Eilen oli 15 astetta lämmintä! Kyllä, luit aivan oikein. Tuntui aivan ihanalta olla ulkona ja niinpä päätin lähteä kameran kanssa katsomaan mitä kuului Suomenojan lintujärvelle. Ketä siellä olisi jo paikalla.
Naurulokkeja oli vaikka kuinka paljon. Niiden ääntely täytti tienoon todella intensiivisesti. Oli ihan jännä ajatella, miten hiljainen alue on talvella. Silloin saattaa kuulla satunnaisen variksen äänen =D.
Puut alkoivat olla silmuilla, vihdoinkin! Katsoin eilen televisiosta ohjemaa kevään seurannasta ja siellä todettiin, että terminen kevät ei ole vielä alkanut. Terminen kevät alkaa, kun vuorokauden keskilämpötila nousee pysyvästi nollan yläpuolelle. Terminen kesä puolestaan alkaa, kun vuorokauden keskilämpötila nousee plus kymmenen asteen yläpuolelle. Sinne meillä on vielä vähän matkaa. Säätiedotuksessa sanoivat, että sää viilenee taas loppu viikoksi.... höh!
Sain eilen taas muutaman uuden lajin 100 lintua listalleni. Tämä vekkuli kaveri on lapasorsa herra ja alta kuvasta löytyy rouva. Tuo nokka on todellakin kuin kenkälusikka =D. Lapasorsia oli paikalla jo monia.
Nokikanasta en saanut uutta pistettä, sillä näitä näimme Kipparini kanssa jo merellä aikaisemmin. Silti niiden puuhia oli kiva seurata myös Suomenojalla. Nokikanoja oli paikalla myös monia yksilöitä.
Liejukanoja oli paikalla monia. Ne ovat välillä vaan vähän piilossa, mutta niitä pääsee näkemään kun tietää mistä etsiä. Onneksi linnut ovat melko uskollisia pesimäpaikoille. Tästä tuli piste.
Väli västäräkki. Se keikisteli päätään niin kauniisti, että olihan siitä pakko ottaa kuva =).
Tavi oli myös paikalla. Internetin mukaan tämä on Suomen toiseksi yleisin sorsalintu ja minä näin tämän elämäni toista kertaa =D. Jostain syystä näitä ei näe merellä.
Mustakurkku-uikkuja oli myös monia yksilöitä paikalla. Tämä on minusta aivan ihana lintu. Telkkiä näin vain yhden ja minun mielestä paikalta puuttuivat vielä ainakin tukkasotka ja punasotka. Ne olivat joko niin piilossa, että en nähnyt tai sitten vasta matkalla paikalle. Suomenojan lintujärvi on kyllä todella mainio paikka bongailla vesilintuja. Ensi sunnuntaina 7.5.2017 siellä järjestetään lintuharrastuspäivä klo 10-15. Lisää tapahtumasta voit lukea täältä.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kevät. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kevät. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 3. toukokuuta 2017
sunnuntai 13. maaliskuuta 2016
Kopparnäs
Meille on tullut jo perinteeksi ystäväperheen kanssa käydä keväällä katsastaassa merellä jäätilannetta ja samalla grillaamassa makkaraa. Meitä kun yhdistää rakkaus veneilyyn ja merellä oloon. Kipparit ovat lisäksi kovia kalamiehiä =). Kevät on siis nyt täällä ja niinpä lähdimme eilen Kopparnäsin. Sää ei olisi voinut suosia paremmin, se oli ihan super!
Iloksemme huomasimme, että meri oli jo avoimena. Pieni tuulenviere huuhteli loppuja jäälauttoja kohti rantaa. Niistä kuului todella vekkuli ääni.
Hetken päästä kuulin tuttua ääntä, joutsenet levittivät siipensä ja lensivät aivan meidän läheltä. Aina yhtä upea näky jota ilolla katselee.
