Stora Brändö

Stora Brändö on yksi Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen saarista. Saarella on pari grillipakkaa ja lintutorni. Meidän venekunta tykkää tästä saaresta, sillä siellä on kaunis monipuolinen luonto ja upeat rantakalliot. Lisäksi se sijaitsee lähellä, joten sinne pääsee nopeasti heti perjantaina töiden jälkeen. Tänä keväänä (2015) saaren venelaituri oli tullut tiensä päähän ja vietiin pois toukokuussa. Valitettavasti uusi laituri asennettiin tilalle vasta elokuun alkupuolella.

Lähes koko kesän kestänyt laiturin puuttuminen ei onneksi ihan kokonaan estänyt saaren käyttöä, sillä saarelle voi kiinnittyä myös kalliolenkien avulla. Osa rannoista on melko karikkoisia, joten täytyy todella tietää minne voi kiinnittyä.

Heti laiturin päästä löytyy esittely alueesta.

Ja toinen esittely on grillikatoksella.

Kun saavuimme perjantaina saareen, satoi vettä sen verran, että se sai aikaiseksi kauniin sateenkaaren. Tämän jälkeen aurinko paistoi upeasti koko viikonlopun. Ihan parhautta!

Lupaan, että joudutte katselemaan näitä merimaisemia enään vain parin postauksen verran. Pakollinen tauko on jo merellä kuvaamisesta menossa, sillä vene on nostettu jo tältä kaudelta talvilevolle =D.

Tämä pilvi oli jotenkin niin upea minun mielestä . Dynaaminen mutta silti lempeä näkönen. Tykkään tosi paljon pilvistä, kunhan niitä ei ole ihan taivaan täydeltä, että pääsee aurinko paistamaan =D.

Stora Brändö on 38 hehtaaria suuri ja pääsaaren lisäksi siihen kuuluu muutamia pienempiä saaria. Pääsaaren länsiranta on kalliota, joka putoaa osissa saaren rannoissa jyrkänteenä mereen. Saaren eteläreuna ja luodot ovat linnustonsuojelu aluetta, joten maihin nousu on siellä kielletty 1.4.-31.7. välisenä aikana.

Mikäli tämä saari ei ole sinulle entuudestaan tuttu, kannattaa siihen tutustua jo ihan sen luonnon puolesta.  Lisää tietoa Stora Brändöstä ja sen sijainnista voi lukea Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen nettisivuilta täältä.

Virtaavan veden äärellä

Vanhankaupungin koski on aivan ihana kuvauspaikka. Ylipäätään kaikki kosket ovat tosi kivoja. Eino pauhasi nurkissa, joten kolmijalka piti jättää todella kotiin. Päätin silti tehdä kokeiluja valoitusajan kanssa ihan käsivaralla. Pitää tulla keväällä kolmijalan kanssa uudelleen, kun on hieman tyynempää.

Olimme hädin tuskin pääseet paikalle, kun koskikara ilahdutti meitä. Siellä se sukelteli kuohuavassa koskessa. Sen touhuiluja oli aivan ihana seurata!

Vanhankaupungin koski sijaitsee Vantaanjoen suulla, Vanhankaupungin alueella. Tämä kaupinginosa on saanut siitä nimensä, että Helsinki on aikoinaan perustettu Vanhankaupungin aluelle. Alueella on paljon nähtävää, kauniin kosken lisäksi mm. Tekniikan museo, joka sijaitsee aivan kosken vieressä.

Tämä poika kalasteli kosken varrella ravintola Koskenrannan seinustalla. Ja mikä parasta, kosken äärelle voi mennä myös oikeasti kalastamaan mm. lohikaloja. Parittomina päivinä voi perhokalastaa ja parillisina päivinä uistinkalastaa. Kalastuslupa pitää olla plakkarissa. Kosken kalastussääntöihin voit tutustua tästä.

Tässä on kolme kuvaa samasta paikasta eri valoitusajalla otettuna. Tunnelma muuttu minusta hauskasta. Ensimmäisessä kuvassa vesi tulee "ryminällä" ja elämän ilolla alas.

Tässä kuvassa on jo seesteisempi meno käynnissä.

Lokki poseerasi kauniisti kivellä, pakkohan hänestä oli ottaa kuva =D.

