Paikka oli oudon hiljainen. Keväällä täällä käy sellainen meteli, että melkein olisi korvatulpille tarvetta. Nyt kuulimme vain satunnaisia tintin ääniä. Eivät olleet tiklit kotona =D. Iso parvi tilhejä sen sijaan lensi korkealle puunlatvaan. Ne olisivat kelvanneet minulle oikein hyvin kuvatavaksi myös, vaan niin ison puunlatvassa ja kovasti korkealla olivat, ettei ollut mitään toivoa. Hetken niitä ihastelimme Kipparini kanssa kaulat kenolla ja pian parvi otti jälleen uuden suunnan, pois koko alueelta. Sinne menivät.
Mitä lintuja sitten nähtiin? Tilhien lisäksi näimme muutamia tinttejä ja sinitiasia. Lensipä pari varista ja harakkaakin ohitse. Odotan niin kovasti kevättä, että saadaan tällekkin alueelle taas elämää. Olen miettinyt monesti, että mikä tekee juuri tästä paikasta niin erityisen, että sellainen runsas lajien määrä tulee keväällä aina vain uudelleen ja uudelleen samoille paikoille.
Ja kävi meillä tuurikin! Näimme tämän suloisen tavin. Siellä se uiskenteli ihan ypö yksin lähellä rantaa. Hän oli suloinen. Jostain syystä taveja ei tule paljoakaan merellä vastaan. Minulle tämä lintu oli suorastaan harvinaisuus, vaikkakin netissä kirjoittivat, että se on Suomen toiseksi yleisin sorsalintu =D.
Heinikossa lymyili myös pari pariskuntaa fasaaneja. Ennätin jo yhtä fasaanityttöä säikähtämään aikaisemmin, kun hän lähti puskasta lentoon, aivan minun edestä. En tiedä kumpi meistä säikähti enemmän, minä vai hän =D.
Tähän väliin vähän... mitäs muutakaan kuin sammaleita =D.
Nämä töhryt kertovat karua totuutta siitä, että ollaan luonnossa kaupungissa. Onneksi linnut eivät sentään pelästy näitä, vaan tulevat keväällä uudelleen.
Kun joulusta päästään, niin menee vain muutama viikko kun kevätaurinko alkaa paistamaan ja ensimmäiset muuttajat jo saapuvat. Onneksi on tällainen paikka, jossa voi tarkkailla lintuja.
