mustia arvokkaan näköisiä autoja rivissä.

Tässä mallissa saa laitettua tavarat ulkopuolelle. Matkalaukku vain pitää kiinnittää tosi hyvin, ettei käy niin, että lähtee ensimmäisessä kurvissa lentoon =D. Minulle tällainen auto ei sopisi lainkaan, sillä meikäläinen kurvailee siihen malliin, että tavarat tuppaavat vaihtamaan paikkaa auton sisälläkin =D.

Minulla oli aikanaan niin kova hinku auton rattiin, että autokouluun oli päästävä heti kuin se vain oli mahdollista. Olen syntynyt keväällä, joten jo edellisenä kesänä menin kesätöihin tienaamaan rahat ajokorttiin. Vanhempani olisivat kortin kyllä maksaneet, vaan jonkin sortin itsenäistymisen puuskassa halusin sen itse maksaa. Kirjallinen koe oli syntymäpäivänäni ja muutaman päivän päästä sain kortin ensimmäisellä yrittämällä. Totuus oli, ettei minulla olisi ollut enään rahaa toiseen inssiin =D.

Minun ihan ensimmäinen oma auto oli Saab 96. Sellainen punainen vauhtisämpylä, jossa oli hyvät pehmeät puskurit. Sellaisella oli hyvä harjoitella, se kynti lumessakin kuin traktori. Vain kerran kävin sen kanssa lumipenkassa, silloin sukelsin tosin melko syvälle penkkaan =D. Saabissa oli erikoista se, että siinä oli rattivaihde. Millainen ensimmäinen auto teillä on ollut?

Tämä meinasi mennä nyt ihan muistelemiseksi. Palataan vielä Espoon automuseoon. Paikka on todella mukava ja muistoja herättävä. Joten kun käväiset Espoossa päin, piipahda katsomaan näitä hyvin palvelleita menopelejä. Lisää tietoa itse automuseosta, aukioloajoista ja sijainnista voit lukea täältä.