Näytetään tekstit, joissa on tunniste luotsiasema. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste luotsiasema. Näytä kaikki tekstit

perjantai 2. lokakuuta 2015

Tuulinen päivä Utössä

Vietimme Utössä eniten aikaa, eikä pelkästään siksi, että rakastan majakoita, vaan reissumme tähän kohtaan sattuivat kovimmat tuulet merelle. Silloin ei ole sinne menemistä. Onneksi saimme katsella meren pauhua Utön upeilta eteläisillä kallioilta.




Neljä metriä korkeat aallot löivät kallioon ja nostivat tuleen vietäväksi vesipilviä. Meren voimaa oli upea seurata maalta käsin. Se oli suorastaan maagista, ihanaa.




Vaan kunnolla pauhaava meri on toisille hieno mahdollisuus harrastuksiin. Katselimme kalliolta kun ryhmä surffareita nautti aalloista. Minua pelotti, että eikö meri paiska heitä päin kallioita. Vaan hyvin osasivat pojat hommansa. Minä en olisi pysynyt laudan päällä hetkeäkään pystyssä =D.






Utön eteläpuolella olevat kalliot ovat aivan mahtavat. Niitä pitkin oli mukava kävellä ja välillä vain istahtaa ihailemaan maisemaa.






Utön kallioilla oli myös monia jännittäviä bunkkereita ja vanhoja varastoja. Onneksi puhelimessa on taskulamppu. Yhdessä oli maalattuna tämä maalaus.




Vääpeli L. Lahti oli toiminut varaston hoitajana =D.




Korkealla kalliolla oleva keltainen rakennus on luotsiasema. Nykyinen asema rakennettiin 1958 korvaamaan aikaisemmin paikalla sijainneen puisen rakennuksen, jonka runko oli tiettävästi peräisin 1840-luvulta. Utöstä sai 1600-luvun puolivälissä luotsin. Tuohon aikaan luotsit asuivat vielä Jurmossa. 1740-luvulla kaksi jurmolaista talonpoikaa muuttivat perheineen Utöhön ja heistä tuli kruununluotseja.




Luotsikuterit olivat kylänlaiturissa.



Katselimme rannalta kun luotsi meni tuulisena päivänä suurta alusta vastaan. Heidän on lähdettävä merelle kelillä kuin kelillä.








Vietimme Utössä kolme päivää jotka olivat minulle lomani upeimmat hetket. Tämä saari tarjoaa monenlaisia elämyksiä. Tuuliennusteet kuitenkin kertoivat meille, että olisi aika jatkaa matkaa. Haikein mielin jätin Utön taakseni. Toivottavasti tapaamme vielä!

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Kohti Hankoa

Loma alkaa lähestyä loppua ja suunnitelmissa oli kopasta vielä kaksi paikkaa. Oli aika jättää Tunnhamn ja suunnata kohti Hankoa. Kippari oli ollut siellä jo kerran aikaisemminkin hakiessaan ystäviemme uutta purjevenettä Tukholmasta pari vuotta sitten, mutta minulle tämä oli ensimmäinen kerta.


Lähellä Tunnhamnia löyty jälleen merimerkki joita harvemmin näkee. Tämäkin kuuluu A-viitoitusjärjestelmään ja on yleisempää lateraalimerkkiä kätevämpi erityisesti silloin kun ajetaan vasta-aurinkoon. Viitan yläpuolella oleva merkki näyttää, mikä viitta on kyseessä silloin kun viitan väriä ei kunnolla erota. Syy, miksi näitä käytetään vähemmän on se, että nämä lähtevät jäiden mukaan helpommin.




Mereltä löytyy monenlaisia merkkejä ja loistoja joilla pidetään huoli, että liikkuminen on turvallista. Toki niin kauan kun sääntöjä ja merkkejä noudattaa =).


Tämän merkin päälle oli kalasääksi rakentanut pesän. Tiesittekö, että euroopan vanhin rengastettu sääksi oli Suomesta, yli 26 vuotta vanha! Netissä kerrottiin lisäksi, että sääksi kelpuuttaa elinympäristökseen lähes minkälaisen ympäristön tahansa, jos vain riittävän lähellä on sopivia saalistusvesiä ja pesäpaikka on riittävän rauhallinen. Jaa-a, tämän paikan rauhallisuudesta voisin olla toista mieltä, veneitä surrasi ohi jatkuvasti =D.


 Linnun onneksi ohi ajeli myös monia hiljaisemia veneitä.


Tämä on ns. spinaakkeri eli "spinnu" jota myös pallopurjeeksi kutsutaan. Nämä ovat yleensä värikkäitä ja minusta on tosi hauska katsella merellä ja bongailla erivärisiä spinnuja. Purjetta käytetään silloin kun  purjehditaan sivutuuleen tai myötäiseen. Näistä tulee merellä aina ihana fiilis!




Matkalla Hankoon maisema vaihteli ihanasta saaristomaisemasta jo melko karuun ulkosaaristoon. Näissäkin on minusta ihan oma tunnelma, karua, mutta kaunista!


Päivä oli jälleen aurinkoinen ja melko tyyni. Ajelimme kuomu alhaalla ja sain kuvailla kaikessa rauhassa. Oikeastaan koko loman ajan oli sää suosinut meitä enemmän kuin hyvin. 




Pientä laittoa vailla, vai mitä mieltä olette? =D


Määränpää häämöttää jälleen. Hangon Satama on Suomen satamista eteläisin. Täältä on yhteys Keski-Eurooppaan, kaikkialle Suomeen ja Venäjälle. Hangon satama on erikoistunut paperin vientiin ja autojen tuontiin ja satama toimii ympärivuoden.


Tänne se tuli meidänkin Toyota ensin ja vietti muutaman ylimääräisen päivän satamassa, ennen kuin pääsi matkaan meille. Sattui nimittiäin olemaan ahtaajien lakko päällä. Voitte kuvitella miten pitkiä päiväit olivat autokuumeessa odottavalle, että saisi uuden kiesin alle  =). Nytkin täällä odottelee muutama auto eteenpäin kuljetusta. Minua muuten aina hirvittää ne autonkuljetusrekat. Autoja kun on paljon kahdessa kerroksessa ja vauhti kova.


Heti Sataman vieressä sijaitsee Hangon luotsiasema. Mikäli haluat tietää lisää luotsin työstä, suosittelen lämpimästi tutustumaan Luotsin blogikirjaan. Blogissa kerrotaan luotsin työstä hauskalla tavalla ja blogi sisältää paljon upeita kuvia.




Jälleen kutsu kävi ja luotsia viedään =).


Hangon näkyvimmät maamerkit ovat viereikkäin olevat vesitoni ja kirkko. Kaupungeissa sijaitsevia korkeita rakennuksia käytetään myös merimerkkeinä. Niistä löytyy merkintöjä merikartasta.


Nyt on aika laittaa jälleen kamera laukkuun ja aloittaa rantautumisvalmistelut. Kuvaaminen yhtäaikaa on, sanoisinko mahdoton tehtävä =). Palaamme Hankoon vielä muutaman postauksen verran.