Vanhankaupingin koski sykähdytti minua. Mikäli se alkoi kiinnostamaan myös sinua, tietoa koskesta löytyy netistä paljon lisää mm. tästä ja täältä. Kuvat koskesta on otettu vakkari kamerallani Canon EOS 550D:llä, jonka olen vastikään huollattanut.

Viikin vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualue

Sunnuntaina Eino puhalsi tuulta vallan myrskylukemiin. Myrskyä uhmaten päätimme lähteä ulkoilemaan ja menimme tutustumaan Viikin vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualueeseen. Tämä oli minulle ensiimäinen kerta kun kävin kyseisessä paikassa ja palaan sinne aivan varmasti kevällä uudelleen. Kolmijalan jätin ihan suosiolla kotiin, se olisi varmasti lentänyt taivaan tuuliin.

Koska kyseessä oli luonnonsuojelualue, ei sinne saanut mennä mopolla (en tosin edes omista mopoa), eikä ottaa mukaan kissoja eikä koiria (ei minulla ole liioin niitäkään). Tämä oli ensimmäinen merkki, jossa näen kiellon koskevan myös kissoja =D.

Luontopolulla oli helppo kulkea kuivin jaloin.

Tai niin luulin =D. Varsinaiselta polulta lähti poikkeamia kaislikkoon. Kokeilin tätä puoliväliin, mutta sitten oli pakko kääntyä ympäri, kumisaappaat eivät tulleet mukaan. Vesi oli tällä hetkellä hieman korkealla.

Aurinko oli paistanut koko viikonlopun todella kauniisti. Kun olimme luontopolulla, alkoi aurinko laskea jo pikku hiljaa mailleen ja värjäsi maisemaa mukavasti.

Koivut olivat jo tiputtaneet kaikki lehtensä ja Eino vei sunnuntaina loput =D. Minusta tämä koivukuja oli kaunis kaikessa karuudessaan.

Alueelta löytyi pieni asumus pienelle linnulle. Metallinen vahvistus pesäaukon suulla varmistaa, ettei kukaan isompi lintu hakkaa aukkoa suuremmaksi ja muuta asumaan pönttöön, joka on tarkoitettu pienelle linnulle.

Jäin jotekin ihan kiinni näihin märkiin pitkospuihin.

Tämä polku lähti piilokojulle. Kojulle ei ollut meneminen ilman niitä saappaita, joten seuraavaan kertaan jäi. Tiedättekö muuten, mikä se oikein on tuollainen piilokoju? Piilokojun avulla pääsee ihminen lähemmäksi eläintä. Mm. luontovalokuvaajat ja eläintentutkijat käyttävät niitä. Sunnuntain hesarissa oli melkein kolmen aukeaman juttu luontokuvaajista ja artikkelin luettuani nousi kunnioitus luontokuvia kohtaan entisestään. Kuvaaja joutuu olemaan piilokojussa tunteja, välillä jopa päiviä saadakseen hyvän kuvan (haaveeksi jäisi minulle). Melko pitkäjänteistä hommaa!

Viikin luonnonsuojelualueelta löytyy useampikin lintutorni. Keväisi täältä on hyvä tähystellä muuttajia. Minäkin kiipesin kamerani kanssa torniin tähystämään ja tältä näytti.

Tässä kuvassa näkyy myös piilokoju =).

Maisema oli tasaisen ruskea. Ruskan värisävyt olivat jo tipotiessään. Toisaalta, minusta tämäkin näytti kauniilta. Aurinko värjäsi maisemaa vielä mukavasti.

Viikin luonnonsuojelualue on iso. Näimme siitä vain murto-osan ja haluan ehdottomasti palata tänne vielä keväällä ja kesällä uudelleen.

Mikäli kiinnostuit tästä alueesta, löytyy siitä paljon tietoa ja karttoja netistä. Tutustumisen alueeseen voit aloittaa vaikka tästä. On mahtava asia, että Helsingistä löytyy näin upeaa luontoa läheltä. Näihin maisemiin pääsee kätevästi jopa julkisilla kuluneuvoilla, joten kaikkien on mahdollista tulla nauttimaan paikan päälle.

