Näytetään tekstit, joissa on tunniste henkien talo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste henkien talo. Näytä kaikki tekstit

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Khao Lak - Thaimaa

Nyt kun olette selvinneet retkipostauksista, niin otetaan muutama sana ja kuva itse
lomakohteestamme - Khao Lakista. Kaikki tuntevat paikan varmasti, jos ei muusta, niin vuoden 2004 tsunami katastrofista. Kyseisestä tapahtumasta on kulunut nyt yli kymmenen vuotta ja paikka on jälleen rakennettu täysin. Minä en huomannut tsunamista mitään muita merkkejä (tai sitten olen ihan sokea), kuin muistomerkkejä, jotka on jätetty kertomaan jälkipolville tuosta kohtaa historiaa.



Khao Lak koostuu pitkistä hiekkarannoista ja useammasta kylästä. Kylät ovat saaneet nimensä aina sen vieressä olevan ranta-alueen mukaan. Meidän hotelli sijaitsi Bang Niang Beachillä. Samassa kylässä sijaitsi tämä tsunamimuistomerkki, joka kertoi Tsunami museon paikasta. Nyt kun kerta olimme Khao Lakissa, koin jotenkin tosi tärkeäksi käydä tuolla tsunamimuseossa. Ihan vain kunnioittaakseni mm. niitä lukuisia suomalaisia, jotka menehtyivät tuossa onnettomuudessa. Museossa ei saanut kuvata, joten sieltä ei ole kuvia esittää. Sinällään museo koostui enimmäkseen muutamista valokuvista ja videoista. Lisäksi siellä kerrottiin, miten tsunami sai alkunsa ja kuinka kaikki tapahtui 26.12.2004.



 


Tsunamimuseon edessä aukiolla oli nähtävä tämä komea poliisivene, jonka tsunami kuljetti mereltä aina yli kahden kilometrin päähän mereltä mantereelle. Laiva on jätetty muistoksi tapahtuneesta niille sijoilleen. Kapteenin lisäsi laivassa oli kymmenen hengen miehistö joista vain yksi menehtyi tsunamissa. 






Krabin lentokentältä oli matkaa 132 kilometriä. Siksi vietimme bussin kyydissä mennen tullen kolme tuntia pienen pysähdyksen kera. Khao Lak on paikka, jota voin suositella lämpimästi rantaelämästä pitävälle, sillä upeita hiekkarantoja on kilometri tolkulla. Rannat ovat täynnä hienoa hiekkaa ja uimamahdollisuuden ovat loistavat. Lisäksi tältä puolelta Thaimaata puuttuvat merestä polttavat meduusat.




Khao Laksta löytyi myös majakka ja sekös majakkahullua ilahdutti valtavasti! Kävelimme eräänä iltapäivänä oman hotellin rannalta muutaman rannan läpi ihastelemaan tätä majakkaa auringonlaskun ajaksi. Meillä kävi hyvä tuuri, sillä silloin sattui olemaan laskuveden aika, ja pystyimme tulemaan koko matkan rantoja pitkin. Laskuveden aikana näkee rantakivikoissa paljon rapuja. Ne osaavat kyllä käyttää suojaväriään viisaasti, että melkein ei meinaan heti niitä huomata.




Ennätin avautumaan teille taannoin jo rantatuolin varaamisesta, tässä tulee toinen miniavautuminen. Koska oli laskuveden aika, pääsi majakkasaarelle kävellen. Sehän tarkoittaa sitä, että siellä on silloin myös ihmisiä. Ja tämä puolestaan sitä, että osan pitää kiivetä majakkaan seisomaan! Ota siinä sitten kuvia kauniista majakasta kun turisti on se vallannut. Sain seisoskella pitkään, että sain kuvan majakasta ilman ihmisiä. 






 Khao Lakin alueella asuu noin 4500 paikallista, jotka saavat elantonsa pääasiassa turismilla ja paikallisilla kaupoilla, sekä sukellusyrityksillä (joita oli alueella todella runsaasti). Turistisesonki kestää täällä viisi kuukautta, jonka jälkeen alueella alkaa sadekausi ja paikka hiljenee. Jututin ravintolamme erästä tarjoilijaa, että koska hänellä on vapaata, kun hän on aina töissä. Siis joka päivä ja aamusta iltaan. Hän kertoi iloisena, että työskentelee putkeen neljä viikkoa ja sitten hänellä on yksi päivä vapaata. Ja kun turistikausi on ohi, vapaata onkin sitten viikko tolkulla. Turismin lisäksi on lähialueella Thaimaalle hyvin perinteistä kumin ja palmuöljyn tuotantoa ja maanviljelyä.






