Kuopion museo

Melkein unohdin, että kävimme joululomalla Kuopion museossa. Vasta kun tyhjensin kameroiden muistikortteja, tuli kuvat vastaan. No parempi myöhään kuin ei milloinkaan =D. Kipparini äidin puolellta suku on kotoisin Kuopiosta ja olemme ottaneet tavaksi vierailla joululomalla Kipparini serkun perheen luona. Pidämme kaikki ulkoilusta ja niin lähdimme kävellen keskustaan ja piipahdimme Kuopion museossa.

Kävelimme Minna Canthin puiston ohi ja otin hänen patsaasta kuvat muistoksi.  Minna on 1800-luvulla vaikuttanut suomalainen naiskirjailija, lehtinainen ja yhteiskunnallinen vaikuttaja jonka "kädenjäljestä" saamme nautti näinäkin päivinä. Minna Canth eli ison osan elämästään Kuopiossa.

Kuopion museon ovessa oli vekkuli ovenkahva. Käydään sisään!

Museossa oli näyttelyitä monessa eri kerroksessa. Rappukäytävässä "patsasteli" Elisa Lönnrot, tuo Suomen kansalliseeppoksiemme Kalevalan ja Kantelettaren tekijä.

Kuopion museossa on monia perusnäyttelyjä, joissa on esillä mm. Pohjois-Savon esihistoriaa ja asumista, elinkeinoja ja elämää ylipäätän. Koska oli menossa joulunaika, oli museoon ripoteltu esille tonttuja mitä yllätyksellisimpiin paikkoihin. Pienemmillä museovierailla meni aika mukavasti, kun he etsivät niitä.

Alli Karvosella oli kahvikauppa Puijonkatu 15:sta vuosina 1897 - 1969.  Museossa oli paljon katseltavaa ja tutkittavaa. Sieltä löytyi monia sellaisia esineitä, joita oli nähnyt tai jopa käyttänyt lapsena. Sopu teltta löytyy vieläkin vanhempieni vintiltä koottuna =D.

Kipparillani meni tovi aikaa näitä vanhoja valokuvia katsellessa. Nämä maisemat ovat hänelle jo lapsuudesta tuttuja, sillä kesiä tuli vietettyä mummolassa.

Perusnäyttelyihin kuului myös luonnontieteelliset näyttelyt itäsuomalaisesta luonnosta ja sen vuodenkierrosta ja historiasta. Luonnollisesti tämä osuus oli minusta paras! Rakastan katsella eläimiä, jopa täytettyjä sellaisia. Tuli myös luettua paljon lisätietoa, mm. sen että sukeltaessaan koskikara ottaa siivillään vauhtia vedenalla.

Kaikkein mahtavin eläin näyttelyssä oli villakarvamammutti kaukaa jääkaudelta. Tämän eläimen luota sitä jäi laajakulmat kamerassa saman tien pieneksi =D.

Vaihtuvista näyttelyistä tämä "Metsän mestarikokit - Masterchef of the Forest" oli minusta tosi viehättävä. Siinä metsän eri eläimet olivat valmistaneet herkkuja omista lempiraaka-aineista. Niitä oli sitten kokoonnuttu syömään yhdessä.

Saukolla oli sushia.... oi, yksi minun lempi herkuistani! Olipa hänellä silakoitakin, tykkään kyllä kovasti niistäkin.

Orava oli leiponut itselleen käpykakkua... kuinkas muutenkaan =D. Kärpällä oli lautasellaan ajan mukaisesti nyhtömyyrää =D. Näyttelyyn mahdollista tutustua vielä 15.4.2017 saakka.

Toinen suosikkini vaihtuvista näyttelyistä oli "Sata vuotta - sata kuvaa". Valokuvataiteilijoiden ja ammattivalokuvaajien otokset antaivat näyttelyssä kattavan otannan suomalaisen maaseudun eri vaiheista. Esillä olivat suomalaisen maaseudun viljaisat pellot, metsämaisemat, ihmiset työn äärellä ja nämä yllä olevassa kuvassa olevat ladot. Ladot ovat kyllä minustakin tosi kuvauksellisia. Niitä tulee itsekin aina kuvattua, kun vain sellainen kohdalle sattuu. Tähän näyttelyyn on mahdollista tutustua aina 6.5.2017 saakka.