Kopparnäsin virkistysalue on yksi Uudenmaan virkistysalueen monista paikoista. Me olimme täällä ensimmäistä kertaa. Kopparnäsin virkistysalueeseen kuuluu laaja manneralue sekä useita saaria. Myös nuotiokatoksia ja wc tiloja on alueella eri puolilla. Me kävimme Kallioniemessä. Alueen kartan löydät täältä. Autolla pääsi lähelle grillikatosta, joka oli sitä mukava, ettei retkieväitä tarvinnut kantaa selässä kovin montaa kilometriä. Reppu nimittäin painoi melkoisesti =).
Luonnon omaa taidetta =).
Niin paljon kun olenkin kävellyt pitkin kallioita ja rantoja, en kyllästy niihin varmasti koskaan. Niissä on jotain ihanaa, lumoavaa. Kallioilta löytyy monenlaista mukavaa katsottavaa ja kuvattavaa. Kesällä kun ne ovat imeneet auringosta lämpöä, on kalliolla ihana istuskella ja katsella merelle, kunnella luonnon ääniä.
Kun tulomme aamupäivällä rantaan, oli siellä vielä pieni riite. Vaan se suli päivän aikana kokonaan. Ihmiset nauttivat upeasta päivästä. Monella oli mukana koira, oli kameroita ja kiikareita. Paikalla kävi muutama lintubongarikin. Minä näin vain joutsenet, merikotkan ja muutaman tintin. Ihmettelimme ystäväni kanssa erästä lintuparvea, että mikä se olisi voinut olla. Lento oli kovin tiheälyöntist', joten ihan tavallisesta sorsasta ei ollut kyse. Rohkaisin mielen, ja kysyin eräältä ystävälliseltä lintubongarilta ja hän kertoi, että alleja oli kovasti rannoilla (hänellä oli sellainen todella hyvä kaukoputki). Päättelimme yhdessä, että näkemämme parvi oli varmasti alleja.
Rannalla oli myös kopterikuvaaja. Hieman kutkutteli ja olisi ollut mukava mennä vähän lähempää katsomaan, että miten moista vehjettä ohjataan ja kuinka sillä saa kuvia. Vaan tässä kohtaa iski ujous, enkä tohtinut mennä häiritsemään kuvaajaa.
Olipa paikalla myös pari suppaajaa. He ottivat heti ilon irti jäiden lähdöstä. Voi pojat miten olisikaan kylmää kyytiä jos tuolta nyt putoasi mereen! Heillä tuntui kuitenkin olevan homma hyvin hallussa ja pian he olivat rannassa iloisin mielin.
Tämä Kallioniemi Kopparnäsin alueella sopii hyvin myös liikuntarajoitteisille, sillä sen lisäksi että autolla pääsee lähelle, on maasto rantaa tasaista ja helposti kuljetavaa. Näköalapaikalle oli rakennettu myös penkki, josta oli ihanaa katsella merelle ja ihastella Porkkalanselkää.
Molempien venekuntien kipparit olivat iloisia, kun pääsivät kalaan tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Ranta oli mukavan kallioinen ja matala, joten siellä oli helppo kalastaa.
Kalat jäivät tällä kerralla mereen mutta kokemusta ja raitista ilmaa tuli saaliiksi sitäkin enemmän. Onneksi matkassa oli myös makkaraa, joka maistuu ulkona joka kerta yhtä taivalliselta. Vaikka vaatteet tuoksuvatkin nuotiolla olon jälkeen tosi vahvasti savulle, on makkaranpaisto aina retken kohokohta jota ei ohiteta =D.
Istuessani makkaranpätkä kädessäni, tuli nuotiopaikan viereen muutama talitintti. Makkara sivuun ja kamera käteen =).
Ottaessani kuvia näistä puolukanvarvuista, tajusin että niillä on lehdet aina, mutta mustikanvarvuista ne tippuvat joka syksy ja keväällä tulevat uudet lehdet. Hmm... jännitävää, miksiköhän joku tiputtaa lehdet ja toinen saa pitää ne läpi vuoden? Luonnossa riittää totisesti ihmeteltäviä asioita vielä "tässäkin iässä" =D.
Kopparnäs oli aivan ihana paikka ja tulemme käymään tällä varmasti monta kertaa uudelleen. Voit lukea lisää tästä ihastuttavasta alueesta ja sen sijainnista täältä.
