Näytetään tekstit, joissa on tunniste Saaristomeri. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Saaristomeri. Näytä kaikki tekstit

tiistai 6. lokakuuta 2015

Jurmo

Kello soitti aamukuudelta ja irottimme kipparin kanssa köydet samantien. Edellisen päivän kova tuuli oli ennustettu tyyntyvän hetkeksi aamusta, joten päätimme käytää sen hetken hyväksi ja siirtyä Jurmoon. Hieman jännitti, että minkälaiset mainingit meitä odottaisi merellä. Katselin haikeana vielä Utön majakkaa veneen perästä. Toivottavasti nähdään vielä uudelleen!
 



Merellä oli todella hieno keli ja ei aikaakaan kun saavuimme Jurmon satamaan. Matkaa oli Utöstä vain kolmetoista kilometriä koilliseen. Paikka oli hiljainen, sillä muut nukkuivat vielä. Kun saimme veneen kiinnitettyä laituriin, oli aika tehdä aamupalaa. Oli aivan ihanaa katsella kaunista kesäaamua.





Satamassa oli vastassa hyvä vierasvenelaituri, joka oli varustettu sähköllä. Vettä sai pienen matkan päästä kaivosta. Tosin tänäkesänä (2015) vedestä varoitettiin, että sen mukaan saattaa päästä kaivossa pintavettä pieniä määriä.


Sataman läheisyydessä on luontotupa Iurima, joka on valmistettu 1999. Luontotuvassa voi tutustua Jurmon luontoon ja saaren kiehtovaan historiaan. Tupa on auki ympäri vuoden ja sisäänpääsy on maksuton. Satamassa oli sauna, jota sai varattua maksua vastaan. Mekin otimme illalla siellä hyvät löylyt.




Satamasta löytyy hauska kahvila "Kaffela" josta sai ostaa myös vihanneksia ja savukalaa, sekä sämpylöitä ja pullaa. Kahvilassa oli seinillä ihan mieletön kokoelma erilaisia pulloja! Satamassa oli myös kioski, josta oli mahdollista ostaa matkamuistoja ja elintarvikkeita. Olen moneen kertaan jo kehunut sitä, kuinka hyvät valikoimat näissä saaritolaiskaupoissa ja kioskeissa on, niiden kokoon nähden. Erinomainen valokoima oli myös täällä. Se, mikä täällä pisti silmään oli, että valikoimasta löytyi myös gluteenittomia tuotteita.






Jurmon vierasvenesatama on suosittu kohde veneilijöiden kesken. Ja tämä on siis se Paraisten Jurmo saaristomerellä, sillä Jurmoja on kaksi =D.




Jurmon saari oli karulla tavalla kaunis. Saari on pitkän mallinen, noin kilometrin leveä ja viisi kilometrä pitkä. Lähdimme aamupalan jälkeen tutustumaan saareen. Jurmo on syntynyt jääkaudella ja se on kolmas salpauselän kaukainen jatke. Tästä syystä saaren maaperä ja rannat ovat hyvin kivisiä ja kivisenä se jatkuu myös merenpinnan alla. Saarelle on kehittynyt hyvin rikas kasvi- ja eläinlajisto ja sitä pidetään Saaristomeren kansallispuiston arvokkaimpana kohteena.




Ranta oli todella tällaisen kivienkerääjän taivas. Kiviä riitti ihan silmänkantamattomiin.


Rannalla Kipparini bongasi suosirrin. Minä en ollut koskaan nähnyt tätä lintua. Suosirri oli niin tohkeissaan ruoan perässä rannalla, että ei huomannut minua ja päästi melko lähelleä kuvaamaan.


Syynä Jurmon puuttomuuteen on tarinan mukaan se, että Kustaa Vaasa käski polttaa koko saaren 1500-luvulla. Syynä käskyyn oli, että Kustaa Vaasa oli kyllästynyt Jurmolaisten rantarosvoukseen. He olivat houkutelleet väärillä merkkitulilla laivoja karille. Tuolloin saaristossa kulki isoja kauppalaivoja, joiden lasti oli himoittua tavaraa köyhille kalastajille.




Jurmossa kävellessä tuli sellainen fiilis, ihan kuin olisi ollut Lapissa.




Saarella sijaitsevassa kylässä asuu ympärivuoden kymmenkunta ihmistä. Kesäisin henkilömäärä lisääntyy. 


Kylän lähettyvillä on 1930-luvulla istutettu pieni mäntymetsä.


Kylästä löytyy kaunis kappeli, joka on nykyisessä muodossaan ollut vuodesta 1846 alkaen. Kappelin sisällä on vanhempaakin kalustoa, mm. saarnastuoli ja pyhää Annaa esittävä puuveistos.








Perimätiedon mukaan kappelin katossa olevan votiivilaivan olisi veistänut 1700-luvullä saarelle jäänyt merimies.




Saaren  nähtävyyksiin lukeutuu myös munkinkehät. Perimätiedon mukaan 1700-luvulla syntyneet neljä suurta kivikehää ovat lähellä sijaineen Kökarin saaren fransiskaaniluostarin munkkien rakentamia. On myös olemassa toinen tulkinta, jonka mukaan ne olisivat jäännöksiä keskiajalla yöpyneiden kalastajien asumuksista.






Jurmo on saari, jota voin suositella lämpimästi juuri omaperäisen luonnon vuoksi. Saarelta löytyy luontopolkuja joita pitkin on helppo kulkea. Saaren länsiosa on rauhoitettu lintujen pesimisen ajaksi 1.4. - 31.7. Muuten saarella voi liikkua vapaasti. Kohde on myös siitä mainio, että sinne pääsee myös yhteysalus M/S Eivorilla.