Ihanan kotiseutumuseon, jokimaiseman ja idyllisen keskustan lisäksi Inkoossa on vielä yksi erittäin kaunis tutustumisen arvoinen kohde. Inkoon keskiaikainen kirkko sijaitsee aivan keskustan tuntumassa. Jälleen kävelymatkan päässä satamasta. Pahoittelen jo etukäteen suurta kuvamäärää, mutta kun se oli niin kaunis...
Kirkko on kesäisin avoinna ja sinne voi mennä tutustumaan ja tietenkin kuvaamaan =D.
Kellotorni pilkistää monelta suunnalta näyttävänä.
Tässä kellotorni koko komeudessaan =). Se on rakennettu kirkon vierustalle vuosina 1739-1740.
Keskiaikainen harmaakivikirkko on omistettu merenkulkijoiden suojelupyhimykselle, Pyhälle Nikolaukselle.
Kirkkoa on tutkittu muuritutkimuksin ja on tultu siihen tulokseen, että se on rakennettu kolmessa eri vaiheessa. Kirkon vanhimmat osat ovat peräisin 1200-luvulta! Miettikää, olisi tosi kiva nähdä ajassa taaksepäin ja katsella kun kyläläiset saapuvat kirkkoon!
Kirkossa on erittäin kauniit ikkunat.
Kirkkoa ympäröi hautausmaa. Laitoimme merkille, että vainajien joukossa oli lähes kaikki ruotsinkielisiä sukunimiä. Virtasia ei löytynyt =). Tosin emme ihan kaikkia käytäviä kävelleet läpi. Nätti ja rauhallinen paikka.
Kirkon näyttävä pääty. Molemmista päädyistä löytyy yhtä ihanat koristukset. Käydäänpä seuraavaksi sisään!
Koska olemme keskiaikaisessa kirkossa, saatoin odottaakkin jotain näin ihanaa. Katosta roikkuvasta laivasta saattaa jo arvata, että kirkko on pyhitetty merenkulkijoiden suojelupyhimykselle. Ollaanhan sitä toki myös merenranta kaupungissa.
Ei lienee tarvitse mainita, että kirkko sisälsi uskomattoman määrän hienoja yksityiskohtia. Katto oli täynnä maalauksia, jotka kuvasivat raamatun tapahtumia.
Voitte arvata, että meinasin mennä ihan sekaisin =). Kirkossa tuli vietettyä aikaa heki jos toinenkin, katsottavaa oli niin palhon.
Tässä alttarilla oleva risti.
Toisin, kuin kuvasta voisi luulla, tämä ei ole alttaritaulu. Taulu löytyy kirkon oikealta seinältä. Kaunis maalaus.
Koristeellinen saarnatuoli. Miksiköhän tätä muuten kutsutaan saarnastuoliksi, vaikka pappi saarnaa siellä seisovillaan? Hmm. nyt alkoi kiinnostamaan, katsotaanpa mitä netti sanoo saarnastuolista.
Saarnastuoli on erillään varsinaisesta alttarista ja sieltä luetaan päivän saarna ja kirkolliset tiedotukset. Se on ns. pyhittämätön paikka. Eli kun varsinaiselle alttarille saa astua vai pappi tai kirkkoa hoitava suntio, niin saarnastuoli on vapaata aluetta, sinne saa nousta puhumaan maallikkokin. Ha haa! Pitäisiköhän joku päivä kokeilla =D. Mistähän sitä puhuisi?
Sen lisäksi, että kirkon lehterillä oli urut, löytyivät ne myös saarnastuolin ja alttarin välistä vasemmalta.
Tässä vielä pari kaunista yksityiskohtaa.
Kiitos, että jaksoit katsella loppuun saakka =). Tämän jälkeen jätämme Inkoon tällä erää ja suuntaamme jälleen merelle.