Thaimaassa näkee paljon henkien taloja. Nämä kuvassa olevat on kuvattu julkisilla paikoilla ja ovat siksi isoja ja koristeellisia. Yksityisissä kodeissa talo oli yleensä pienempi. Henkien talon sijainti on mietitty todella tarkkaan ja yleensä se sijaitsee tontin kulmassa. Thaimaassa uskotaan henkiin ja kummituksiin. Näiden kauniiden pikku talojen tarkoitus on lepyttää henkiä ja siksi heille tarjoillaan syötävää ja juotavaa. Talossa poltetaan usein myös suitsukkeita.

Tällä reissulla kiinnitin huomiota siihen, että taloja oli yleensä aina kaksi. Toinen oli isompi ja korkeammalla kuin toinen, miksi? Yritin etsiä tietoa internetin syövereistä, mutta en löytänyt. Niinpä kysyin asiaa ystävältäni, jolla on thaimaalainen vaimo. Hän kertoi, että talojen erolle voi olla eri syyt, liittyen missä talo on. Julkisella paikalla koreammalla oleva iso talo on kuninkaalle ja toinen normaali kansalle. Yleensä isompi on arvokkaammalle henkilölle. Kotona rukoillaan suvun vanhimpia isomman talo edessä ja muita pienemmän. Kun tapahtuu jotain hyvää, annetaan hedelmiä ja jotain syötävää. Kun tapahtuu jotain suurta, poltetaan kynttilöitä ja suitsukkeita.


Thaimaassa on paljon kaiken laisia uskomuksia. Matkamme aikana kuulimme mm. että veneen kaiteelle ei saa laittaa vaatteita tai pyyhkeitä kuivumaan, vaan ne tulisi kuivattaa esim. veneen penkillä auringossa. Myöskään veneessä ei saisi istua jalat ylhäällä menosuuntaan. Nämä molemmat tietävät pahaa. Minä tykkään viettää aikaa aina maassa maan tavalla ja kunnioittaa sen maan tapoja. Tosin haastetta tulee siitä, jos et tiedä. Siksi onkin mukava ottaa selvää, osaa sitten ainakin seuraavalla kerralla jo jotain =D.




Kaduilla on jonkin verran koiria, mutta uskon, että ne ovat aina "jonkun", sillä samat koirat viettivät aikaa samoilla paikoilla. Missään en nähnyt laumoittain koiria kulkemassa paikasta toiseen. Jonkin verran oli myös kissoja ja kanoja kotien pihoissa, irrallaan. Siellä ne pysyivät, kotipihoissaan






Khao Lakin varsinaisesta keskustasta löytyi myös tuttu pelle, Mc Donalds. Hän tervehti Thaimaalaisittain ruokailijoita tervetulleeksi sisään =).




Thaimaalaiset rakastavat kauneutta ja sitä myöten sieltä löytyy lukuisia suloisia yksityiskohtia mm. valokuvattavaksi. Joka puolella toivotetaan tervetulleeksi, tavalla tai toisella.




Jonkin verran on spekuloitu sitä, onko thaimaalaisen hymy aito ja mitä mieltä he ovat meistä turisteista oikeasti. Itse olen viihtynyt tässä maassa joka kerta todella paljon. Joka kerta olemme tavanneet aivan ihania paikallisia ihmisiä, joiden kanssa ollaan saatu viettää unohtumattomia hetkiä. Joka kerta meidät on otettu lämmöllä ja sillä hymyllä vastaan, minne olemmekaan olleet menossa. Monta kertaa asioihin vaikuttaa myös se, kuinka itse suhtaudut vastapuoleen. Meidän mielestä Thaimaa on ihana maa viettää lomaa ja siellä on ihania ihmisiä.

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Thaimaalaista elämää

Thaimaa on kovin erilainen maa kuin Suomi. Myös elämän meno on siellä erilaista, paljon renmpaa. Tuntuu kuin huolia ei olisi lainkaan, ihmiset ovat hyvälä tuulella. Toisa kohtaan käyttäydytään hyvin ja autetaan.






Mietin ensi, että miksi banaanit poimitaan myyntiin raakana (kyllä, nämä eivät ole mikään vihreä lajike, pääsin yhtä tämän väristä kuorimaan, eikä siitä meinannut kuori irrota lainkaan =D), mutta sitten tajusin, että raakana niissä on pidempi myyntiaika. Valmiiksi kypsä banaani olisi ollut tuossa lämmössä huonona jo parin päivän sisällä.