Nyt kun jäät lähtevät, on ystäväperheemme pikkukipparin hatussa tuiki tärkeä sanoma. Pysytään pinnalla tälläkin kaudella! Leppoisaa ja auringon täyteistä sunnuntaita teille kaikille!
Iloksemme huomasimme, että meri oli jo avoimena. Pieni tuulenviere huuhteli loppuja jäälauttoja kohti rantaa. Niistä kuului todella vekkuli ääni.
Hetken päästä kuulin tuttua ääntä, joutsenet levittivät siipensä ja lensivät aivan meidän läheltä. Aina yhtä upea näky jota ilolla katselee.
Kopparnäsin virkistysalue on yksi Uudenmaan virkistysalueen monista paikoista. Me olimme täällä ensimmäistä kertaa. Kopparnäsin virkistysalueeseen kuuluu laaja manneralue sekä useita saaria. Myös nuotiokatoksia ja wc tiloja on alueella eri puolilla. Me kävimme Kallioniemessä. Alueen kartan löydät täältä. Autolla pääsi lähelle grillikatosta, joka oli sitä mukava, ettei retkieväitä tarvinnut kantaa selässä kovin montaa kilometriä. Reppu nimittäin painoi melkoisesti =).
Luonnon omaa taidetta =).
Niin paljon kun olenkin kävellyt pitkin kallioita ja rantoja, en kyllästy niihin varmasti koskaan. Niissä on jotain ihanaa, lumoavaa. Kallioilta löytyy monenlaista mukavaa katsottavaa ja kuvattavaa. Kesällä kun ne ovat imeneet auringosta lämpöä, on kalliolla ihana istuskella ja katsella merelle, kunnella luonnon ääniä.
Kun tulomme aamupäivällä rantaan, oli siellä vielä pieni riite. Vaan se suli päivän aikana kokonaan. Ihmiset nauttivat upeasta päivästä. Monella oli mukana koira, oli kameroita ja kiikareita. Paikalla kävi muutama lintubongarikin. Minä näin vain joutsenet, merikotkan ja muutaman tintin. Ihmettelimme ystäväni kanssa erästä lintuparvea, että mikä se olisi voinut olla. Lento oli kovin tiheälyöntist', joten ihan tavallisesta sorsasta ei ollut kyse. Rohkaisin mielen, ja kysyin eräältä ystävälliseltä lintubongarilta ja hän kertoi, että alleja oli kovasti rannoilla (hänellä oli sellainen todella hyvä kaukoputki). Päättelimme yhdessä, että näkemämme parvi oli varmasti alleja.
Rannalla oli myös kopterikuvaaja. Hieman kutkutteli ja olisi ollut mukava mennä vähän lähempää katsomaan, että miten moista vehjettä ohjataan ja kuinka sillä saa kuvia. Vaan tässä kohtaa iski ujous, enkä tohtinut mennä häiritsemään kuvaajaa.
Olipa paikalla myös pari suppaajaa. He ottivat heti ilon irti jäiden lähdöstä. Voi pojat miten olisikaan kylmää kyytiä jos tuolta nyt putoasi mereen! Heillä tuntui kuitenkin olevan homma hyvin hallussa ja pian he olivat rannassa iloisin mielin.
Tämä Kallioniemi Kopparnäsin alueella sopii hyvin myös liikuntarajoitteisille, sillä sen lisäksi että autolla pääsee lähelle, on maasto rantaa tasaista ja helposti kuljetavaa. Näköalapaikalle oli rakennettu myös penkki, josta oli ihanaa katsella merelle ja ihastella Porkkalanselkää.
Molempien venekuntien kipparit olivat iloisia, kun pääsivät kalaan tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Ranta oli mukavan kallioinen ja matala, joten siellä oli helppo kalastaa.
Kalat jäivät tällä kerralla mereen mutta kokemusta ja raitista ilmaa tuli saaliiksi sitäkin enemmän. Onneksi matkassa oli myös makkaraa, joka maistuu ulkona joka kerta yhtä taivalliselta. Vaikka vaatteet tuoksuvatkin nuotiolla olon jälkeen tosi vahvasti savulle, on makkaranpaisto aina retken kohokohta jota ei ohiteta =D.
