100.000

Blogini täytti viime viikolla kaksi vuotta! Miten tämä aika vierähti näin nopeasti? Kun aloitin blogini pitkän pohdinnan jälkeen, ajattelin, että tuskin kukaan jaksaa lukea näitä minun juttunani. Saatikka katsella kuviani. Vaan miten kävikään, eilen meni 100.000 lukukerran raja rikki! Uskomatonta, olen niin onnellinen ja aivan otettu tästä kaikesta. Blogini myötä olen saanut uusia ihania blogiystäviä, mielenkiitoisia kommentteja ja keskusteluja. Samalla on tullut dokumentoitua vuodenaikoja, kesäloma reissuja, luontoa, valokuvaaminen on lähtenyt lähes käsistä =D. Olen myös itse tutustunut moniin upeisiin blogeihin, bloggareihin ja päässyt ihastelemaan kauniita valokuvia.

Suurin kiitos kuuluu teille ihanat lukijani ja blogiystäväni! Jokainen kommentti on innostanut ja lämmittänyt mieltäni valtavasti. Tästä on ilo jatkaa. Uusia lukijoita on tullut tasaiseen tahtiin mukaan, lämpimästi tervetuloa teille kaikille! Ja koska osa teistä lukijoistani on ulkomailta, so I wish all my blogs readers to welcome! You make me happy all thanks!

Tämä kuva on otettu viime kesälomalta Eestistä matkalla Kuivastusta Pärnuun. Meri oli tyyni ja edessä ei mitään. Vain taivas ja meri, kaksi sinistä ihanaa ja rakastamaani elementtiä luonnosta. Tunnen vieläkin tuon ihanan fiiliksen ja meren raikkaan tuoksun. Kuvien kautta pääsee palaamaan ihaniin hetkiin aina uudelleen ja uudelleen.

Jälleen on tullut uuden loman aika, joten blogi hiljenee reiluksi pariksi viikoksi. Vinkkiä siitä, minne lomamme suuntautuu, saa seuraamalla Instagramia. Luvassa on merta, lämpöä ja aurinkoa. Ja tuliaisina tulee tietenkin muistikortit piukeena valokuvia =D.

Aurinkoista kevättä teille kaikille!

Huolto tauko

Vielä ei ole kesäloma alkanut, vaikka blogissa onkin ollut hiljaista. Tekniikka ei ollut minun puolella ja niinpä jouduin viemään kannettavan tietokoneeni huoltoon. Siis juuri sen tietokoneen, jossa on valmiiksi käsitellyt valokuvat. Alkuperäiset ovat onneksi tallella ulkoisella kovalevyllä, onneksi, sillä pieni pelko on, että kovalevy on saattanut mennä rikki.Toki kuvien uudelleen käsittely on homma sinänsä, mutta onneksi ne ovat sentään olemassa. Nyt sitten odotan kuin lehmä uutta kesää, koska saan koneeni huollosta takaisin. Ja ennen kaikkea, missä kunnossa se tulee takaisin =).

Mutta miksi kaikki tapahtuu minulle aina kesällä ja juuri loma kynnyksellä? Viime kesänä, juuri ennen lomaa, lakkasi kameran salama toimimasta ja eniten käyttämäni objektiivi otti outoja kuvia. Meinasin vaipua epätoivoon, kunnes muistin, että kameran mukana tuli yleisobjektiivi, se saisi kelvata. Ja ihan kohtuullisia kuvia sillä sainkin otettua aurinkoisina kesäpäivinä. Ei ollut aikaa viedä objektiivia huoltoon ja salamaa ei juurikaan kesällä tarvitse (ainakaan kovin usein). Syksyllä vein molemmat huoltoon ja nyt ovat kuin uusia.

Haluan jakaa teidän kanssa vielä yhden opin. Kävimme viime viikolla perheen kanssa kävelemässä Lauttasaaren ihanilla rannoilla ja ajattelin, että en ota kameraa tällä kertaa mukaan, vaan nautiskelen luonnosta ja maisemista ilman sitä. Mikä virhe!!! Luonto suorastaan hyppi silmilleni. Näin satakielen läheltä ja olisin päässyt kuvaamaan sen. Variksen poikanen istuskeli puussa ihan yläpuolellani. Kaksi isokoskelo poikuetta uiskenteli melkein kintuissani, kun seisoskelin hiljaa rantavedessä. Pari hanhipoikuetta oli ihan lähelläni. Ja puhumattakaan niistä ihanista maisemista. Kyllä harmitti, suorastaan potutti. Ja mikä se oppi tässä oli? Älä koskaan, siis k o s k a a n lähde matkaan ilman kameraa =D.

Minä yritän nyt siis olla kärsivällinen ja odotan (joka ei ole vahvuuteni ollenkaan) konetta huollosta takaisin. Hieman tämä harmittaa (no joo ollaan rehellisiä, ottaa pannuun ihan simona), mutta minkäs teet, tekniikka on tekniikkaa. Välillä jopa mietin sitä, että kuinka riippuvaisia me olemmekaan tekniikasta ja kaiken maailma laitteista. Että sitten kun niitä ei ole käytettävissä, on suorastaan orpo olo. 

Tästä tuli tällainen "enemmän tekstiä vähemmän kuvia" postaus tälläkertaa =D.