Tässä postauksessa oli vain pintaraapaisu Kuopion museon tarjonnasta. Kannustankin teitä kaikkia, jotka näillä "huudeilla" liikutte, piipahtamaan mueossa. Itse pidin tästä paikasta kovasti. Hienosti koottujen näyttelyiden päätteeksi voi museokaupasta käydä ostamassa vielä jotian tuliaisia kotiin veimiseksi. Lisätietoa ja ennen kaikkea museon aukioloajat löydät heidän nettisivuilta täältä.

Veljmies, Siskotyttö ja Oksapoika

Kuopion keskustassa on kolme tunnettua patsasta, joiden kuvaamisesta minulle on tullut suorastaan pakkomielle. Muutama vuosi sitten patsaat loistivat poissaolollaan torialueen remontin vuoksi. Voi miten iloinen olinkaan kun Veljmies oli eräänä vuonna tullut takaisin. Vaan pieni pettymys oli, kun sen ympärillä oli aidat. Kurkottelin silti patsaasta kuvia ja esittelin Veljmiehen blogissani täällä. Tällä kerralla oli aidatkin otettu ympäriltä pois.

Veljmies on vuodelta 1959  Heikki Konttisen tekemä pronssinen veistos ja se sijaitsee Kuopion torilla kauppahallin itäisessä päädyssä suihkulähten ympäröimänä.

Tällä kerralla oli paikalla myös kauppahallin länsipäädyssä sijaitseva Siskotyttö.

Tämä pronssinen veistos on Taru Mäntysen käsialaa vuodelta 1984. Patsas ilmentää savolaisen torimyyjän muotokuvaa. Helsingissä lakitetaan Havis Amanda kauppatorin laidalla vappuna, Kuopiossa saa Siskotyttö samaan aikaan lakin. Tällä kerralla hän oli saanut havuseppeleen kutreilleen.

Hetken zoomailin, että mitä tämä tyttö pitää kädessään, kunne tajusin, että sehän on vanhan ajan vaaka. Muistan, että mummolassa meillä on ollut samanlainen.

Tämä vekkuli kaveri oli minulle myös uusi tuttavuus. Hän on Oksapoika. Meillä on sellainen lastenkirja kuin Olli Oksamies ja kirjan tarina tuli heti mieleeni =D. Kirjaa luettiin paljon silloin kun Juniori oli pieni. Tallella kirja on vieläkin.

Oksapoika on kuvanveistäjä Pekka Kauhasen käsialaa. Kun aloin selvittää netistä veistoksen tekijää ja syntyperää, luin, että Oksapoika on yksi Kauhasen seitsemästä veistoksesta, suurin niistä. No niin, siis kuusi muuta meni minulta aiva ohi. Toki ne olivat osa pienempiä ja osa sijaitsi korkealla pylväässä. Joten, nyt tiedän mitä teen kun menemme seuraavan kerran Kuopioon. Etsin nämä kuusi ja kuvaan =D.

Pekka Kauhanen on tunnettu useista julkisista teoksista ja löytyipä sieltä minulle yksi jo entuudestaan tuttu. En vain ole tiennyt, että se on Kauhasen tekemä. Samalla sain tietooni patsaan nimen, Taidepoliisi. Patsas sijaitsee Espoossaa Tapiolassa Pohjantien ja Ahertajantien kiertoliittymässä. Pitääkin käydä se joku päivä kuvaamassa =). Taidepoliisi ohjaa yleisöä WeeGee talossa sijaitsevaan taidemuseo Emmaan.

Kuopion Korttelimuseo ja Wanha Cafè

Kävelyretkemme päämääränä oli mennä vierailulle Kuopion Korttelimuseoon. Sataman ja Vänärin kautta kuljettua saavuimme viimein perille. Pitkän kävelytuokion jälkeen oli mukavaa ihan ensiksi istahta välipalalle museon tunnelmalliseen kahvilaan, Wanhaan Cafèseen. Raikkaan pakkasen jälkeen kuuma juoma ja suolapala maistuvat todella hyvälle.