Testissä Canon EOS 6D

Olen jo jonkin aikaa haaveillut uudesta kamerasta. Mielessä on pyörinyt muutamia malleja, mutta yksi kiinnostaa ylitse muiden , EOS 6D. Niinpä olin aivan onnesta sykeröllä kun sain sellaisen Canonilta pariksi viikoksi testiin.

Olin lukenut kamesta jo etukäteen vaikka mitä tietoja, mutta silti koin uskomattoman ihania ahaa elämyksiä. Yksi oli mm. se, että kun latasin puhelimeeni ja tablettiini EOS Remote ohjelman, pystyi puhelimasta tekemään langattoman itselaukaisimen. Kännykästä näkyi sama näkymä kuin kameran etsimestäkin, kätevää! Lisäksi kamerasta pystyi langattomasti siirtää kuvia puhelimeen tai tablettiin.

Elettiin lokakuun alkua ja erittäin kaunista lauantai päivää, joten lähdimme ystäviemme kanssa merelle. Mikä oivallinen tilaisuus testata kameraa!

Rantauduimme Espoon ulkoilusaariin kuuluvaan Gåsgrundetiin. Paikka on todella suosittu telttailusaari. Tosin tähän aikaan syksystä ei telttoja juuri näkynyt =D.

Miehet tekivät tulet ja me naiset valmistelimme grillattavat. Heti kun tuli valmista, nappasin kameran mukaan ja suunnistin lähimaastoon.

Hieman pelotti, että kuinka osaisin kameraa käyttää, mutta se olikin helppoa. Samat tutut säädöt löytyivät ja monia muita herkkuja lisää.

Se kävi testissä ilmi, että parempia kuva saa, jos osaa käyttää kameran säätöjä (sama pätee tietysti kaikiin muihinkin kameroihin). Itselläni on tämä osaaminen vielä vähän "oppimisen" alla, enkä valitettavasti osaa säätää niin nopeasti kuin jotkut kuvaustilanteet vaatisivat. Eli vielä on paljon opittavaa. Se tässä harrastuksessa onkin mukavaa, että aina voi kehittää itseään paremmaksi kuvaajaksi.

Gåsgrund on yksi meidän perheen suosikki paikoista. Itse pidän erityisesti sen aivan upeista ja kuvauksellisista kallioista. Päivä sattui olemaan aurinkoinen mutta tuulinen. Syksy näkyi jo maisemassa.

Ja mikä parasta Gåsgrund on jälleen kaikkien saatuvilla, ei tarvitse omistaa omaa venettä. Saarelle pääsee saaristoveneellä, joiden aikataulut löytyvät netistä. Tämä on yksi parhaista paikoista tulla viettämään kesäistä päivää luonnon helmaan ja nauttimaan meren raikkaasta tuoksusta. Eikä paikka ole hullumpi syksylläkään =).

Paikalla sattui olemaan myös hiiripöllö! Lintu oli tosi hauska. Se päästi ihan saman puun juurelle, missä istui. Valitettavasti en saanut tämän parempaa kuvaa, sillä hän istui todella korkella puussa. Käytössäni oli oma objektiivini  Canon zoom Lens EF 70-300mm f/4,5-5.6. joka ei ihan riitä jos kohteet ovat todella kaukana. Mutta kyllä siitä lajin tunnistaa =D. Sain pyöriä vaikka kuinka kauan, eikä lintu ollut milläänkän. Tuijotteli minua ja kallisteli päätään vain sen näköisenä puusta, että mitähän se tuokin tuossa pyörii =).

Canon EOS 6D oli niin ihana kuin osasin odottaakin, tai oikeastaan vielä ihanampi. Himo uuteen kameraan kasvoi entisestään. Nyt vain kirje joulupukille vetämään, jos se vaikka sellaisen toisi. Kameraan ja sen teknisiin omisaisuuksiin pääset tutustumaan Canonin sivuille tästä.

Mikäli olet ostamassa uutta kameraa, kannattaa miettiä tarkasti. Valikoima on laaja ja ominaisuuksia riittää. Kun käytät aikaa miettimiseen, mitä ominaisuuksia minä kameraltani halua, missä kuvaan pääsääntöisesti, pitääkö olla vedenkestävä, taskuun mahtuva, siirränkö kuvia langattomasti jne. Tarkaan harkittu päätös takaa kuvaamisen ilon ja sen, että ihan heti ei tarvitse olla kameraa vaihtamassa =).