Tämä perhe tuli mereltä ja halusi poseerata minulle =D.




Saarella ei ole julkista liikennettä joten liikkuminen hoidetaan joko apostolin kyydillä tai tällaisella mopotaksilla, tuktukilla. Koh Lantalla tuktuk oli käytännössä mopo, jonka kylkeen oli rakennettu sivuvaunu. Kyytiin mahtui reilusti 4-5 henkilöä ja kuski. Matkan hinta pitää neuvotella aina etukäteen ja hinta vaihteli yllättävänkin paljon kuskista riippuen. Minusta oli hauska bongailla tuktukkeja, sillä jokainen oli tuunannut oman menopelin. Osalla oli jopa kaiuttimet, piuha kiinni kännykkään, kännykä rintataskuun ja poppi soi =D. 




Tämä menopeli oli ihan liekeissä =).


Ja tämä Nalle Puh tuktuk oli todella liikuttava =D. Tuktukkien lisäksi taksikyytiä sai myös lava-autoilla. Vallankin jos halusi mennä saaren etäläosaan, kanatti ottaa ehdottomasti lava-auton kyyti. Eteläosassa tie oli todella vuoristoista, joten täydessä lastissa olevasta tuktukista kertakaikkiaan loppuu poweri. Lava-autoissa oli muutama paikka auton sisällä ja sitten sai kyytiä myös ulkopuolella lavalla istuen.




Thaimaalaisten keskuudessa tärkein menopeli on mopo. Välillä näki koko perheen saman mopon päällä. Kypärää ei kellään päässä ja pienin istui edessä tankin päällä. Vaan hyvin näkyi matka taittivan. Mopolla myös kuljetettiin paljon erilaisia tavaroita.


Tässä lähti hotelliltamme pyykit pesulaan. Mopon istuimen päälle laitettiin takana olevan kärryn aisa, kuljettaja istui aisan päälle ja avot, kärry tuli kiltisti perässä =D.


Tässä on lähdössä tyhjät vesipullot kierrätykseen. Kuljetus tapahtui pitkähäntäveneellä. Miehet heittivät säkit ensin rannalle ja sieltä ne sitten uitettiin veneeseen.




Seurasin lomamme aikana paljon lapsia. Minusta ne ovat niin suloisia. Lapset ovat elämässä kaikessa mukan. Kun isä myy kelloja, voi jälkikasvu levätä kojun alla, jos alkaa väsytää. Seurasin eräänä iltana, kun eräs tuktuk kuljettaja odotteli kyytiä tien laidassa. Hän oli nainen ja hänellä oli arviolta neljävuotias tyttö mukana. Tyttö löysi tienposkesta kaksi tyhjää vesipulloa ja rummutteli niillä katukivetykselle. Siinä tyttö touhusi äidin ympärillä itsekseen iloisena. Äidin ei tarvinnut olla koko ajan kieltämässä, että älä mene tuonne äläkä koske siihen jne. 




Minusta tuntui aivan siltä kuin lapset olisivat Thaimaassa seuranneet vanhempiaan. Meillä Suomessa juoksee vanhemmat lasten perässä. Lapset myös käyttäytyivät todella hyvin ja olivat hyväntuulisia. Vain yhden kerran näin thaimaalaisen lapsen riskaavan ja polkevan jalkaa maahan.






Nämä pikkuiset kauniita talot ovat henkien taloja. Talot liittyvät henkiuskomuksiin  ja toimivat kotialttarina. Henkien talon sijainti on aina tarkkaan harkittu ja sen tarkoitus on muistaa ja lepyttä maan henkiä. Hengille tarjotaan ruokaa ja juomaa, heille viedään kukkia sekä poltetaan sutsukkeita. Alttarin edessä vietetään pieni hartaushetki, jossa toivotaan siunausta ja onnea.


Thaimaassa on turistin helppo päästä lomamoodiin, sillä ympärillä oleva elämä on helpon tuntuista ja leppoisaa. Ei ole kiirettä eikä kireitä naamoja ympärillä. Mietiskelin lomani aikana, että meillä olisi totiseti paljonkin, mitä voisimme oppia näiltä ihmisiltä. Ihan ensimmäinen on perhekeskeisyys ja lähimmäisen rakkaus. Toinen on kiireettömyys ja se, että vähemmällälin tulee toimeen. Ei tarvita kaikkea tavaramäärää onnea tuomaan, vaan se onni elämään löytyy tässä ja nyt. Näiden ajatusten myötä oikein ihanaa viikonloppua teille kaikille!