Kahvilassa pääsi heti ihanaan vanhanajan tunnelmaan. Tarjolla oli herkkuja jos jonkin laisia, ihan tuli valinnan vaikeus, että mitä sitä ottaisi. Palvelusta on mainuttava, että se oli todella ystävällistä ja lämmihenkistä.

Herkkuja pääsi nauttimaan kahdenlaisessa miljöössä. Ensin oli tila, josta minulle tuli mieleen peräkammari =D. Kauniisti sisustettu rauhallinen tila.

Toinen tila oli rehellinen vanhan ajan tupa uunin kera.Tupa on rakennettu 1849 ja se on toiminut aikanaan Kuopion käräjätupana. Lisää tietoa mm. tilausmenuista voit lukea Wanhan Cafèn nettisivuilta täältä.

Kun välipalat oli nautittu ja annettu jaloille ansaittu lepohetki, oli aika lähteä tutustumaan Korttelimuseoon. Korttelimuseo on entisajan puutalokortteli aivan Kuopion keskustassa.  Museo sisältää yksitoista vanhaa puutaloa, joista vanhimmat ovat 1700-luvun lopulta. Osa on ollut tällä paikalla alunperinkin ja osa on siirretty muualta Kuopiosta. Meillä oli aivan erityinen kiinnostus museota kohtaan, sillä Kipparini täti oli aikanaan asunut yhdessä museon rakenuksista.

Kun astuu Korttelimuseon pihalle, tulee heti mieleen elokuva Pikku Pietarin piha. Juuri sellainen perinteinen puutalojen ympäröimä lapsille turvallinen ympäristö.

Tästä ovesta sisään ja pääsi ostamaan pääsyliput museoon. Sieltä sai myös lainaksi kartan ja esitteen rakennuksista. Lapsille oli tarjolla ihan oma mielenkiintoinen kartta, jonka avulla pääsi bongaamaan kaikkia mielenkiintoisia vanhoja juttuja =).

Lipunmyynnissä oli myös pieni myymälä. Hetken harkitsin, että ostaisinko tuollaisen "älä sylje lattialle" kyltin =D. Ennen vanhaa tuolle olisi ollut oikeasti käyttö, miettikää! Isännät ja rengit sylkivät tuvan lattialle, eikö siitä tullut liukas?

Lipunmyyntitalossa esitellään säätyläisväen asumista 1800-luvulla. Eri huoneissa oli nähtävillä erilaisia aikatasoja. Tämä kaunis huone on kuopiolaisen kirjailijan Minna Canthin huone. Kalusteiden sijoittelussa ja tapettien valinnan apuna on käytetty vanhoja valokuvia, jossa Minna on omassa kotiympäristössään.

Kun ensimmäinen näyttelytalo oli kierretty siiryimme pihaan ja seuraavaan rakennukseen.

Yksi minun suosikeista oli talo, jossa esiteltiin tavallisen väen asumista. Tämä tupa oli sisustettu kutojan tuvaksi. Se oli kerta kaikkiaan ihanan kodikas! 

Tässä tiinussa oli näytillä kuivattua turskaa, josta aikanaan tehtiin lipeäkalaa. Se on muuten kala, joka jakaa ihmiset kahteen osaan. Siitä joko tykkää tai ei voi sietää. Itse kuluun tykääjien joukkoon. Kuivatettu kala pehmitetään liottamalla emäksisessä lipeävedessä 3-7 päivän ajan. Pehmennyt lipeäkala pestään kylmällä juoksevalla vedellä hyvin ja pakataan jolloin tuote kestää 2-3 kuukautta. Keitettyyn kalaan kun heittää maustepippuria ja suolaa sekä lisukkeeksi valkokastiketta, avot, on hyvää =D.

Itse muista lapsuudestani, kun mummo sai lainaan kangaspuut. Ensin oli leikattu vanhoja vaatteita matonkuteksi (minä väkersin jämäkankaista barbinukelleni mitä ihmeellisimpiä vaatteita) ja sitten mummoni kutoi niistä räsymattoja. Lapsena se oli jotenkin tosi jännää. Kangaspuut olivat niin isot, että veivät makuukammarista melkein koko huoneen tilan.