Istuessani makkaranpätkä kädessäni, tuli nuotiopaikan viereen muutama talitintti. Makkara sivuun ja kamera käteen =).
Ottaessani kuvia näistä puolukanvarvuista, tajusin että niillä on lehdet aina, mutta mustikanvarvuista ne tippuvat joka syksy ja keväällä tulevat uudet lehdet. Hmm... jännitävää, miksiköhän joku tiputtaa lehdet ja toinen saa pitää ne läpi vuoden? Luonnossa riittää totisesti ihmeteltäviä asioita vielä "tässäkin iässä" =D.
Kopparnäs oli aivan ihana paikka ja tulemme käymään tällä varmasti monta kertaa uudelleen. Voit lukea lisää tästä ihastuttavasta alueesta ja sen sijainnista täältä.
Nyt kun jäät lähtevät, on ystäväperheemme pikkukipparin hatussa tuiki tärkeä sanoma. Pysytään pinnalla tälläkin kaudella! Leppoisaa ja auringon täyteistä sunnuntaita teille kaikille!
perjantai 4. maaliskuuta 2016
Kevät kevät kevät kevät...!
Olen niin henkeen ja vereen kevätihminen. Joka kevät herään eloon ikään kuin uudelleen. Olenhan syntynyt myös keväällä. Valon määrä ja varsinkin aurinko on niin mieltä ylentävää, että joka ei sitä nahoissaan tunne, hänelle on turha selittää ja joka sen tuntee, hänelle ei tarvitse selittää. Viikonloppuna meitä helli kevätaurinko molempina päivinä. Ja kun oikein tarkkaan kuunteli, niin räystäät tippuivat jo! Kyllä, tässä kohtaa tulee mieleen se mielikuva, jossa räystäät tulevat alas oikein kolinalla =D.
Kevät ja aurinko ne ovat vallan vekkuli pariskunta. Tällä puolella Haukilahden rantaa oli vielä meri jäässä kun taas puolestaan niemen toisella puolella se jo liplatteli valtoimenaan. Aivan uskomaton kontrasti!
Uskokaa tai älkää, mutta nämä kuvat on otettu saman päivänä Haukilahden rannasta toiselta puolelta! Eikö näytäkkin jo melkein kesäiseltä? Ainakin hyvin vahvasti keväältä. Ja arvatkaappa, millainen fiilis oli kuunnella laineiden liplatusta? Todella fantastista! Tuntui, että sydän teki ihan ylimääräisen voltin ilosta.
Vaikka pidän kovasti myös syksyn pimenevistä illoista ja kynttilän valosta, tulee viimeistään marraskuussa se olo, että olen ollut entisessä elämässä varmasti karhu. Mieli tekee kaikkea tuhtia ja rasvaista ruokaa (ja sitä tulee valitettavan usein tuolloin myös syötyä), jotta voisi sitten kellahtaa talviunille ja herätä kevätauringon sarastaessa. Karhuista puheenollen, Korkeasaaren karhut heräsivät tänävuonna melkein kuukauden aikaisemmin kuin normaalisti. Heillä taisi olla jo kevättä rinnassa =D. Kukapa sitä haluaisi nukkua kun kevät tulee!
Haukilahden vesitorni on hyvä maamerkki myös mereltäkäsin katsottuna. Minulle on tullut tästä aina mieleen ufo =D.
Joko teillä on kevättä rinnassa? Kumpaan "rotuun" kuulutte, kevätihmisiin vai syysihmisiin? Taitaa olla olemassa myös kesäihmisiä ja talvi-ihmisiä =D. Mikä teille on se varma kevään merkki? Me katselimme Kipparini kanssa jo toiveikaana leskenlehtiä, ei näkynyt vielä =D. Ihanaa viikonloppua kaikille!
PS: Kuva&Kamera 2016 messut alkavat tänään.
