Kyllä on ollut melkoinen kevät!

Täällä kamppaillaan sellaisen "neuloosin" vallassa, että meinaa blogin pitäminen vallan jäädä kakkoseksi. Sukkia tippuu puikolta harvasa päivä =D. Kevät on ollut tänä vuonna todella jännittävä. Aurinkoa ja räntää / rakeita vuoron perään ja lämpö ei vaan meinaa nousta millään. Uutisoivat, että kevät on kaksi tahi kolme viikkoa myöhässä. Silti ainakin lintuja on tullut todella mukavasti jo Suomeen. Kävimme pääsiäisenä Keski-Suomessa vanhempieni luona. Heillä on iso lintulauta keittiön ikkunan äärellä ja siinä sitä tuli taas vietettyä aikaa kiitettävästi ja katseltua heidän puuhia. Tällä kerralla minua ilahdutti kovasti eri lajien määrä, jotka vierailivat ruokinta alueella. Kuvat on otettu lasin läpi, joten pahoittelen niiden laatua.

Lintulaudalla eniten vieraili perus talitintti ja sinitiainen.

Vihervarpuset ovat minusta niin kauniita lintuja!

Myös harmaapäätikka kävi monta kertaa myös ruokinalla.

Eniten olin innoissani, kun sain seurata punarinnan puuhia! Tämä on ensimmäinen kuvani kyseisestä linnusta! Kaiken kaikkiaan ruokinnalla kävi kuusitoista eri lajia pääsiäisen aikana. Melkoinen määrä erilaisia lintuja vai mitä? Kipparini piti oikein kirjaa ja seuraavat lajit näimme: vihervarpunen, mustarastas (niitä oli monta), närhi, käpytikka, harmaapäätikka, viherpeippo, peippo, urpiainen, keltasirkku, punarinta, talitiainen, hömötiainen, sinitiainen, kuusitiainen, punatulkku ja tietenkin varis =D.

 

Ruokinta paikalla kävi myös orava joka päivä.

Vanhempieni mailla on pieni suoalue. Isäni kertoi, että hän oli kuullut kurkien "laulua" (voiko sitä todella lauluksi kutsua?) monena päivänä pihassa. Niinpä lähdimme Kipparini kanssa käymään suon laidassa.

Kävelimme pikku hiljaa paikalle ja meinasin sanoa hänelle, että ei täällä mitään ole, kunnes ihan läheltä kuului kurjen ääni. Meinasi ihan sydän pysähtyä, niin hienoa se oli.

Ja kuinka ollakaan, suon reunalla oli kuin olikin kaksi kurkea! Etenimme hitaasti heitä kohti. Kun me etenimme viisi metriä, eteni kurjet saman verran, eli ihan lähelle emme päässeet. Mutta voin kertoa, että vaikka en saanutkaan tämän kummoisempaa kuvaa kurjesta, oli niiden ääntelyä ihan valtavan hienoa kuunnella! Luonto tarjoaa kyllä ihan parhaita elämyksiä.

Seuraava kurkipari nähtiin, kun kävimme kirkonkylällä. Sama juttu, kun yritin lähestyä heitä kameran kanssa, he etenivät saman verran eteenpäin. Tästä syystä luontovalokuvaajat rakentavat piilokojuja, että pääsevät lähemmäksi kuvauskohdetta (zoomit kun aina jäävät auttamatta liian lyhyiksi). Kun ajelimme pääsiäisen jälkeen taas kotiin tänne pääkaupunkiseudulle, näimme vielä kolmella pellolla kaksi kurkiparia. Yksi heistä oli todella lähellä tienreunaa, mutta ei voinut pysähtyä kuvaamaan vaarantamatta muuta liikennettä.

Pääsiäinen meni ja seuravaksi on käsillä todellinen kevään juhla, vappu. Meillä on edessä veneilykauden ensimmäinen viikonloppu vesillä. Maanantai kun on pyhä, saamme nauttia saaristossa yhden ylimääräisen päivän. Totuuden nimissä pitää kertoa, että aion pakata toppahousut mukaan, sen verran vilpoista kyytiä on tämä kevät antanut. Se on sitten positiivinen yllätys, jos niistä pääsee vapun aikana luopumaan =D. Toivotankin teille kaikille oikein iloista ja pirskahtelevaa vappua!