Kukapa arvaa mitä nämä ovat? Kyseessä ei ole käsipainot, vaan silitysrautoja, joita oli esillä räätälin tuvassa. Rauta kuumennetiin hellalla ja sen jälkeen silitettiin kangasta. En uskalla edes ajatella miltä olisi tuntunut osua sormella kuumaan rautaan.

Vanhat huonekalut ovat kauniita. Itse tehtiin käsitöinä mm. päiväpeitteet. Mikäs se sieltä sängyn alta pilkottaakaan?

Sehän on yöastia, jota myös potaksi kutsutaan. Ennen yöastiat olivat posliinista tehty ja niitä käyttivä myös aikuiset yöaikaan. Taloissa oli käytössä ulkohuussit, joten yöaikan oli kätevämpää käyttää yöasitaa, vallankin talvella =D. Yöastiaa säilytettiin makuuhuoneessa sängyn alla.

Korttelimuseon apteekkirakennus on sijainnut alunperin Minna Canthin kadulla, josta se siirrettiin museon alueelle 1987. Apteekissa esitellään 1910-1920 luvulla toiminutta apteekkimiljöötä. Esillä oli myymälähuone, laboratorio, apteekkarin huone ja varastohuone,

Näiden vanhojen lääkkeiden äärellä vietimme tovin ja muistelimme, että mitä oltiin jopa itse nähty lapsena. Inkkarin kuvalla varustetu Hota-pulverin muistivat kaikki =D. Hota-pulveri tuli markkinoille 1929 ja se oli tarkoitettu "kaikkeen särkyyn". Sitä käytettiin aina 1960-luvulle saakka. Hota-pulverin käyttö saattoi osassa väestöä saada addiktiomaisia piirteitä, pulveria otetiin, vaikka ei särkyä olisi ollutkaan =D.

Laboratorion puolella oli jos minkä moista purkkia ja purnukkaa. Seinällä oli lääkekasveja kuivamassa. On se ollut varmasti tarkkaa puuhaa, että on saatu oikeat suhteet erilaisia rohtoja lääkkeisiin.

Rakennuksista löytyi toinen toistaan hienompia yksityiskohtia ja tutkittavia asioita. Esiteessä oli hyvin kerrotu eri aikakausista ja niiden tavoista.

Koska olimme museossa heti joulun jälkeen, oli siellä näytillä oikea kunnon vanhanajan joulupukki. Totuuden nimessä pitää kyllä mainita, että jos tällainen pukki tulisi pimeällä vastaan, saattaisin säikähtää =D. // EDIT Sain kommenttikenttään tarkennuksen lukijalta, että kysessä olisikin nuuttipukki ja niin asia muuten onkin =). Pelottava silti =D.

Uusimpia tiloja edusti 1950-luvun  tyyliin sisustetut huoneet. Ennen oli saatava iso porukka mahtumaan untenmaille pieneen tilaan, vallankin joulun aikaan, kun oltiin koko suvun voimin koolla.

Tästä kuvasta löytyy monelle tutut Arabian suola- ja jauho astiat.

Kuopion korttelimuseossa oli valokuvanäyttely, jossa oli vanhoja kuvia Kuopiosta. Seinällä olevien kuvien lisäksi oli tarjolla kansio kaupalla kuvioa, joita oli tosi kiva katsella. Pöydällä oli lomakketta joiden avulla saattoi jättää viestin, jos tunnisti jostain kuvasta henkilöitä tai paikkoja ja niiden historiaan liityviä asioita, nerokasta!

Kuopion Korttelimuseo oli todella viehättävä paikka. Museona se oli sopivan kokoinen, mutta silti suosittelen varaamaan tarpeeksi aikaa, sillä tutkittavaa riitti koko perheelle. Museoon on myös helppo mennä sen keskeisen sijainnin ansiosta. Lisää tietoa Korttelimuseosta voit lukea heidän nettisivuilta täältä. Pääsymaksun ja aukioloaikojen lisäksi sieltä löytyy mielekiintoista asiaa historiasta.