Kevät ja aurinko ne ovat vallan vekkuli pariskunta. Tällä puolella Haukilahden rantaa oli vielä meri jäässä kun taas puolestaan niemen toisella puolella se jo liplatteli valtoimenaan. Aivan uskomaton kontrasti!
Uskokaa tai älkää, mutta nämä kuvat on otettu saman päivänä Haukilahden rannasta toiselta puolelta! Eikö näytäkkin jo melkein kesäiseltä? Ainakin hyvin vahvasti keväältä. Ja arvatkaappa, millainen fiilis oli kuunnella laineiden liplatusta? Todella fantastista! Tuntui, että sydän teki ihan ylimääräisen voltin ilosta.
Vaikka pidän kovasti myös syksyn pimenevistä illoista ja kynttilän valosta, tulee viimeistään marraskuussa se olo, että olen ollut entisessä elämässä varmasti karhu. Mieli tekee kaikkea tuhtia ja rasvaista ruokaa (ja sitä tulee valitettavan usein tuolloin myös syötyä), jotta voisi sitten kellahtaa talviunille ja herätä kevätauringon sarastaessa. Karhuista puheenollen, Korkeasaaren karhut heräsivät tänävuonna melkein kuukauden aikaisemmin kuin normaalisti. Heillä taisi olla jo kevättä rinnassa =D. Kukapa sitä haluaisi nukkua kun kevät tulee!
Haukilahden vesitorni on hyvä maamerkki myös mereltäkäsin katsottuna. Minulle on tullut tästä aina mieleen ufo =D.
Joko teillä on kevättä rinnassa? Kumpaan "rotuun" kuulutte, kevätihmisiin vai syysihmisiin? Taitaa olla olemassa myös kesäihmisiä ja talvi-ihmisiä =D. Mikä teille on se varma kevään merkki? Me katselimme Kipparini kanssa jo toiveikaana leskenlehtiä, ei näkynyt vielä =D. Ihanaa viikonloppua kaikille!
PS: Kuva&Kamera 2016 messut alkavat tänään.
torstai 26. helmikuuta 2015
Tulppaanit - kevään ensi merkki
Ihan heti alkukeväästä on ihanaa, kun tulppaaneita on jälleen tarjolla kaupoissa. Niistä tulee heti niin keväinen fiilis! Tulppaanit on niin minun lempikukkia (yksiä niistä =D). Värejä ja muotoja on tarjolla vaikka millä mitalla. Jokainen löytää varmasti itselleen mieluisat. Värejä yhdistelemällä saa aikaiseksi ihania väriyhdistelmiä ja kimppuja. Ja mikä näissä upeissa kukissa on parasta, ne eivät ole hinnalla pilatu! Raaski ostaa ihan itselle vaikka arkea sulostuttamaan, vaikka parikin kimppua.
Nämä kauniit tulpaanit sain ystävänpäivänä ihanalta ystävältäni. Voi miten iloiseksi tulin! Pakohan niitä oli kuvata. Vallankin tuo valkoinen, jossa oli violetti raita, kaunis!
Tulppaanin sisältä avautuu ihan oma palstelli maailma. Sukelsin kukkaan macron kanssa.
Inostuin näistä niin paljon, että ostin itselleni seuraavan viikonloppun lisää uusia tulppaneja sen kunniaksi, että saimme Juniorin takaisin kotiin hiihtolomalta. Niin kovasti häntä oli jo ikävä =).
Nämä kauniit tulpaanit sain ystävänpäivänä ihanalta ystävältäni. Voi miten iloiseksi tulin! Pakohan niitä oli kuvata. Vallankin tuo valkoinen, jossa oli violetti raita, kaunis!
Tulppaanin sisältä avautuu ihan oma palstelli maailma. Sukelsin kukkaan macron kanssa.
Inostuin näistä niin paljon, että ostin itselleni seuraavan viikonloppun lisää uusia tulppaneja sen kunniaksi, että saimme Juniorin takaisin kotiin hiihtolomalta. Niin kovasti häntä oli jo ikävä =).
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)























