Lõunaranna sadama - Viro

Ne tuule, ne tuulet. Oli taas ennustettu että tuulee useamman päivä, joten halusimme mennä pitämään tuulia Lõunarannan satamaan. Käymme täällä joka kerta kun olemme Virossa lännen puolella lomalla. Matkaa Kõigusten satamasta Lõunarantaan kertyi kaikkiaan 23 merimailia. Satama on meille kuin kotiin tulisi. Pääsimme vaihtamaan taas kuulumisia kahden vuoden jälkeen ystävämme Olafin kanssa. Hän on paikan satamakapteeni. Oikein odotin, että pääsen Lõunarantaan!

Lõunarannan satama sijaitsee Muhun saarella ja tänne voi tulla myös autolla tai vaikkapa polkupyörällä. Satamassa on nimittäin vuorattavana mökkejä. Odotin tänne pääsemistä myös siksi, että täältä löytyy Viron paras sauna <3! Puulämmitteinen ja tuoksuva saunavihta, niin parhautta.

 

Vettä ja sähköä on tarjolla suojaisassa satamassa. Sataman baarista saa juomien lisäksi hyvää ruokaa ja erittäin ystävällistä palvelua. Me niin tykätään olla täällä.

 Aallonmurtajalla kasvaa paljon merikaalia, jota mm. Sikke Sumari käy keräämässä. Hänen ruokakirjassaan Naminamaste löytyy ohje, kuinka merikaalia voi valmistaa ruoaksi. Hänen paikka, Nami namaste sijaitsee satamasta vain parin sadan metrin päässä. Olemme käyneet sillä jo kaksi kertaa syömässä. Paikka ruokailuun Namasteessa tulee aina varata etukäteen.

Ystävämme Olaf tuli kiireiden keskeltä yhtenä iltana meille "kylään" ja toi tullessaan valkoviiniä ja pientä purtavaa. Voi että oli mukava istua yhdessä ja vaihtaa kuulumisia.

Onneksi on tällainen paikka olemassa. Satama on meille aina ihan ykköskohde. Tänne tulemme Viron lomilla vielä monta kertaa uudelleen. Kiitos Olaf jälleen mukavista päivistä satamassasi.

Nami Namaste

Sikke Sumarin omistama paikka Nami Namaste sijaitsee Lõunarannan venesatamasta vajaan puolen kilometrin päässä. Olen aina halunnut tutustua tähän paikkaan esim. osallistumalla kokkauskurssille. Veneellä lomaillessa homman nimi on se, että et voi suunnitella tarkkaa aikataulua, miten matka etenee. Tästä pitää huolen tuuli. Tuuli kun nousee liian suureksi, ei matka etene. Veneilijä suunnittelee loma siten, että aikaa on käytettävissä X viikkoa ja haluamme käydä Y paikoissa sen mukaan miten tuulet en mahdollistavat. Niinpä esim. kokkauskurssille ilmoittautuminen on vähän haastavaa, koska ei voi olla varma, että on juuri silloin kyseisessä satamassa. Ilokseni kuulin, että Nami Namasteeseen on mahdollista mennä nyt myös lounaalle tai illalliselle, kun vain ensin varaa paikan. Jännityksellä kokeilin kepillä jäätä, ja laitoin tiedustelun illallisesta. Noinkohan mahtuisimme näin saman päivän varoitusajalla mukaan? Ei mennyt kauaa, kun sain jo vastauksen sähköpostiin, olimme tervetulleita Nami Namasteeseen!

Minua jopa hieman jännitti ilta koko päivän! Niin innoissani olin siitä, että vihdoin pääsin tutustumaan tähän ihanaan paikkaa, jota tähän mennessä olin päässyt ihailemaan vain aidan takaa ohi ajaessa.

Kun saavuin pihaan, olin ihastuksesta mykkänä. Paikka oli  i h a n a ! Namaste on yli sata vuotta vanha kalastajatila. Tämä on juuri sitä, mistä pidän kovasti Virossa, siis siitä että vanhat tilat ja kartanot saavat nykypäivänä uuden elämän. Hetken päästä meitä vastaan tuli suloinen Karmen. Hän esitteli paikkoja. Kävimme mm. ihastelemassa tilan puutarhaa ja saimme maistella siellä tuttuja ja meille hieman tuntemattomia yrttejä.

Nami Namaste oli niin ihana, että Juniori ilmoitti haluavansa tänne kesätöihin. Vaikka vain tiskaamaan tai kitkemään rikkaruohoja kasvimaalle. Ymmärsin hyvin hänen reaktion. Annoin luvan itsellenikin haaveilla, miltä tuntuisi viettää aikaa enemmänkin näin upeassa miljöössä? Ympäristö huokui romantiikkaa, rauhaa, historiaa, inspiraatiota, elämää.

