Hankin jokunen vuosi sitten itselleni merimuseosta Eesti Tuletorni passin. Se kulki uskollisesti mukanani koko loman ajan. Päivitimme myös Tallinnassa ollessa Viron merikartat uusimpiin versioihin ja myös niissä oli majakat mukavasti merkitty. Ei jäänyt yksikään majakka lomareittimme varrelta bongaamatta.
Majakka sijaitsi aidalla suljetulla alueella. Meillä kävi hyvä tuuri, sillä vanhempi herrasmies tuli ison koiran kanssa alueelta. Niinpä riensimme hänen juttusille ja löysimme yhteisen sävelen heti! Hän ei puhunut suomea eikä englantia enkä minä eestiä. Silti hän ymmärsi varsin pian, että olen majakkahullu joka haluaa päästä katsomaan majakkaa lähempää. Niinpä hän avasi meille potin ja pääsimme sisään!
Alue oli suorastaan jännitävää. Ihan kuin olisimme tulleet salaiseen puutarhaan paitsi että kasvit rehottivat siellä hoitamattomana. Upea tunnelma! Paikassa oli monia vanhoja rakennuksia, jotka suorastaan huusivat tulla kuvatuksi. Tämä rosoisuus on se, mistä pidän Virosa tosi paljon. Jos he kunnostavat vanhaa, tulee sinne mukaan aina yleensä osa sitä vanhaa.
Ensimmäinen puinen majakka oli tällä paikalla jo vuonna 1835. Se korvattiin tällä nykyisellä majakalla vuonna1896. Majakan korkeus on 40 metriä ja sen on 80 metriä merenpinnan yläpuolella. Majakka on edelleen toiminnassa ja tästä syystä majakkaan ei pääse sisälle. Majakan valo kantaa 23 merimailin päähän.
Majakka sijaitsee Tallinnassa Lansamäellä osoitteessa Pae 16.
Majakan pihassa olevia "taideteoksia".
Majakka näkyi hienosti pitkälle kun lähdimme kävelemään kohti Pae järveä. Jos muuttaisin Tallinnaan, haluaisin ehdottomasti asua joissa näistä kerrostaloista ja tietenkin siten, että parvekkeelta olisi näkymä majakalle! Siellä sitä sitten istuisin illat pitkät majakkaa ihailemassa.
Tämä oli lomani ensimmäinen oikea ilon ja onnen päivä! Voitte uskoa, että olin onnesta ihan kankea. Ja vallankin siitä, että kuin sattumalta pääsimme myös majakan pihalle.
