Pommern on maailman ainoa alkuperäisessä kunnossaan säilynyt nelimastoinen teräsparkki. Museolaivanan Pommern on toiminut vuodesta 1957. Aloitimme laivaan tutustumisen ensin kannelta. Oli aivan mieletöntä miettiä, että merivesi on joskus tullut kannelle! Laiva on todella korkea, joten aallokko on ollut valtava. Pituutta aluksella on 95 metriä ja leveyttä 13,4 metriä. Tällä aluksella ei ihan matalissa vesissä ole seilattu, sillä syväys on 7,5 metriä.
Kannella keskellä oli keittiötila, jossa kokki valmisti miehistölle ruokaa. Oletko joskus haaveillut, että olisit kokkina isolla aluksella? Kerron ensin, millainen Pommernin kokin normaali päivä oli. Herätys kello 2:30 ja kolmelta leivotaan kaksikymmentä lippua ja laitetaan uuniin pastumaan (nam, tuorretta leipää joka päivä). Kello neljä (aamulla) oli ensimmäinen vahdin vaihto ja silloin syötiin ensimmäinen aamiainen, tyypillisesti kahvia ja vastaleivottua leipää. Kello 7:00 oli aamiainen kaikille, puuroa ja maitoa. Kello 12:30 oli lounaaksi paistettu suolasäilöttyä lihaa perunoiden ja porkkanoiden kera. Tämän jälkeen kokko alkoi valmistella päivällistä joka oli klo 18:00. Tuolloin syötiin läskiä, papuja ja perunoita, sekä jälkiruoaksi mehukeittoa ja teetä. Eikä tässä vielä kaikki. Kello 18:00 kokki valmisti leipätaikinan seuraavan aamun leipomista varten. Ja tietenkään miehistö ei mennyt tyhjällä vatsalla nukkumaan, vaan sitä ennen syötiin vielä yömuonaa kello 20:00, voileipää suolasäilötyn lihan kera. Tämän jälkeen koitti vihdoin kokille vapaa hetki, ellei kuulunut perämihen pillistä kolmea vihellystä, sillä se tarkoitti "kaikki miehet kannelle" - myös kokki =D. Miten on, vieläkö ura purjealuksen kokkina houkuttelee? No, nykypäivänä meno on vähän toista, joten sitä saataisi jopa harkita =D.
Pommern rakennettiin Glasgowssa 1903 ja se sai nimekseen Mneme. Vuonna 1906 se siirtyi uudelle omistajalle ja alus nimettiin uudellen ja se sai nimeksi Pommern. Nimi tarkoittaa Pommerin maakuntaa.
Aluksen ankkureisa vain toinen on paikallaan. Toinen ankkuri on koristeena maissa.
Tärkeä turvallisuus varuste, pelastusvene. Näillä pääsi myös rantaan, mikäli ei itse aluksella ollut menemistä.
Koska aluksessa oli paljon puuosia, piti mukana olla myös oma puuseppä ja hänellä tietysti oma verstas.
Aluksen sisällä oli tilaa miehistölle. Kapteenin käyttämät tilat olivat komeasti sisustettu, sametissa ei oltu säästelty. Muu miehistö sen sijaan sai tyytyä hieman karumpiin olosuhteisiin. Jokaiselle oli kuitenkin oma sänky ja matka-arkku, missä saattoi säilyttää henkilökohtaisia tavaroita.
Kapteenia varten oli oma keittiö, jossa valmistauduttiin tarjoilemaan ruokaa kapteenille ja hänen vierailleen. Tuolloin oli käytössä ihan lasi- ja posliiniastioita. Alla on teline, jossa mm. lautasia säilytettiin. Näin ne säilyivät ehjänä suuremmassakin myrskyssä.
Alhaalla ruumassa säilytettiin mm. ruokatarvikkeita. Kokilla oli tärkeä tehtävä konsultoida kapteenia, kuinka paljon ruoka-aineita matkalle tarvittiin. Tuolloin tuli varautua siihen, että matka sattoi venyä esim. huonon sään tai myrskyn vuoksi.
Jotta alus pysyi nk. kölissä, tuli sillä olla mukana painolastia. Painolastina käytettiin maa-ainesta, jota sitten heitettiin mereen tai satamassa maihin, kun painolastia piti vähentää. Kun sitä piti lisätä, lisättii alukselle uutta maa-ainesta mm. ulkomailla. Tämä maa-aineksen painolastina käyttäminen on yksi syy siihen, miksi Ahvenanmaalla on rikas ja osittain erilainen kasvisto. Maa-aineksen mukana ulkomailta tuli meille siemeniä sellaisista kasveista, jotai ei ollut aikaisemmin Suomessa kasvanut.
Nyt ruumassa oli esillä tuon ajan tavaroita ja laivaelämästä kertovia valokuvia. Alhaalla saattoi katsoa myös 20 minuuttia kestävän videon.
Alhaalla ruumassa säilytettiin myös varaköysiä ja puutavaraa, jolla paikattiin matkanteon aikana sattuneita haavereita.
Alus purjehti Australian ja Englannin välillä nk vehnäreitillä kuljettaen vehnää. Se kävi Maarianhaminassa vain viisi kertaa. Viimeisen matkan Pommern teki 1939 juuri ennen toista maailman sotaa Hullista Maarianhaminaan. Sodan aikana alus makasi Maarianhaminassa ollen 1944 hetken aikaa viljavarastona. Tuolloin se hinatiin kerran viljalastissa Turkun. Laivan omistajan Gustaf Eriksonin lapset lahjoittivat aluksen 1952 Maarianhaminan kaupungille museolaivaksi läntiseen satamaan.
Jos menet käymään joskus Maarianhaminassa, älä missään nimessä ohita tätä kohdetta. Se on upea ja monella tapaa vaikuttava. Suosittelen!