Hetken päästä meidän seuraan liittyi mukava nuoripari Suomesta. He olivat majoittuneet Nami Namasteseen ja tulossa meidän kanssa illalliselle. Illallisen valmistelu oli vielä hieman kesken, joten meidät ohjattiin ihanaan tunnelmalliseen olohuoneeseen nauttimaan aperitiivit kaikessa rauhassa.

 

Hetken päästä Karmen tuli kertomaan, että illallinen olisi nyt valmis tarjoiltavaksi. Siirryimme yhdessä kauniiseen ruokailusaliin. Samalla tapasimme illan kokin Albertin ja itse Sikke Sumarin! Meidät toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi ja ohjattiin ruokapöytään. Illan menusta ei ollut etukäteen tietoa, olimme nälkäisen uteliaita, mitä ihanaa meille tarjoillaan.

Albert kävi kertomassa meille illan menun, joka kuulosti taivaalliselta. Ensin saimme täytettyjä paprikoita ja salaattia. Lautanen oli täynnä Namasteen omalta kasvimaalta saatuja herkkuja.

Pääruokana oli perunapaistosta, täydellistä lihaa ja punajuurta. Punajuuri on yksi minun ihan suosikki. Juniori ei ole siitä vielä tähän päivään välittänyt, vaan nyt hän tykkäsi kovasti ja söi kaiken!

Kokonaisuuden kruunasi herkullinen pavlova! Tarvitseeko kertoa, mille maistui? Vei kielen mennessään! Meitä oli illallisella vain viisi henkiä. Vietimme yhdessä ikimuistoisen, kiireettömän ja tunnelmallisen hetken. Tuli vähän sellainen kuninkaallinen olo =D. Meitä palveltiin ja vain meille tehtiin ihanaa ruokaa.

Sikeltä on ilmestynyt vast ikään upea Nami Namaste keittokirja. Selaisin kirjaa jo aikaisemmin, mutta en ostanut sillä ketaa. Heti kun sain tiedon, että pääsisimme illalliselle Namasteeseen, päätin, että kysyisin olisiko Sikellä kirjaa mahdollisesti myytävänä. Ja kuten kuvasta näkyy, ta daa... nyt minulla on tämä ihana teos. Sen lisäksi, että kirja sisältää lukemattoman määrän toinen toistaan herkullisimpia reseptejä, on kirjan kuvat todella upeita. Keittokirjassa on myös paljon kuvia Muhun saarelta. Muhu on minun suosikkini Viron saarista.

Sain Sikeltä ihanan omistuskirjoituksen kirjaan. Nyt tämä kirja ei ole vain keittokirja, vaan se on myös matkamuisto meidän tämän kesän lomasta ja ennen kaikkea Nami Namasteesta. Kun selaan tätä kirjaa ja kokkaan sen kanssa, voin aina palata näihin ihaniin tunnelmiin ja hetkiin, joita saimme viettää tässä upeassa paikassa. Tämä ilta oli minulle lomamme ehdottomasti paras elämys!

Seuraavaksi haluan kyllä tulla tänne kokkikurssille! Kurssi tarjontaa ja hemmottelupaketteja voit tutkia Nami Namasten nettisivuilta täältä. Samoilla sivuilla on ohjeet siitä, kuinka voit varata paikan lounaalle tai illalliselle. Voin lämpimästi suositella vierailua Nami Namasteessa. Tuhannet kiitokset Karmen, Albet ja Sikke. Teitte illasta unohtumattoman. Sekä kiitokset myös meidän illallisseuralle. Teidän kanssa oli ihan super ihanaa nauttia illallista yhdessä.

Lõunaranna sadam

Yö Kuivastussa oli tyyni ja rauhallinen. Jatkoimme matkaa aurinkoisessa säässä kohti yhtä meidän lempisatamista Virossa, Lõunarannan satamaa. Söimme rauhassa aamiaisen, sillä luvassa oli vain vajaa tunnin matka merellä. Muhu Väina purjehtijatkin olivat tulossa vasta iltapäivällä, joten ennätimme hyvin alta pois ennen heitä.

Vaikka merimatka oli lyhyt, sain kuin sainkin bongattua jälleen uuden majakan (reissun viides), Viirelaiu tuletorn. Majakka sijaitsee pikkuisella Viirelaidin saarella vajaan puolentoista kilometrin päästä Kuivastusta. Tämänkin majakan pääsin kuvaamaan vain vesiltä käsin.

Saarella sijaitsee Viirelaiun majakanvartijan majatalo, josta voi vuokrata huoneita. Ensimmäinen majakka rakennetiin saarelle puusta jo 1836. Koska puu ei ollut materiaalina kestävä, vahvistettiin sitä metallilla vuonna 1857. Nykyisen asun majakka on saanut 1881. Majakan korkeus on 11 metriä ja se on 15 metriä merenpinnan yläpuolella. Majakan valo loistaa yhdeksän meripeninkulman päähän. Viirelaid on Viron vanhin tunnettu metallimajakka. Minusta majakka oli tosi suloinen!

