Meidät haettiin jälleen aamulla aikaisin hotellilta ja ajoimme samaan satamaan kuin edellisellä kerralla. Siellä oli meille jo tutut seremoniat. Saimme kuulla päivän kulusta, miten toimitaan luonnonsuojelu alueella (sellaiselle olimme jälleen menossa). Sovittelimme räpylät, söimme pientä purtavaa, kävimme vessassa ja sandaalit koriin ja menoksi. Saimme tälle reissulle edellistä isomman veneen, jes! Ja hyvä meno oli taattua.
Saimme tälle reissulle edellistä isomman veneen, jes! Ja hyvä meno oli taattua. Monelta taholta meille oli kerrottu, että Surin olisi Similania parempi kohde ja näin loman jälkeen voin todeta, että sitä se oli. Joten jos aiot ottaa vain yhden snorklausreissun lomasi aikana, suosittelen ehdottomasti Surinia.
Tällä kertaa merellä oli hieman edelliskertaa enemmän aaltoja, mutta sekös meitä haittasi. Kuvassa oleva Kippari ajoi venettä kaasupohjassa hyvällä sykkeellä. Tämä meinasi olla joillekkin hieman liika, vallankin tulomatkalla ( ne ruotsalaiset, ne ruotsalaiset) =D. Me nautimme kyydistä ja reippaasta menosta!
Ensimmäinen etappi oli Mae Yai Bay. Aurinko paistoi ihanasti ja jälleen oli mukava katsella merenalaista maailmaa. Täällä oli upeita koralleja ja näin elämäni ensimmäisen kerran mustekalan (sen omassa elinympäristössä). Oli vaikuttava näky!
Pitihän sitä ottaa selfie vedenalla =D. Tässä siis allekirjoittaneen tyylin näyte. Näytän kyllä ihan joltain hyönteiseltä!
Seuraava pysähdys oli Chong Khad Bay. Myös täällä oli upeita näkymiä ja korallit todella lähellä. Alla olevat keltamustat kalat olivat siitä hauskoja, että ne uivat myös melko lähellä pintaa. Oli ihan jännittävää kun parvi näitä kaloja uiskenteli rinnalla. Kipparillani oli käytössä GoPro Hero kamera sukelluskepin päässä. Sillä tuli ihan järkyttävän hienoa jälkeä. Nämä meikäläisen räpellykset eivät ole mitään niiden rinnalla. Jos sukellat tai snorklaat paljon, suositteen ehdottomasti GoPron käyttöä.
Sitten oli vuorossa lounas jälleen seisovasta pöydästä. Vene ajettiin parkkiin tuttuun tapaan hiekalle Mu KO Surinin kansallispuistoon. Tarvitseeko kertoa, että kyllä maistui jälleen hyvälle! Retken aikana oli jälleen juotavaa ja pientä purtavaa tarjolla koko ajan.
Ruokailun jälkeen oli jälleen tunti aikaa katsella ympärille, tai vaan ihan sulatella ruokaa kauniilla hiekkarannalla. Tänne on mahdollista myös tehdä yönyli retkiä. Yö oli mahdollista viettää joko mökissä tai rannalla teltassa.
Jälleen oli tarjolla paratiisimaisemaa. Käyskentelin rannalla kameran kanssa ja nautin maisemasta. Näitä on sitten ihana muistella kotona Suomessa.
Menopelit rivissä. Saarella oli siis muitakin ryhmiä kuin vain me.
Tästä kuvasta tykkään itse jotenkin tosi paljon!
Rannalla oli vanha veneen hylky. Rakastan vanhoja hylkyjä! Kiertelin aivan haltioissani kamerani kanssa sen ympärillä etsien kuvakulmia. Vene oli ihana! Seuraavaksi siis liian monta kuvaa veneen hylystä =D.
Ruokailun jälkeen kävimme snorklaamassa vielä Ao Bonilla. Se oli edellisten tavoin todella mukava snorklauskohde. Ennen kotiin paluuta piipahdimme vierailulla merimustalaisten luona. Ja se sitten olikin valokuvaajan paratiisi!
Täällä lapset oppivat ensin uimaan ja vasta sitten puhumaan. Katselin kyläläisten menoa ja olisin voinut muuttaa heti sinne asumaan! Niin kiireetöntä ja onnellisen näköistä elämää.
Merimustalaiset olivat tehneet itse aivan ihania ranne- ja kaulakoruja. Minä olisin viihtynyt täällä paljon pidempäänkin, sillä siinä vaiheessa kun ennätin keskittymään kuvaamisen jälkeen ostoksille, tulikin käsky jo nousta veneeseen. Onneksi ennätin kuitenkin jotain ostaa muistoksi, sillä tämä kylä teki minuun suuren vaikutuksen. Meidän venekunnalla on vähän sellainen haaste, että tykkäämme tutkia asioita ja paikkoja paljon pidempään kuin mitä yleensä retkillä annetaan aikaa =D.
Nuorin ja suloisin myyjä! Nämä lapset olivat niin ihania, että onneksi ei sittenkään ollut liikaa aikaa tehdä ostoksia, olisin ostanut varmasti matkabudjettini kuralle =D.
Oman yltäkylläisyyden keskellä sitä ei voi muuta kuin ihmetellä, miten paljon vähemmällä ihminen tulee toimeen ja on silti onnellinen. Ihan vähän kävi jopa kateeksi heitä. Pitäisikö laittaa vuorotteluvapaa anomus menemään ja muuttaa tänne vuodeksi? Se voisi olla antoisaa aikaa.
Nyt teillä on varmasti jo kuvaähky, joten ei enempää kuvia. Satamaan palatessa saimme jälleen nauttia välipalaa ennen lyhyttä bussimatkaa takaisin hotellille. Retkipäivä oli jälleen kerran aivan upea. Meillä oli mukavia snorklauskavereita mukana ja Raya Divers pisti parastaan asiantuntemuksella ja turvallisella toiminnalla. Kiitos jälleen Anette ja Aleksi, meillä oli huippu päivä!