Pieni hetki vielä merellä ja pian näkyikin jo tuttu satama. Lõunarannan satama on meidän perheen yksi ihan ehdoton suosikki Muhun saarella. Aina kun vietämme lomaa Virossa, haluamme tulla käymään täällä. Tämä oli meille kolmas kerta. 

Toisin kuin Viron uusimassa satamaoppaassa kerrotaan, Lõunarannassa ON polttoaineen tankkausmahdollisus. Opas oli ennätetty jo painaa ja tankkaus mahdollisuus tuli sen jälkeen. Moottoriveneellä matkustaessa nämä tankkausmahdollisuudet ovat meille tärkeitä.

Täällä sitä tunsi olevansa jälleen lomalla. Ympärillä tuoksui ihana kesä ja aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta. Kun saimme veneen kiinnitettä, menimme tervehtimään sataman sielua, satamakapteeni Olavia. Oli niin ihanaa olla jälleen täällä!

Venesataman lisäksi Lõunarannasta on mahdollista vuokrata mökkejä. Satamassa on saatavilla sähköä ja vettä. Sataman päädyssä on myös uimalaituri. Ja mikä parasta, täältä löytyy Viron paras sauna! Puulämmitteinen ja saunavihdan kera! Vai onko se vasta? Oli kumpi hyvään, oli niin siistiä ottaa kunnon löylyt ja antaa vihdan laulaa, mikä ihana tuoksu!

Sataman keittiöstä saa maistuvia ruoka-annoksia ja silloin tällöin myös pizzaa kunnon pizzauunista. Palvelu on rentoa ja ystävällistä. Täällä on joka kerta yhtä mukavaa viettää kesäpäiviä.

Sen lisäksi, että Lõunaranna on mukava satama veneilijöille, on se oiva retkikohde myös autolla ja vaikkapa pyörällä liikkuvalle. Muhun saarelle pääsee lautalla Virtsusta Kuivastun satamaan. Muhun kautta pääsee etenemään aina Saarenmaalle saakka. Itse pidän Muhun saaresta kaikkein eniten. Muhu on jotenkin sellainen tarpeeksi pieni ja aito. Tällä kerralla keskityimme lököilyyn ja aurongon ottoon, sillä olimme vuokranneet auton kahdella aikaisemmalla kerralla ja ajelleet saarta ristiin rastiin.

Kuivastu sadam

Oltuamme merellä seitsemän tuntia ja ajettuamme reilut 88 merimailia saavuimme Muhun saarelle Kuivastun satamaan. Olemme käyneet aikaisemminkin samassa satamassa tankkaamassa miehistöä ja venettä. Tällä kertaa kello oli sen verran paljon, että päätimme jäädä satamaan yöksi. Tankkasimme veneen valmiiksi satamakapteenin avustuksella, ennen kuin kiinnitimme sen laituriin.

Satama on mukavan suojaisa. Satama rakennuksen yläkerrassa sijaitsee pieni ravintola, joka oli onneksi vielä auki, sillä koko meidän venekunnalla alkoi olla jo nälkä. Pitkän merimatkan jälkeen on ihanaa istua valmiiseen pöytään. Minun suosikkini on Seljanka keitto ja täällä se oli todella hyvää.

Satamarakennuksen yhteydessä on pieni kioski, josta saa välttämättömiä päivittäistarvikkeita ja odotustila lauttamatkustajia varten. Lautta Virtsusta käy rannassa melko tiuhaan, mutta siitä ei ole mitään haittaa vierasvenesatamalle. Aallot jäävät aallonmurtajan toiselle puolelle. 

Tällä kerralla satamassa oli ylimääräisiä pajamajoja sillä seuraavana päivänä sinne oli tulossa 150 Muhu Väina regattalaista. Kun juttelin satamakapteenin kanssa, että kuinka meinaatte saada tänne mahtumaan 150 venettä, hän totesi rauhallisesti, että ei ne mahdukaan =D. Osa jää ankkuriin meren lahdelle sataman läheisyyteen. Onneksi me olimme jatkamassa matkaa seuraavana aamuna!

Kuivastun satamassa satamamaksuun kuului vesi, sähkö, wc ja suihkutilat sekä sauna. Pyykkikoneen käytöstä perittiin pieni erillinen maksu. Tilat olivat uudehkot ja viihtyisät.

Täällä tuoksui kesä! Viron luonto on erityisen ihanaa sillä luonnossa on paljon niittyjä ja luonnonkukkia. Vedin tuoksua nenääni ja tunsin rentoutuvani joka vedolla enemmän ja enemmän. Tallinnan vilinän jälkeen oli aivan ihanaa olla jo lähellä luonnonhelmaa.